Roman Polanski: Carnage
Viisi tähteä vuonna 2011 tienanneista veteraaniohjaajista Roman Polanski ohjasi varmastikin puheliaimman elokuvan. Yasmina Rezan näytelmään perustuva Carnage on herkullisesti kirjoitetun dialogin juhlaa. Käytännössä kokonaisuudessaan yhteen asuntoon sijoittuva elokuva asettaa vastakkain kahden keskenään koulussa tapelleen oppilaan vanhemmat. Tapauksen sovittelusta alkava tauoton keskustelu venyy kokonaisen illan mittaiseksi, ja kun on kunnolla vauhtiin päästy, käydään läpi paljon muitakin asioita ja rintamalinjat ovat hetkittäin aivan toisaalla kuin pariskuntien välissä.
Alexander Payne: The Descendants
Suunnilleen jokaisella elokuvallaan vuoden parhaiden joukkoon yltänyt Alexander Payne piti peräti seitsemän vuotta hiljaiseloa vuoden 2004 voittonsa (Sideways) jälkeen. Tällä kertaa voittoa ei tullut, mutta The Descendants kuuluu silti ilman muuta valmistumisvuotensa kärkiteoksiin. George Clooneyn virtuoosimaisesti näyttelemä havaijilainen maanomistaja joutuu poistumaan mukavuusalueeltaan, kun hänen vaimonsa loukkaantuu pahasti veneilyonnettomuudessa. Yhtäkkiä hänen on sekä pystyttävä korjaamaan suhteensa kahteen teini-ikäiseen tyttäreen että selvittävä tärkeästä maakaupasta, samaan aikaan kun selviää ettei koomaan vajonnut vaimo olekaan ollut aivan uskollinen.
Nicolas Winding Refn: Drive
Tanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refn tuli alun alkaen tunnetuksi laadukkaalla rikosfilmillä Pusher (1996), joka tutustutti yleisöt myös näyttelijä Mads Mikkelseniin. Amerikkalaisdebyytti Fear X (2003) ei onnistunut tekemään ohjaajasta nimeä, mutta kahdeksan vuotta myöhemmin valmistunut Drive teki katsojiin jo selvästi suuremman vaikutuksen. Ryan Goslingin näyttelemä stunt-autokuski päivisin, rikollisten pakoautokuski öisin joutuu isoihin hankaluuksiin yrittäessään auttaa hankalassa tilanteessa olevaa kaunista naapuriaan. Väkivalta on pidäkkeettömän brutaalia ja äkillisyydessään shokeeraavaa.
Tom Six: The Human Centipede II: Full Sequence
Jo Netflixinkin valikoimaan sisältyvän vaisuhkon alkuperäisen The Human Centipeden jatko-osa on uuden vuosikymmenen definitiivisiä kauhu/inhoelokuvia, kaikessa komediallisuudessaankin. Jo viime kesänä CineActivessa tarkemmin käsitelty elokuva kuuluu lajityyppinsä ehdottomiin valioihin.
William Friedkin: Killer Joe
Listamme todellinen veteraaniohjaaja on amerikkalainen William Friedkin (s. 1935), joka tuntuu vanhalla iällä heittäytyneen todelliseksi sikäläisen indie-elokuvan kauhukakaraksi - loistavin lopputuloksin. Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe pyrkii provosoimaan katsojaansa aina kun se vain suinkin on mahdollista. Teksasin köyhälistön keskuuteen sijoittuva juonittelu ei silti ole pelkkä elokuvallinen trollaus, vaan kertoo eheän rikostarinan, jonka ikimuistoinen loppukohtaus ei kaikessa absurdiudessaan voine olla hätkähdyttävyytensä ohella myös hiukan naurattamatta.
Steven Spielberg: War Horse
Michael Morpurgon romaaniin perustuvasta Sotahevosesta on tehty elokuvan lisäksi myös näytelmäsovitus, mikä kuulostaa erikoiselta. Tarina nuoresta brittimiehestä, jonka kasvattama hevonen viedään häneltä ensimmäisen maailmansodan tarpeisiin ja jota mies lähtee sittemmin sodan melskeistä etsimään ei kuulosta aiheena kovinkaan vakuuttavalta. Spektaakkelimainen elokuvaversio kuitenkin pyyhkii epäilykset pois. Elokuva käyttää hevosta nerokkaasti tarinankerronnan välineenä. Tarinan keskushenkilöt ja näkökulma vaihtuvat sitä mukaa kun se siirtyy haltijalta toiselle.
Lynne Ramsay: We Need to Talk About Kevin
CineActivessa myöskin hiljattain tarkemmin käsitelty Poikani Kevin kuuluu sekin itsestäänselvästi vuoden 2011 parhaimpien elokuvien listalle. Äidinrakkaudesta muodostuu koko ajan ongelmallisempi tekijä psykopaatin oireita näyttävän Kevinin ja tämän äidin välillä. Kukaan ei tunnu pystyvän kuvittelemaan, millaisiin tekoihin poika on valmis saadakseen sisäisen palonsa sammumaan.
Ryan Gosling nähdään myös kunniamaininnan arvoisessa romanttisessa komediassa Hölmö hullu rakkaus (Crazy, Stupid, Love), joka tarjoaa poikkeuksellisen räväkän ja tuoreen käsittelyn pääsääntöisesti hyvin kaavamaisia teoksia viime vuosina tuottaneessa lajityypissä.
Brittiohjaaja Ben Wheatleyn Kill List ei ole ainoastaan yksi rikos- ja kauhuelokuvien genren mielenkiintoisimmista fuusioista vuosiin, vaan myös kiinnostava variaatio vuotta aiemmin valmistuneesta shokkielokuvasta A Serbian Film. Vaihtakaa viimeiselle keikalle lähtevän pornotähden tilalle palkkatappaja, niin yhtäläisyydet alkavat näkyä.
David Bowien pojan Duncan Jonesin esikoispitkä Kuu (2009) oli enemmän kultti kuin Source Code, mutta toinen pitkä ohjaustyö ei kaupallisemmasta asetelmastaan huolimatta juurikaan häpeä ensimmäisen rinnalla. Terrori-iskun kohteeksi joutumassa olevan junan pelastamista yrittävä nuorehko lentäjä rakastuu yhteen matkustajista logiikan lakeja koettelevassa aikaluupissa.
Vuoden 2011 top 3:
1. Drive
2. Killer Joe
3. The Descendants
Jukka Halttunen
