Toukokuu on lopussa, ja elokuvasaldoni on järkyttävän alhainen. Vuoden viiden ensimmäisen kuukauden aikana olen ehtinyt katsoa kokonaisuudessaan vain 96 elokuvaa! Vertailun vuoksi, vuonna 2008 saavutin tuon saman saldon jo 20. huhtikuuta. Toukokuun loppuun mennessä olin tuolloin katsonut jo 123 elokuvaa. Onko tämä lopun alkua? No, ainakin nyt viimeksi katsottujen joukossa on ollut todella mainioita tapauksia.
91. Lars Von Trier: Antichrist (35 mm / 26.5.)
Tästä tulee tarkemmin punnittu arvostelu painettuun sanaan, joten en spoilaile sitä tässä sen kummemmin. Mutta ei tämä kuitenkaan kovin hyvä ollut.
92. Troy Duffy: The Boondock Saints (Blu-ray / 28.5.) ****
Tämä kulttitoimintafilmi vuodelta 1999 on aina kuulunut suosikkeihini, ja tällä kertaa se tuntui pienen tauon jälkeen oikein erityisen hyvältä. Häpeämättömästi oman käden oikeutta puoltava kostofantasia sisältää komeita toimintakohtauksia ja tuo itse asiassa tyylillisesti mieleen myöhemmin tehdyn Crankin, vaikka aihepiiri onkin aivan erilainen. Tarina bostonilaisia mafiosoja katujen siistimisen nimissä teloittavista irlantilaisveljeksistä ei aivan jaksa kantaa loppuun saakka - jotkut viimeisistä käänteistä ovat kertakaikkisen hölmöjä (Willem Dafoe naiseksi puettuna!), mutta eivät silti paina kokonaisuutta mutaan. Lopputeksteissä oikein herätellään yhteiskunnallista keskusteluakin... Jenkkilevy taisi olla A-alueelle lukittu, joten do not try this at home (unless you know what you are doing).
93. Ryuhei Kitamura: The Midnight Meat Train (DVD / 30.5.) *
Clive Barkerin läpimurtotyön Books of Blood muistaakseni aloittava novelli on erinomainen ja yksi kokoelman parhaista. Nyt japanilainen ohjaaja murhaa sen täydellisesti jenkkirahalla ja osin brittiläisin näyttelijöin. Alkaa koko ajan vaikuttaa enemmän siltä, että vain ranskalaista kauhuelokuvaa kannattaa nykyään seurata.
94. Jim Mickle: Mulberry Street (DVD / 30.5.) **½
Tavallaan mielenkiintoinenkin, mutta tuttuutensa vuoksi aika yhdentekeväksi jäävä pienen budjetin kuvaus New Yorkiin leviävästä raivotautizombie-epidemiasta. 28 Days ja sekä Weeks Later ja [REC] ovat jo imeneet tästä genrestä kaiken kiinnostavan, eikä tämän elokuvan ainoa oma idea - epidemian kytkeminen rottiin - ole riittävän omintakeinen irtiotto tehdäkseen siitä kovin kiinnostavaa. Ei tämä toki huonokaan ollut, mutta melko turhan tuntuinen kuitenkin.
95. Chris Williams & Byron Howard: Bolt (Blu-ray / 31.5.) ****½
Mitämitämitä? Tämä Disneyn tuoreehko 3D-tietokoneanimaatiohan sai ihan keskinkertaisia arvosteluja, joten en ajatellut missaavani mitään kun jätin sen väliin teatterikierroksella. Mutta sehän oli aivan loistava sekä teknisesti että tarinallisesti. Aivan erinomaisesti kehiteltyjä eläinhahmoja, runsaasti nappiin osuvia repliikkejä ja sopiva annos sydäntä. Nousi vaivattomasti vuoden 2008 top kolmeen Marttyyrien ja Cloverfieldin seuraksi. Mistä tulikin mieleen, että Marttyyrien pitäisi tulla minulle ensi viikolla blu-raynä, saapa nähdä yltäisikö se uusintakatselulla näistä ensimmäisenä ihan puhtaasti täyteen viiteen tähteen. Tältä julkaisulta olisi kaivannut vielä 3D-version tallennusta levylle, mutta hyvä näinkin.
96. John Hughes: Ferris Bueller's Day Off (Blu-ray / 31.5.) ****
Viikon ja kuukauden päätteeksi vielä klassikkouusinta kultaiselta 80-luvulta, jonka kampaukset ja muoti olivat tosiaan aivan omaa luokkaansa. Mitäpä tästä nyt voisi enää sanoa, mitä ei ole jo sanottu, hauska ja viihdyttävä ja jälleen hiukan painavampaa asiaakin nuorena olemisen vaikeudesta. The Breakfast Clubin nostan silti edelleen John Hughesin tuotannon kärkeen.
Vai että olet luvattoman vähän katsonut elokuvia :) ehkäpä se teilläkin perheen koko nykyisin tekee sitä, ettei omaa aikaa ihan niin paljon ole. Minä ainakin olen sellaisen huomannut, mutta minun tämän vuoden leffasaldo onkin alle 90 (vain 85 - http://thehangmansjoke.blogspot.com/2009/01/paivis-movies-2009.html).
VastaaPoistaOlipa kiva kuulla noin positiivisia kommentteja Boltista! Minä ehdin sen 3d:nä teatterissa nähdä ja tykkäsin (no jaa, koiraihmisenä) tosi paljon. Hahmot olivat todella hauskoja ja tarina sydämellinen :)
Mutta kun perhe oli vuosi sitten ihan saman kokoinen, ja silti sain silloin katsottua 27 elokuvaa enemmän... Varmaan ero syntyy siitä, että vaimon äitiysloma on tässä välillä ehtinyt päättyä.
VastaaPoista