Rakas päiväkirja, tämän päivän kohokohta oli jo aamupäivällä kun kuljin kollegan työpisteen ohitse ja huomasin, että tämän kuulokkeista kuului jotenkin tuttua musiikkia. Kas vain, sehän oli Steven Wilsonin Insurgentesin aloituskappale Harmony Korine! No ei se ollut päivän varsinainen kohokohta, mutta oli kuitenkin ihan hauskaa huomata etten ole yksin tämän mielihaluni kanssa edes meidän toimistolla.
Mutta mitenkäs ne elokuvat sitten? Nolostuttavan vähän olen niitä ehtinyt viime aikoina katsella. Jokunen pikku päivitys sentään on kalenteriin ilmestynyt, mutta nekin kolme ovat peräisin selvästi yli viikon ajalta. MM-jääkiekko on ehkä vähän vaikuttanut katselumääriin mutta nyt kun se on Suomen osalta ohitse, ehtii ehkä taas vähän enemmän.
84. Sidney Lumet: 12 Angry Men (DVD / 28.4.) ****½
Tätä en ollut nähnyt koskaan aiemmin, mutta tilasin sen dvd:nä sillä suosituksella, että se oli IMDB:n top 250:ssä kaikkein korkeimmalle sijoittunut elokuva, jota en ollut koskaan nähnyt. Ja kyllähän se erinomainen olikin, vaikka sieltä täältä hiukan vanhentuneelta näyttikin. Hiukan ihmetytti, miksi kaikilla valamiehillä oli tarve kommunikoida huutamalla, ja mihin kaikilla oli niin hirmuinen kiire. Mutta melko pieniä valituksen aiheita nuokin vähät lopulta olivat, varsinkin loppu oli todella hieno.
85. Clint Eastwood: Changeling (Blu-ray / 1.5.) ****
Clint Eastwoodin toiseksi uusin ei tuntunut huonolta teatterissakaan, mutta nyt toistamiseen nähtynä se vaikutti jo vallan erinomaiselta. Kaikkein hämmentävintä tässä 1920-luvun lopulle sijoittuvassa, äidin koettelemuksista itsevaltaisen poliisikunnan kanssa kertovassa elokuvassa oli tieto, että tarina on tosipohjainen. Varmaankin jos tätä ei tietäisi, kirjoittaisi helposti arvosteluun että juoni on epäuskottava... Epäoikeudenmukaisuusdraaman parhaiden perinteiden mukaisesti katsojan jännite syntyy siitä pyhästä vihasta, jonka tämä kokee päähenkilön puolesta, kun tätä koetellaan kammottavan epäreilusti. Lapsen katoaminen tuntuu kärsimyksenä siihen nähden jopa toissijaiselta.
86. Neil LaBute: Lakeview Terrace (Blu-ray / 3.5.) ***
Samuel L. Jacksonin näyttelemä musta poliisi ryhtyy terrorisoimaan naapureitaan sen jälkeen, kun on havainnut näiden olevan valkoinen mies ja musta nainen. Kohtuullisen tyydyttävää jännitysviihdettä tästä on saatu aikaiseksi, mutta silti tuntuu siltä että julkaisun merkittävin anti on blu-rayn häikäisevän hieno kuvanlaatu. Ei tästä oikein muuta osaa sanoa, kaikin puolin tyydyttävää mutta myös todella helposti unohdettavaa viihdettä. Neil LaBute tuntuu erikoistuneen tarinoihin, joissa ihmiset ovat ilkeitä toisilleen.
En tiedä haluatko ihmisten kommentoivan näihin merkintöihisi, mutta kommentoin nyt kuitenkin :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä tuosta Changelingistä, että oli äärimmäisen häiriinnyttävää ajatella, että tarina on tosipohjainen. Itsekin äitinä oman lapsen noin vaan katoaminen olisi kamalinta mitä voisi sattua, saatikka että siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi virkavallan puolelta. Lisäksi tuo, että äitiä ei uskota ollenkaan kun hän sanoo palautetun pojan olevan väärä. Ja kun miettii hänen oman poikansa kohtaloa niin kyllä saa aikaan kylmiä väristyksiä...
Kiitos vain kaikista kommenteista, ne ovat aina tervetulleita!
VastaaPoista