149. Trey Parker: South Park: Bigger, Longer & Uncut (Blu-ray / 21.10.) *****
No niin, nyt ollaan perimmäisten kysymysten ja vastausten äärellä. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista ylipäänsä, ja varmaankin paras komedia, sai blu-ray-julkaisunsa Amerikassa ja saapui sen jälkeen ensi tilassa myös Hyvinkäälle. Kuten hyvin tiedetään, 81 minuuttiin on ahdettu noin 400 fuck-sanaa, mutta niiden lisäksi sinne on mahdutettu myös loputon määrä loistavia ideoita, jotka tulevat kiivaaseen tahtiin etenevän leikkauksen takia niin tiiviissä paketissa, etten ihmettele ollenkaan tarvetta katsoa tätä pariin, kolmeen kertaan ennen kuin kaikki on täydellisesti sisäistetty. Populäärikulttuurin (elokuvat ja musiikki erityisesti) laaja tuntemus on myös välttämätöntä jotta tästä voi saada kaiken irti. Täydellistä! Tämä on yksi niistä elokuvista, jotka pitäisi ampua avaruuteen siltä varalta, että joku alien-rotu joskus vuosimiljoonien kuluttua voisi löytää sen ja saada käsityksen siitä mihin meidän aurinkokunnassamme parhaimmillaan yllettiin.
150. John McNaughton: Henry: Portrait of a Serial Killer (Blu-ray / 22.10.) ****
En ollut katsonut yhtä oman aikansa (valmistunut 1986, julkaistu 1989) keskeisimmistä kauhuelokuvista ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt kun sen tein, se ei enää tuntunut aivan niin loistokkaalta kuin mitä muistelin, hyvältä toki edelleen. Amerikkalaisen blu-rayn kuvanlaatu ei huonoimmillaan erottunut ollenkaan dvd-laadusta, mutta etenkin kirkkaasti valaistuissa kohtauksissa huomasi helposti katsovansa HD-kuvaa. Alkuperäisen elokuvan tapaan kuvasuhde oli tässä 4:3. Ei herkästi ahdistuville katsojille.
151. Oliver Stone: Natural Born Killers (Director's Cut / Blu-ray / 23.10.) ****½
Kun Warner on vihdoinkin suostunut julkaisemaan Natural Born Killersin leikkaamattomana versiona, on siihen saman tien saatu ympättyä myös suomenkieliset tekstit! Eli vaikka julkaisu on amerikkalainen, se lienee odotettavissa jossakin vaiheessa myös meikäläisiin kauppoihin. NBK päätti vuonna 1994 Oliver Stonen loistokauden, joka oli käynnistynyt kymmenisen vuotta aiemmin. Tavallaan voi ymmärtää, ettei näin raivokkaan ylikuumentunutta, ja samanaikaisesti täydellisen hallittua elokuvaa voi enää mitenkään ylittää. Quentin Tarantinon käsikirjoitus on muuttunut Stonen käsissä äärimmäisen aggressiiviseksi, visuaalisesti hyökkääväksi mediakritiikiksi, jonka tärkein osuus on sen viimeinen 45 minuuttia. Aiemmassa teatterileikkauksessa on poistettu todella tärkeitä kuvia nimenomaan elokuvan loppuvaiheista, joissa sivilisaatio romahtaa kaoottisena vankilakapina-allegoriana. Hengästyttävä, mutta tärkeä katselukokemus.
152. Guy Hamilton: Live and Let Die (Blu-ray / 25.10.) ***
Vuonna 1973 valmistunut Roger Mooren ensimmäinen Bond-elokuva tuntui tänään katsottuna todella vanhentuneelta. Pilkin jonkin aikaa puolen välin tienoilla, vaikka oli ihan varhainen iltapäivä. Paljon hyvää ja paljon huonoa: yksittäiset jaksot olivat siellä täällä hyviä, seikkailuhenki tempaisi ajoittain mukaansa, maisemat olivat komeita ja jotkut one-linerit toimiviakin. Mutta ei tässä kokonaisuutena ollut silti oikein mitään järkeä. Isompia kokonaisuuksia vastaan yleensä taisteleva Bond kamppailemassa surkuhupaisan voodoo-kultin jäseniä vastaan oli pelkästään hassua, eikä Moore vielä tässä vaiheessa vaikuttanut muutenkaan olevan täysin sinut uuden roolinsa kanssa.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Kostoa, komediaa ja kasaria
144. Josef Fares: Leo (DVD / 15.10.) ***½
Iloisemmista elokuvista alun perin tunnettu ruotsalaisohjaaja Josef Fares on tehnyt ilmeisimpiä ratkaisumalleja välttelevän kostotarinan, jossa on paljon hyvää mutta joka jää lopulta hieman epätyydyttäväksi - olkoonkin että se tapahtuu ilmeisen tarkoituksellisesti. Alun ongelma on aika kuumottava: kaunis kolmekymppinen ruotsalaispariskunta joutuu brutaalin päällekarkauksen uhriksi öisellä kadulla. Rikoksen tekijät ovat selkeästi ulkomaalaistaustaisia - kuten myös ohjaaja itse! Ollaanko demonisoimassa maahanmuuttajia? No, tietenkään sitten lopulta ei. Nimihenkilö Leo lähtee koston tielle, minkä jälkeen se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu, vaikkakaan ei aivan sillä tavoin kuin olisi ensin luullut. Tarina tulee kerrotuksi viidessä vartissa, suurelta osin käsivaralla ja ihan hyvin tehtynä, kyllä tätä nyt voi suositella vaikkei se elokuvan historiaan jääkään.
145. Paul Weitz: American Pie (Blu-ray / 16.10.) ****½
Nuorisokomedian moderni klassikko tuntuu vuosien jälkeen yhtä mainiolta kuin jo tuoreeltaan. Suomalaisen blu-ray-julkaisun kuvanlaatu jätti hieman toivomisen varaa, aika haalealta ja himmeältä kuva näytti moniin muihin verrattuna. Tätä teosta eivät lukuisat perässähiihtäjät ole päässeet lähellekään, eivät edes sen monet jatko-osat, joista jo heti seuraava oli puhdasta yhden tähden tuubaa.
146. Russell Mulcahy: Highlander (Blu-ray / 16.10.) ****
Tätä tuli tiirailtua heti tuoreeltaan aivan vuoden 1986 lopussa Formia 4:n kankaalta, joka taisi olla suunnilleen saman kokoinen kuin omani nyt. 80-luvun klassikon kuvanlaatu oli blu-raynä moitteetonta tasoa, ja yllättäen Play.comista tilaamassani levyssä oli vielä suomi-tekstitkin mikä viittaa siihen, että meikäläinenkin julkaisu on joskus tulollaan. Russell Mulcahy oli hetken aikaa yksi vuosikymmenen lupaavimmista uusista ohjaajista. Hänen suuri mestariteoksensa oli Razorback (1984), tämä oli sen jälkeen tehty hyvä elokuva, ja sitten pudottiinkin pysyvästi b-luokkaan heti kun tuli kenkää Rambo III:n ohjaajanpallilta. Vaikka englantia miltei osaamaton Christopher Lambert näytteleekin (kuolematonta) skottia ja oikea skotti Sean Connery taas espanjalaista, ohjaaja saa periaatteessa pöhköön tarinaansa riittävän määrän vakuuttavuutta. Kannattaa tarkastella erityisesti päähenkilönsä kasvutarinana: tämä muuttuu elokuvan aikana alun hermokimpusta kiukuttelijasta sisäisen rauhan löytäneeksi buddhaksi. Jatko-osista kannattaa pysyä kaukana. There should have been only one.
147. Wolfgang Petersen: Outbreak (Blu-ray / 17.10.) ****
Saksalaisen Wolfgang Petersenin Hollywood-ura on ollut hyvin epätasainen, mutta tämä katastrofijännäri vuodelta 1995 kuuluu onnistumisiin. Elokuvassa leikitellään ajatuksella siitä, mitä saisi USA:ssa aikaan äärimmäisen tappavan viruksen aiheuttama epidemia. Viime vaiheissa siirrytään pohdiskelemaan enemmän sitä, mitä kaikkea hallitus saa tehdä kansalaisille yhteisen edun nimissä, kuin etsimään vastalääkettä tappavalle virukselle.
148. Oliver Stone: Any Given Sunday (Blu-ray / 18.10.) ***½
Amerikkalainen jalkapallo on kyllä todella epämielenkiintoista seurattavaa, mutta tässä elokuvassa on kuitenkin riittävästi hyviä näyttelijöitä ja napakkaa dialogia, että sitä jaksaa kuitenkin seurata - vieläpä kahden ja puolen tunnin ajan. Suomalaisen blu-rayn kuvanlaatu on ensiluokkainen.
Iloisemmista elokuvista alun perin tunnettu ruotsalaisohjaaja Josef Fares on tehnyt ilmeisimpiä ratkaisumalleja välttelevän kostotarinan, jossa on paljon hyvää mutta joka jää lopulta hieman epätyydyttäväksi - olkoonkin että se tapahtuu ilmeisen tarkoituksellisesti. Alun ongelma on aika kuumottava: kaunis kolmekymppinen ruotsalaispariskunta joutuu brutaalin päällekarkauksen uhriksi öisellä kadulla. Rikoksen tekijät ovat selkeästi ulkomaalaistaustaisia - kuten myös ohjaaja itse! Ollaanko demonisoimassa maahanmuuttajia? No, tietenkään sitten lopulta ei. Nimihenkilö Leo lähtee koston tielle, minkä jälkeen se joka miekkaan tarttuu se miekkaan hukkuu, vaikkakaan ei aivan sillä tavoin kuin olisi ensin luullut. Tarina tulee kerrotuksi viidessä vartissa, suurelta osin käsivaralla ja ihan hyvin tehtynä, kyllä tätä nyt voi suositella vaikkei se elokuvan historiaan jääkään.
145. Paul Weitz: American Pie (Blu-ray / 16.10.) ****½
Nuorisokomedian moderni klassikko tuntuu vuosien jälkeen yhtä mainiolta kuin jo tuoreeltaan. Suomalaisen blu-ray-julkaisun kuvanlaatu jätti hieman toivomisen varaa, aika haalealta ja himmeältä kuva näytti moniin muihin verrattuna. Tätä teosta eivät lukuisat perässähiihtäjät ole päässeet lähellekään, eivät edes sen monet jatko-osat, joista jo heti seuraava oli puhdasta yhden tähden tuubaa.
146. Russell Mulcahy: Highlander (Blu-ray / 16.10.) ****
Tätä tuli tiirailtua heti tuoreeltaan aivan vuoden 1986 lopussa Formia 4:n kankaalta, joka taisi olla suunnilleen saman kokoinen kuin omani nyt. 80-luvun klassikon kuvanlaatu oli blu-raynä moitteetonta tasoa, ja yllättäen Play.comista tilaamassani levyssä oli vielä suomi-tekstitkin mikä viittaa siihen, että meikäläinenkin julkaisu on joskus tulollaan. Russell Mulcahy oli hetken aikaa yksi vuosikymmenen lupaavimmista uusista ohjaajista. Hänen suuri mestariteoksensa oli Razorback (1984), tämä oli sen jälkeen tehty hyvä elokuva, ja sitten pudottiinkin pysyvästi b-luokkaan heti kun tuli kenkää Rambo III:n ohjaajanpallilta. Vaikka englantia miltei osaamaton Christopher Lambert näytteleekin (kuolematonta) skottia ja oikea skotti Sean Connery taas espanjalaista, ohjaaja saa periaatteessa pöhköön tarinaansa riittävän määrän vakuuttavuutta. Kannattaa tarkastella erityisesti päähenkilönsä kasvutarinana: tämä muuttuu elokuvan aikana alun hermokimpusta kiukuttelijasta sisäisen rauhan löytäneeksi buddhaksi. Jatko-osista kannattaa pysyä kaukana. There should have been only one.
147. Wolfgang Petersen: Outbreak (Blu-ray / 17.10.) ****
Saksalaisen Wolfgang Petersenin Hollywood-ura on ollut hyvin epätasainen, mutta tämä katastrofijännäri vuodelta 1995 kuuluu onnistumisiin. Elokuvassa leikitellään ajatuksella siitä, mitä saisi USA:ssa aikaan äärimmäisen tappavan viruksen aiheuttama epidemia. Viime vaiheissa siirrytään pohdiskelemaan enemmän sitä, mitä kaikkea hallitus saa tehdä kansalaisille yhteisen edun nimissä, kuin etsimään vastalääkettä tappavalle virukselle.
148. Oliver Stone: Any Given Sunday (Blu-ray / 18.10.) ***½
Amerikkalainen jalkapallo on kyllä todella epämielenkiintoista seurattavaa, mutta tässä elokuvassa on kuitenkin riittävästi hyviä näyttelijöitä ja napakkaa dialogia, että sitä jaksaa kuitenkin seurata - vieläpä kahden ja puolen tunnin ajan. Suomalaisen blu-rayn kuvanlaatu on ensiluokkainen.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Täydellistä elokuvaa
Viime kerralla kirjoittaessa unohdin mainita, että katsoin joskus aivan kellariteatterin alkuaikoina noin vartin verran myös Zack Snyderin Watchmenin alkua. Odotin koko ajan, että jotakin oikeasti mielenkiintoista tapahtuisi, mutta kävikin juuri toisin päin. Tämä sinisenä hohtava kaveri sai niin monta repliikkiä peräjälkeen, että koko jutun vähäinenkin uskottavuus väheni hetkessä olemattomiin, jolloin jäljelle jäi vain kaksi vaihtoehtoa: purskahtaa nauruun tai lopettaa katselu siihen. Lopetin siihen.
Elokuvien tekeminen supersankarisarjakuvista pitäisi viimeistään nyt kieltää. Tosin Watchmenin ansioksi on kyllä sanottava se, että se vaikutti ilman muuta poikkeuksellisen järkevältä teokselta tuossa genressä. Mutta kyllä elokuvan tilasta alkaa olla huolissaan jo muutenkin: kun vielä muutamia vuosia sitten loistavia elokuvia näki vuosittain kourallisen, on viimeisimmästä täyden kympin suorituksesta kulunut nyt jo kolme vuotta. Christopher Nolanin The Prestige (2006) on aikajärjestyksessä edelleen viimeinen elokuva, jolle antaisin täydet viisi tähteä, tai kymmenen pistettä kymmenestä. Niinpä katseluissakin on ollut pakko kurkottaa menneisyyteen.
138. Ridley Scott: Hannibal (Blu-ray / 1.10.) *****
Yksi maailman väärinymmärretyimmistä jatko-osista ei häviä edeltäjälleen lainkaan, olkoonkin että se etsii vahvuutensa kokonaan eri alueilta. Mikä jo sinänsä todistaa, että vielä muutama vuosi sitten Sir Ridley Scott oli rohkea elokuvantekijä ja elämänsä vedossa. Gladiatorin, Hannibalin ja Black Hawk Downin muodostama kolmikko oli sellainen veto, että Scott taisi olla hetkellisesti maailman kovin ohjaaja aivan vuosikymmenen alussa. Nyttemmin ote on kyllä herpaantunut. Muutama Anthony Hopkinsin repliikki luistelee vaarallisen lähelle korniuden rajaa, mutta toisaalta mustaa komediaahan tässä tehdään. Toki surumielisin sävyin: tarinan avainhenkilö on Giancarlo Gianninin näyttelemä italialaispoliisi, jonka kautta elokuvan teemat epäonnistumisesta ja menneiden sukupolvien painolastista lähtevät hiljalleen kiertymään auki. Oopperakohtaus kuuluu edelleen 00-luvun kauneimpiin. Kirjan loppu on luonnollisesti muutettu tyystin toiseksi, ja tämä toimii paljon paremmin.
139. Robert Zemeckis: Contact (Blu-ray / 4.10.) *****
Ennen sekoamistaan motion capture -animaatioiden maailmaan - vieläpä kuvitellen harhaisesti olevansa tekemässä niiden parissa taidetta - Robert Zemeckis ehti tehdä kaksi modernin elokuvan klassikkoa. Tämä on niistä ensimmäinen, ja verraton Cast Away (2000) tietenkin se toinen. Jo loistava aloitusjakso, jossa suoritetaan kamera-ajo maapallolta universumin toiseen äärilaitaan, loksauttaa leuan auki ja se saa kyllä tilaisuutensa loksahdella vielä moneen kertaan myöhemminkin. Contact on todellinen kouluesimerkki siitä, miten loistavat erikoistehosteet saadaan palvelemaan tarinan tarkoitusperiä ilman, että käy toisin päin. Jodie Foster tekee jälleen yhden hienon roolin, kuten myös yksi suosikkisivuosanäyttelijöistäni, William Fichtner.
140. Jeff Beesley: Dolan's Cadillac (DVD / 4.10.) **½
Aikoinaan lukemaani Stephen Kingin novelliin perustuva elokuva oli ensimmäinen dvd:ltä kokonaan katsomani elokuva sitten kesäkuun 12. päivän ja Synecdoche, New Yorkin... Ei ollut kovin kummoinen, joskin kieltämättä varsin uskollinen novellin tarinalle, jossa jokamies kostaa mafiosolle vaimonsa kuoleman.
141. Alexandre Aja: Haute tension (Blu-ray / 8.10.) ****
Tämä elokuva lienee ollut ranskalaisen extreme-kauhun 2000-luvun voittokulun lähtölaukaus. Vaikka tarina satunnaisesta ihmisjoukosta oikein todella raa'an psykopaattimurhaajan armoilla tuntui valmistuessaan aivan nerokkaalta, on se sittemmin tullut selvästi ylitetyksi. Itse asiassa pudotin elokuvalta puolikkaan tähden sitten viime näkemän. Ja vaikka tässä on paljon hyvää, niin onhan minunkin pakko myöntää, että lopputwisti on aika älytön.
142. Marcus Nispel: The Texas Chainsaw Massacre (Blu-ray / 9.10.) ****½
Tarkoitukseni oli oikeastaan katsoa Brokeback Mountain, mutta sen pyörittyä viitisen minuuttia totesin, että fiilis oli nyt vääränlainen ja vaihdoinkin tähän. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista kauhuelokuvien uusintaversioista todistaa tavallaan vääräksi yhden vakiorutinani aiheen: haluaisin nimittäin kieltää myös kauhuklassikkojen uusintaversioinnit. Mutta jos kielto astuisi voimaan, niin tällaisia uskomattomia suorituksia ei enää nähtäisi! Marcus Nispelin Texas Chainsaw on juuri sitä mitä hyvän uusintaversion tulee olla: se varioi alkuperäistä siten, että juonenkuljetus tuottaa jatkuvia yllätyksiä, ja siitä huolimatta se on täydellisen uskollinen alkuperäisen teoksen hengelle. Ehkä jopa pistää paremmaksi sillä saralla keksien paljon muitakin keinoja tuottaa katsojalle huonoa oloa, kuin pelkästään laittamalla naispäähenkilö kirkumaan yli puoli tuntia yhteen menoon.
143. Ang Lee: Brokeback Mountain (Blu-ray / 11.10.) *****
Paria iltaa myöhemmin fiilis oli viimein kohdallaan tälle modernille klassikolle, josta en juurikaan virheitä löydä. Aivan tuoreeltaan pidin The New Worldiä vielä hieman vaikuttavampana ja siis vuoden 2005 parhaana elokuvana, mutta uusintakatselut ovat kääntäneet elokuvien keskinäisen järjestyksen toisin päin. Suomalaisjulkaisun kuva on vähän himmeä, mutta sen kirkkaampia versioita tästä elokuvasta ei taida olla julkaistukaan.
Elokuvien tekeminen supersankarisarjakuvista pitäisi viimeistään nyt kieltää. Tosin Watchmenin ansioksi on kyllä sanottava se, että se vaikutti ilman muuta poikkeuksellisen järkevältä teokselta tuossa genressä. Mutta kyllä elokuvan tilasta alkaa olla huolissaan jo muutenkin: kun vielä muutamia vuosia sitten loistavia elokuvia näki vuosittain kourallisen, on viimeisimmästä täyden kympin suorituksesta kulunut nyt jo kolme vuotta. Christopher Nolanin The Prestige (2006) on aikajärjestyksessä edelleen viimeinen elokuva, jolle antaisin täydet viisi tähteä, tai kymmenen pistettä kymmenestä. Niinpä katseluissakin on ollut pakko kurkottaa menneisyyteen.
138. Ridley Scott: Hannibal (Blu-ray / 1.10.) *****
Yksi maailman väärinymmärretyimmistä jatko-osista ei häviä edeltäjälleen lainkaan, olkoonkin että se etsii vahvuutensa kokonaan eri alueilta. Mikä jo sinänsä todistaa, että vielä muutama vuosi sitten Sir Ridley Scott oli rohkea elokuvantekijä ja elämänsä vedossa. Gladiatorin, Hannibalin ja Black Hawk Downin muodostama kolmikko oli sellainen veto, että Scott taisi olla hetkellisesti maailman kovin ohjaaja aivan vuosikymmenen alussa. Nyttemmin ote on kyllä herpaantunut. Muutama Anthony Hopkinsin repliikki luistelee vaarallisen lähelle korniuden rajaa, mutta toisaalta mustaa komediaahan tässä tehdään. Toki surumielisin sävyin: tarinan avainhenkilö on Giancarlo Gianninin näyttelemä italialaispoliisi, jonka kautta elokuvan teemat epäonnistumisesta ja menneiden sukupolvien painolastista lähtevät hiljalleen kiertymään auki. Oopperakohtaus kuuluu edelleen 00-luvun kauneimpiin. Kirjan loppu on luonnollisesti muutettu tyystin toiseksi, ja tämä toimii paljon paremmin.
139. Robert Zemeckis: Contact (Blu-ray / 4.10.) *****
Ennen sekoamistaan motion capture -animaatioiden maailmaan - vieläpä kuvitellen harhaisesti olevansa tekemässä niiden parissa taidetta - Robert Zemeckis ehti tehdä kaksi modernin elokuvan klassikkoa. Tämä on niistä ensimmäinen, ja verraton Cast Away (2000) tietenkin se toinen. Jo loistava aloitusjakso, jossa suoritetaan kamera-ajo maapallolta universumin toiseen äärilaitaan, loksauttaa leuan auki ja se saa kyllä tilaisuutensa loksahdella vielä moneen kertaan myöhemminkin. Contact on todellinen kouluesimerkki siitä, miten loistavat erikoistehosteet saadaan palvelemaan tarinan tarkoitusperiä ilman, että käy toisin päin. Jodie Foster tekee jälleen yhden hienon roolin, kuten myös yksi suosikkisivuosanäyttelijöistäni, William Fichtner.
140. Jeff Beesley: Dolan's Cadillac (DVD / 4.10.) **½
Aikoinaan lukemaani Stephen Kingin novelliin perustuva elokuva oli ensimmäinen dvd:ltä kokonaan katsomani elokuva sitten kesäkuun 12. päivän ja Synecdoche, New Yorkin... Ei ollut kovin kummoinen, joskin kieltämättä varsin uskollinen novellin tarinalle, jossa jokamies kostaa mafiosolle vaimonsa kuoleman.
141. Alexandre Aja: Haute tension (Blu-ray / 8.10.) ****
Tämä elokuva lienee ollut ranskalaisen extreme-kauhun 2000-luvun voittokulun lähtölaukaus. Vaikka tarina satunnaisesta ihmisjoukosta oikein todella raa'an psykopaattimurhaajan armoilla tuntui valmistuessaan aivan nerokkaalta, on se sittemmin tullut selvästi ylitetyksi. Itse asiassa pudotin elokuvalta puolikkaan tähden sitten viime näkemän. Ja vaikka tässä on paljon hyvää, niin onhan minunkin pakko myöntää, että lopputwisti on aika älytön.
142. Marcus Nispel: The Texas Chainsaw Massacre (Blu-ray / 9.10.) ****½
Tarkoitukseni oli oikeastaan katsoa Brokeback Mountain, mutta sen pyörittyä viitisen minuuttia totesin, että fiilis oli nyt vääränlainen ja vaihdoinkin tähän. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista kauhuelokuvien uusintaversioista todistaa tavallaan vääräksi yhden vakiorutinani aiheen: haluaisin nimittäin kieltää myös kauhuklassikkojen uusintaversioinnit. Mutta jos kielto astuisi voimaan, niin tällaisia uskomattomia suorituksia ei enää nähtäisi! Marcus Nispelin Texas Chainsaw on juuri sitä mitä hyvän uusintaversion tulee olla: se varioi alkuperäistä siten, että juonenkuljetus tuottaa jatkuvia yllätyksiä, ja siitä huolimatta se on täydellisen uskollinen alkuperäisen teoksen hengelle. Ehkä jopa pistää paremmaksi sillä saralla keksien paljon muitakin keinoja tuottaa katsojalle huonoa oloa, kuin pelkästään laittamalla naispäähenkilö kirkumaan yli puoli tuntia yhteen menoon.
143. Ang Lee: Brokeback Mountain (Blu-ray / 11.10.) *****
Paria iltaa myöhemmin fiilis oli viimein kohdallaan tälle modernille klassikolle, josta en juurikaan virheitä löydä. Aivan tuoreeltaan pidin The New Worldiä vielä hieman vaikuttavampana ja siis vuoden 2005 parhaana elokuvana, mutta uusintakatselut ovat kääntäneet elokuvien keskinäisen järjestyksen toisin päin. Suomalaisjulkaisun kuva on vähän himmeä, mutta sen kirkkaampia versioita tästä elokuvasta ei taida olla julkaistukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)