24.1.2015
David Fincher: Gone Girl (2014)
Amerikkalaisen nimiohjaaja David Fincherin uusi elokuva on aina tapaus, eikä Gone Girl tee poikkeusta. En tuntenut Gillian Flynnin romaania ennestään muuten kuin maineelta, mutta on helppo ymmärtää miksi se on haluttu filmata. Kahden ja puolen tunnin mittaiseksi paisutettu elokuvaversio on laadukasta työtä, vaikka hetkittäin tuntuu, että sieltä täältä olisi voinut tiivistääkin. Ben Affleckin näyttelemä aviomies joutuu käymään läpi melkoisen kujanjuoksun, kun hänen kaunis vaimonsa eräänä päivänä katoaa. Katoamispaikalta löytyy verijälkiä ja kaikki aihetodisteet viittaavat ymmällä olevan mieheen. Mitä tapahtui? Affleck näyttää aivan luonnostaankin olevan koko ajan pikkuisen ulalla ja soveltuu tapahtumia epäuskoisena kummastelevan miehen rooliinsa hienosti. Fincher kuljettaa elokuvaa etenkin alkupuolella todella mallikkaasti: leikkaus on erittäin iskevää ja kamera liikkuu tapahtumien seassa virtuoosimaisen taidokkaasti. Loppua kohden rauhoittuva elokuva ei ole erityisen uskottava, mutta tarjoaa kuitenkin mieleenpainuvan jännärikokemuksen. [8]
25.1.2015
James Ponsoldt: The Spectacular Now (2013)
Ylistetyssä draamassa Whiplash tällä hetkellä ajankohtainen Miles Teller on kovassa uranosteessa. Vuotta ennen tuota elokuvaa hänet nähtiin miespääosassa romanttisessa draamassa The Spectacular Now. Tellerin roolihahmo Sutter on viinaan menevä nuori opiskelijapoika, jonka tämän koulussa suosittu, prinsessamainen tyttöystävä (21 Jump Streetin Brie Larson) jättää. Bileiden päätteeksi vieraalle pihanurmikolle sammunut nuori mies tutustuu herättyään aamuvarhaisella postia jakavaan tavalliseen tyttöön (Shailene Woodley), mistä käynnistyy ystävyytenä alkava mutta nopeasti syvenevä uusi suhde. Jatko menee aika lailla odotetun kaavan mukaan: etenkin poika oppii paljon itsestään ja tulevaisuus näyttää vaikeuksien voittamisen jälkeen avoimelta. Kovin hauska draama ei ole, ja etenkin Sutterin roolihahmoon on tämän yli-itsevarman öykkäröinnin takia vaikea samaistua. Kunnollisen tytön alusta alkaen palvova suhtautuminen tätä kohtaan tuntuu omituiselta, mutta ehkä maailma oikeasti toimii niin. Paras löytö kumppaniksi on aina se koulun suosituin. Hyvin tehtyä mutta ei erityisen muistettavaa pientä draamaa. [6]
26.1.2015
Mick Garris: Bag of Bones (2011)
Nuoruuteni suuri kirjailijasuosikki Stephen King on jo lähemmäs kaksi vuosikymmentä sitten menettänyt todellisen kyvyn luoda uutta. Silti miesparka suoltaa edelleen harmittavan heikosti inspiroitunutta tekstiä vuodesta toiseen. Mitäpä muutakaan hän ajallaan tekisi. Olen jopa lukenut vuonna 1998 ilmestyneen romaanin Bag of Bones suht tuoreeltaan. Silloin se ei tuntunut sietämättömän huonolta vaan pelkästään yhdentekevältä. Elokuvaversio on sen sijaan melko sietämätön. Jälleen kerran lukijan ja katsojan tulisi pystyä samaistumaan rikkaan menestyskirjailijan ongelmiin, kun tämän vaimo kuolee auto-onnettomuudessa eikä kirjoittaminenkaan suju. Pierce Brosnan näyttelee sanaseppoa, joka päättää paeta menneisyyttä muuttamalla ylelliseen järvenrantataloonsa. Siellä tapahtuu kuitenkin kummallisia asioita. Väkinäisesti etenevä tarina säilyy pitkään joten kuten kiinnostavana, mutta ajautuu lopussa hirmuiseen syöksykierteeseen. Kalkkunaksi sen pudottavat taas kerran lopun ystävälliset haamut, joilla yritetään varmistella ettei katsojalle jäisi paha mieli. Yli kahden ja puolen tunnin kesto johtuu siitä, että elokuva sai ensiesityksensä kaksiosaisena minisarjana. [2]
26.1.2015
Luc Besson: Lucy (2014)
Ranskalainen Luc Besson oli 20 vuotta sitten tulikuuma ohjaajanimi mestariteoksensa Léon ansiosta. Sittemmin miehen tie on kuitenkin vienyt kohti keskinkertaisuutta. Viimevuotinen Lucy on lupaava askel takaisin kohti parempaa: ei mikään jättiharppaus, mutta kiinnostavaan suuntaan. Scarlett Johanssonin näyttelemä Lucy tulee Taiwanin matkallaan huijatuksi; hänet pakotetaan huumekuriiriksi. Väkivaltaisten vaiheiden jälkeen huumeet päätyvät hänen omaan kehoonsa ja saavat hänessä aikaan huikeita muutoksia. Normaalin ihmisen pystyessä käyttämään aivokapasiteetistaan vain 10 % Lucyn lukemat alkavat uudenlaisen kemiallisen cocktailin vaikutuksesta nopeasti lähestyä sataa prosenttia. Huumekuriirien kiinnisaaminen ei enää riitä: maailmankaikkeuden olemus on ymmärrettävä siinä samalla. Elokuvana Lucy ei ole keskitasoa kummempi, mutta sen omaperäinen idea yhdistettynä Bessonin taitoon rakennella toimintakohtauksia tienaavat sille yhden ylimääräisen pisteen. Vaikka lopputulos ei ole täysosuma, yritys on kunnioitettava. [7]
28.1.2015
Peter Landesman: Parkland (2013)
Tuoreehko filmatisointi John F. Kennedyn salamurhasta marraskuussa 1963 herätti kiinnostuksen laadukkaalla näyttelijäkaartillaan ja iskevällä trailerillaan. Tuntematon ohjaaja Peter Landesman ei kuitenkaan onnistu toteutuksessa kovin hyvin. Paitsi että hän ei löydä tarinaan erityisen kiinnostavaa näkökulmaa, hän onnistuu saamaan sen moneen kertaan nähdyt osuudetkin tuntumaan poikkeuksellisen puisevilta. Vaikka salamurhatun presidentin ruumista elvytetään kuvissa (myös yllä) tolkuttoman pitkään, tämä ei kuitenkaan ole tarinan keskiössä; käsikirjoitus keskittyy taustalla vaikuttaneisiin tekijöihin salaisen palvelun miehistä sairaalan henkilökuntaan, ja antaa yllättävän paljon painoa Lee Harvey Oswaldin sukulaisten tuntemuksille. Ajankuva on sinänsä hyvin toteutettu - jotkut valinnat tuntuvat kuitenkin erikoisilta. Hienoon näyttelijäkaartiin kuuluvat mm. Marcia Gay Harden, Billy Bob Thornton ja Paul Giamatti. [4]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti