keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Elokuvamatkalla Australiasta Pariisiin

Olin 23. maaliskuuta mennessä katsonut tämän vuoden aikana 68 täysipitkää elokuvaa kokonaisuudessaan. Jatkan toisaalla aloittamaani listaa tähän. Tämänkertaiset viisi elokuvaa katsoin kaikki blu-rayltä ja ne olivat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki varsin hyviä.

69. Anthony Minghella: Cold Mountain (25.3.)
Edesmenneen ohjaajan elokuvista suosikkini oli edelleen varsin hieno kokemus, kauniisti kuvattu elokuva jonka värit todella hehkuivat kanadalaiselta Region A -blu-ray-julkaisulta. Nicole Kidman on hiukan kylmäkiskoisen oloisena näyttelijänä erikoinen valinta rakkaustarinan päärooliin. No niin on kyllä toisaalta myös Jude Law.

70. Jonathan Dayton & Valerie Faris: Little Miss Sunshine (29.3.)
Tämä oli aika paljon parempi kuin muistinkaan. Pienen independent-elokuvan tuntuminen keskinkertaiselta aikoinaan ensimmäisellä katselulla taisi olla jotakin oman keskittymiskyvyn puutetta.

71. Baz Luhrmann: Australia (4.4.)
Voi ei, taas Nicole Kidman romanttisen tarinan pääosassa. Alun ensimmäinen puolituntinen humoristisine otteineen oli aika vaivaannuttava ja vieraannutti jo aika tehokkaasti, eikä tähän suurisuuntaiseen spektaakkeliin kehittynyt todellista vakuuttavuutta missään vaiheessa. Olihan tuo kyllä ajoittain komean näköinen. En ihmettele, että Russell Crowe päätti jättää tämän väliin.

72. Luc Besson: Nikita (5.4.)
Erinomainen kuva amerikkalaisessa blu-rayssä. Tämä oli myös jonkin verran parempi kuin muistelinkaan. Napakasti toteutettu toimintafilmi on peräisin niiltä ajoilta, kun Luc Besson vielä vakuutti toimintaelokuvan tekijänä ja piakkoin tämän jälkeenhän mies jo tekikin mestariteoksensa Léon. Nyt hyllyssä odottelisi vielä The Messenger: Joan of Arc (1999), jota en ole koskaan nähnyt enkä oikein tiedä olisiko melkein armeliaampaa jättää se katsomatta...

73. Pierre Morel: Taken (6.4.)
Tätä oli kehuttu etukäteen, ja kieltämättä paljon mainioita hetkiä koettiinkin, kun tiukkailmeinen suoran toiminnan mies Liam Neeson jäljitti äärimmäisen pahoja tyttärensä kidnappaajia. Ja toisena käsikirjoittajana oli näköjään muuan Luc Besson! Lopulta tarina kyllä alkoi uupua oman pohjattoman hölmöytensä alle, ja olin lisäksi hieman pettynyt miten lepsu "extended, harder cut" oli väkivallan annostelussa. Ei ihme, että Suomen ikärajakin on vain 15, korkeinta luokitusta ei tosiaan käyty lähelläkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti