Karhuherra Paddingtonista Kim Jong-uniin

Neljä päivää, viisi elokuvaa. Tämä on blogin uusi ennätys, olkoonkin että aiemmin on käsitelty seitsemän elokuvaa kerrallaan ja vertailu aiempaan ontuu siksi hieman. Pitemmittä puheitta suoraan asiaan.

6.1.2015
Paul King: Paddington (2014)
Jo 1950-luvun lopulla omassa kirjassaan ensi kertaa esitelty karhuherra Paddington on päässyt aivan uuden täyspitkän koko perheen elokuvan pääosaan. Viime marraskuun lopulla maailmanensi-iltansa saanut elokuva tuli Suomen kankaille heti uuden vuoden jälkeen. Tarina seurailee rakastetun satuhahmon vaiheita kirjan tarinaa noudatellen: sankarimme koti Perun perukoilla tuhoutuu maanjäristyksessä ja edessä on muutto Lontooseen. Siellä Paddington tutustuu Brownin nelihenkiseen perheeseen. Puhuva karhu kiinnostaa kuitenkin myös ulkopuolisia, joista joillakin on pahoja aikeita. Hienosti toteutettu lastenelokuva oli allekirjoittaneelle monin paikoin melkoinen koettelemus; tuskin koskaan olen antanut näin hyviä pisteitä elokuvalle jota en olisi millään jaksanut katsoa loppuun. Mutta pakko on myöntää että Paddington on kohdeyleisö huomioiden hyvin tehty elokuva. Juonen kuljetus keskeytyy säännöllisin väliajoin vauhdikkaisiin takaa-ajo- ym. kommellusjaksoihin, joille salin nuorempi yleisö suorastaan hihkui naurusta. Ohjaaja Paul King näkyy saaneen käsikirjoituksestaan BAFTA-ehdokkuuden. [7]

8.1.2015
Simon West: Stolen (2012)
Kovaotteiseenkin toimintaan pystyvän miehen tytär kaapataan ja tämä joutuu venymään parhaimpaansa pelastaakseen tämän sieppaajan käsistä. Onko tämä Liam Neesonin Taken? Ei, hiukan samantapaiseen tilanteeseen on nyt joutunut Nicolas Cage. Tämä näyttelee mestarivarasta, joka on istunut kahdeksan vuotta vankilassa pieleen menneen keikan päätteeksi. Vapautumispäivän lopulta koitettua entinen kollega kaappaa miehen 15-vuotiaan tyttären kiristääkseen tältä itselleen juuri tuolla viimeisellä keikalla kateisiin jääneen 10 miljoonan dollarin saaliin. Stolen on rutinoitunutta mutta ei erityisen kiinnostavaa työtä kokeneelta brittiohjaaja Simon Westiltä, joka ohjasi Cagea ensi kertaa jo 15 vuotta aiemmin suurieleisessä toimintapaukussa Con Air (1997). Parasta Stolenissa on sen old school -asenne: toiminta rakentuu hurjasta autokaahauksesta, tylystä sanailusta ja ajoittain napakasta väkivallasta, jonka ei kuitenkaan anneta mennä mässäilyksi. Heikkoa on toisaalta se, ettei elokuva sisällä oikein mitään muistettavaa tai omaperäistä. Täysin geneerikseksi suoritukseksi jäävän elokuvan yksityiskohtia on vaikea edes muistaa enää lopputekstien rullattua. Kestoaikansa ajan se kuitenkin viihdyttää kohtuullisesti. [5]

8.1.2015
Jim Mickle: Cold in July (2014)
Joe R. Lansdale (s. 1951) on teksasilainen kirjailija, jonka laaja tuotanto sisältää mm. tieteiskirjoja, kauhua ja dekkareita. Hänen teoksistaan on aiemmin filmattu mm. Bubba Ho-Tep (2002). Viime toukokuussa oli vuorossa vuonna 1989 julkaistu ja elokuvana myöskin nimenomaan tuohon vuoteen sijoittuva Cold in July. Ohjaaja Jim Mickle on selvästikin John Carpenterin fani: pieni elokuva on kuvattu näyttävästi laajakankaalle, syntikoita ja pianoa yhdistelevä musiikki on kuin suoraan jostakin esikuvan elokuvasta, ja jopa alku- ja lopputekstien fontti on täsmälleen sama jota Carpenter aina käytti. Lansdalen kotiseuduille Teksasiin sijoittuva rikostarina ei kuitenkaan tuo mieleen mitään Carpenterin tekemää. Tarina alkaa siitä, kun nuorehko perheenisä ampuu itsepuolustukseksi keskellä yötä kotiinsa tunkeutuneen miehen. Tämän vankilassakin istunut isä ilmaantuu paikkakunnalle, selvästi kosto mielessään. Tämän jälkeen tarina kuitenkin kääntyilee aika odottamattomiin suuntiin, onnistuen säilyttämään kiinnostavuutensa vaikka sen lakoninen tyyli ei kaikkein mukaansatempaavimpia olekaan. [7]

8.1.2015
Eric England: Contracted (2013)
Selvästi äskeistä elokuvaakin halvemmalla tehty Contracted ei onnistu omassa lajityypissään likikään yhtä hyvin. Erotus ei kuitenkaan johdu budjetin eroista vaan pikemminkin mielikuvituksen puutteesta. Nuori losangelesilainen nainen (Najarra Townsend) erehtyy kaverinsa kotibileissä satunnaiseen seksisuhteeseen, mistä ei seuraa hyvää. Verenvuoto ja ihomuutokset vievät ajatukset ensin johonkin harvinaiseen sukupuolitautiin, mutta lääkäri ei sellaista tunnista ja kun naisen ulkonäkö alkaa vähitellen muuttua yhä enemmän zombiemaiseksi, on pakko myöntää että kyse on jostakin pahemmasta. Kovin tyydyttäviä selityksiä tapahtumilleen Contracted ei kuitenkaan onnistu kehittelemään, mistä se jo sinänsä ansaitsee miinuspisteitä. Sen toinen, varmaan tärkeämpikin suuri heikkous on, ettei se pysty rakentamaan käsittelemästään aiheesta minkäänlaista draamaa. Saman tyyppisiä zombiutumistarinoita on nähty sen verran paljon, ettei ruton saaminen itsessään riitä enää elokuvan sisällöksi vaan pitäisi olla jotakin muutakin. Eric England ei kuitenkaan tarjoa mitään muuta kuin tasaisen ja yllätyksettömän liu'un normaalitilasta alaspäin, kun nuori hehkeys vaihtuu verta ja visvaa valuvaksi hirviöydeksi. [3]

9.1.2015
Seth Rogen ja Evan Goldberg: The Interview (2014)
Dave Skylark (James Franco) on suosittu talk show -isäntä, jonka kanava saa yllättävän yhteydenoton Pohjois-Koreasta. Sikäläinen diktaattori Kim Jong-un on miehen erittäin tyhjäpäisen show'n suuri fani ja haluaa päästä siihen mukaan omalla erikoishaastattelullaan. Haastattelu on kuitenkin tehtävä paikan päällä Pjöngjangissa. CIA saa asiasta vihiä ja ehdottaa Skylarkille ja tämän kollegalle (Seth Rogen), että miehet voisivat haastattelureissunsa ohessa hoitaa muuta maailmaa vetypommein uhkaavan diktaattorin kokonaan pois päiviltä. The Interview on epäkoherentti mainstream-elokuva, joka yhdistelee wc-huumorikomediaa agenttijännäriin, vakavaan draamaan ja jopa villiin splatter-elokuvaan vaihtaen tyyliä näiden välillä hetkittäin hyvinkin odottamattomasti. Vaikka se ei elokuvana varmaan muuten jäisi historiaan, on sen ympärillä viime aikoina käyty diplomaattinen kiista hakkerointiväitteineen jäänyt mieleen, ja kyllä elokuva katselukokemuksenakin jää lopulta lievästi positiivisen puolelle. Harvoin kuitenkaan näkee aivan näin vinkeällä reseptillä toteutettua isoa viihde-elokuvaa. Vaikka moni vitsi nolostuttaa, keitos on kuitenkin jollakin oudolla tavalla toimiva. [6]

ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN

Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:

[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton