Ohjaus ja käsikirjoitus: Robert Eggers
Pääosissa: Anya Taylor-Joy, Ralph Ineson, Kate Dickie, Harvey Scrimshaw, Ellie Grainger ja Lucas Dawson
Kesto: 1 t. 32 min.
Kuva: 1.66:1, väri
Jo vuoden 2015 tammikuussa maailmanensi-iltansa Sundancen elokuvafestivaaleilla saanut The Witch kiersi koko viime vuoden festivaaleja ympäri maailmaa ja on tullut varsinaiseen teatterilevitykseen vasta tämän vuoden puolella. Lavastajana ja pukusuunnittelijana aiemmin työskennellyt Robert Eggers voitti heti ensimmäisellä pitkällä elokuvallaan Sundancessa parhaan draamaohjaajan palkinnon. The Witch huomioitiin myös muutamalla muulla palkinnolla viime vuoden aikana.
Suomessa The Witch nähtiin vajaa pari kuukautta sitten Helsingin Night Visions -festivaaleilla, jossa se esitettiin kahdesti, 13. ja 16. huhtikuuta. Muuta levitystä valkokankaille ei näyttäisi olevan odotettavissa, vaan elokuva siirtynee seuraavaksi kotikatsomoihin – mahdollisesta julkaisupäivästä ei tosin ole tätä kirjoitettaessa vielä tietoa. Tätä arviota varten CineActive katsoi jo julkaistun amerikkalaisen blu-rayn. Videoversion julkaisupäivä Iso-Britanniassa on myös jo tiedossa ja on 19. heinäkuuta.
The Witch tuo piristysruiskeen viime aikoina aika hiukan väsyneeseen kauhugenreen odottamattomasta suunnasta. Sen sijaan, että yritettäisiin keksiä jotakin kokonaan uutta, palataan kauhutarinoiden alkulähteille: useamman vuosisadan takaiseen kerrontaperinteeseen. Jo The Witchin alaotsikko A New-England Folktale kertoo sen perustuvan vanhoihin suusta suuhun kulkeneisiin kansantarinoihin jopa sillä tarkkuudella, että osa sen dialogeista on suoraan niistä peräisin.
Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1630 Uuteen Englantiin nykyisten Yhdysvaltojen koillisosissa. William (Ralph Ineson) ja Katherine (tv-sarjasta Game of Thrones tuttu Kate Dickie) ovat aviopari, joka ensiksi mainitun jääräpäisyyden seurauksena tulee ajetuksi yhteisönsä ulkopuolelle ja aloittamaan uuden elämän sivistyksen rajamailla, pienellä tilalla sankan aarniometsän reunalla. Parilla on viisi lasta: teini-ikäinen Thomasin (Anya Taylor-Joy), tätä hiukan nuorempi Caleb (Harvey Scrimshaw), arviolta kymmenvuotiaat kaksoset Jonas (Lucas Dawson) ja Mercy (Ellie Grainger) sekä pieni vauva Samuel.
Uudisraivaajien elämä olisi muutenkin vaikeaa, mutta ylipääsemättömän haastavaa siitä tekee pienen Samuel-vauvan selittämätön katoaminen perheen vanhimman tyttären Thomasinin vahtivuorolla. Vaikuttaa siltä, että pienen tilan vierellä sijaitsevasta metsästä tuli jotakin, kaappasi vauvan ja teki sillä mitä mieli. Äiti Katherine ei voi antaa tapahtumaa anteeksi Thomasinille, jonka asema perheessä alkaa tämän takia vähitellen muuttua kestämättömäksi.
Elokuva antaa alussa viitteitä siitä, että vauvan kaappaus liittyy noituuteen ja että alueella tapahtuu jotakin yliluonnollista ja selittämätöntä. Tämä kuitenkin unohtuu nopeasti, kun siirrytään kuvaamaan perheen sisäisiä jännitteitä, jotka ovat lopulta elokuvan todellinen aihe. Vaikka Samuelin selittämättömään katoamiseen näyttää kiistatta liittyvän jotakin yliluonnollista, todellinen ongelma ovat perheen sisäiset suhteet. Perheen äiti tuntuu avoimesti vihaavan Thomasinia, kaksoset samoin, eivätkä muidenkaan keskinäiset suhteet vaikuta normaaleilta.
Nuori Caleb kokee eksistentialistista tuskaa Samuelin katoamisesta. Jos jo vastasyntynyt on kalvinistisen ajattelumallin mukaisesti perisynnin saastuttama, onko kadonnut vauva nyt siis helvetin liekeissä? Isä William tekee parhaansa rauhoittaakseen epäilyjä, mutta hänellä on omat haasteensa. Perheenpää ei ole kummoinen viljelijä, eikä edes metsästys ota sujuakseen luodikon lauetessa hänen omille silmilleen. William ei koe olevansa riittävän taitava niissä askareissa, joissa hänen nimenomaan pitäisi onnistua kyetäkseen elättämään suuren perheensä villillä rajaseudulla.
Upeasti kuvattu ja naturalistisesti sekä lavastettu että puvustettu The Witch vie katsojan aidosti 1600-luvun tunnelmiin, joissa noituus ei tunnu hupaisalta mielikuvitukselta vaan muutenkin vaikeiden olojen luontevalta jatkeelta, haasteelta muiden joukossa. Vaikka se onkin keskeisessä osassa elokuvan alussa ja lopussa, tarina tuntuu kuitenkin ensisijaisesti perheen sisäisten jännitteiden kuvaukselta, joita nämä eivät kykene ratkomaan eivätkä tunnu sitä kovin tosissaan edes yrittävän. Synkässä metsässä kenties asuu sanoinkuvaamaton pahuus, mutta keskittyessään vihaamaan toisiaan perheen jäsenet eivät todella edes huomaa sen läsnäoloa ja vaikutusta ennen kuin on myöhäistä.
Kauhuelokuvana The Witch on jokseenkin täydellinen. Se naamioituu periodidraamaksi ja kuvaa hienosti piirrettyjen henkilöhahmojen välisiä konflikteja niin pitkään ja perusteellisesti että katsoja miltei unohtaa alussa tapahtuneen vauvan katoamisen ja siihen liittyvän yliluonnollisen mysteerin. Kun tämä mysteeri lopussa vihdoin ratkaistaan, katsojalta lyödään ilmat pihalle niin suurella voimalla, ettei vastaavaa tule helpolla mieleen. The Witch on katselukokemuksena armoton mutta erittäin suositeltava. [10]
ARVIO: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
