17.5.2015
Ira Sachs: Love Is Strange (2014)
Ben (John Lithgow) ja George (Alfred Molina) ovat jo useamman vuosikymmenen avoliitossa elänyt, hiukan boheemin oloinen newyorkilainen homopari, joka päättää vielä vanhalla iällä kruunata pitkän yhteiselonsa solmimalla avioliiton. Tästä seuraa kuitenkin arvaamattomia ongelmia. Kun tieto avioliitosta kiirii Georgen työnantajan korviin, tämä saa potkut ja vastanaineen pariskunnan on tulojen romahtamisen vuoksi pakko luopua yhteisestä asunnostaan. Sekä ikämiesten että heidän läheistensä elämä joutuu koetukselle, kun miesparin on uutta asuntoa etsiessään pakko muuttaa tilapäisesti erilleen ystäviensä ja sukulaistensa luokse. Love Is Strange on kehuttu draama, joka pyrkii avaamaan katsojiensa silmät homoseksuaaleihin kohdistuvalle hiljaiselle syrjinnälle. Tämän ohella se kertoo myös tarinaa sukulaissuhteiden vaikeudesta. Merkittävään sivurooliin päätyykin Benin voimakastahtoinen sukulaispoika Joey, jonka kanssa mies joutuu jakamaan kerrossängyn. Teinipojan ehdottomuus asettaa kaikki tämän läheiset kovalle koetukselle. Mitään erityisen painavaa vuonna 1996 esikoispitkänsä ohjannut Ira Sachs ei saa aiheestaan sanottua, mutta Love Is Strange on aiheensa ja sen käsittelyn osalta kokonaisuutena kuitenkin miellyttävästi valtavirrasta poikkeavaa laatudraamaa. [6]
19.5.2015
Morten Tyldum: The Imitation Game (2014)
Yksi alkuvuoden Oscar-ehdokaselokuvista, norjalaisen Morten Tyldumin (Headhunters, 2011) ohjaama The Imitation Game kertoo tosipohjaisen tarinan brittiläisestä matematiikkonerosta Alan Turingista, jonka johtama tutkijaryhmä onnistui toisen maailmansodan aikana murtamaan Saksan viestiliikennettä suojanneen Enigma-koodin. Murtamattomana pidetyn Enigman salojen avaamisen katsotaan lyhentäneen sotaa merkittävästi ja säästäneen siten suuren määrän ihmishenkiä. Loistavan, roolistaan parhaan miespääosan palkinnon saajaksi ehdolla olleen Benedict Cumberbatchin näyttelemä Turing oli kuitenkin traaginen hahmo. Lähes kokonaan vaille sosiaalisia taitoja jäänyt homoseksuaali nero päätyi kuolemaan oman kätensä kautta muutamia vuosia sodan päättymisen jälkeen. Kun elokuvaa katsoo, voi helposti ymmärtää miksi. Graham Mooren ällistyttävän hienosta käsikirjoituksesta kultaisen patsaan myös voittanut elokuva on hienosti rakennettu ja sisältää etenkin alkupuolellaan parhaita dialogeja vuosikausiin. Cumberbatch on pääroolissaan lyhyesti sanottuna ilmiömäinen, pystyen välittämään pienillä ilmeillä ja maneereilla valtavia tunneskaaloja. Sivurooleissa vakuuttavat mm. Keira Knightley, Charles Dance ja Matthew Goode. [8]
24.5.2015
Jean-Marc Vallée: Wild (2014)
Myös eteläisestä Kaliforniasta Oregoniin suuntautuvasta yhden naisen erämaavaelluksesta kertova Wild perustuu tositarinaan. Vain vuotta aiemmin Oscar-huomiota elokuvallaan Dallas Buyers Club kerännyt Jean-Marc Vallée istuu ohjaajan pallilla ja osoittaa jälleen henkilöohjaajan taitonsa. Edellisestä elokuvasta Matthew McConaughey pokkasi pääosa- ja Jared Leto sivuosapystin. Tällä kertaa ehdokkuudet menivät Reese Witherspoonille (pääosa) ja Laura Dernille (sivuosa), mutta kumpikaan ei voittanut. Witherspoonin näyttelemä keskushenkilö Cheryl lähtee 1700 kilometrin patikkaretkelleen etsimään itseään koettuaan lyhyen ajan sisällä sekä avioeron että äitinsä (Dern) kuoleman. Nuorena elämäntilanteesta toiseen ajelehtineen naisen on tullut aika kasvaa ihmisenä ja ottaa aidosti vastuu itsestään. Komeissa maisemissa tapahtuva kasvutarina keskeytyy säännöllisesti takaumiin ja säilyy mielenkiintoisena koko kestonsa ajan. Witherspoon on roolissaan erinomainen; aluksi varautunut, mutta elokuvan edetessä pitemmälle hyvinkin laajan tunteiden kirjon paljastava. Vaikka matkaa ei juurikaan taiteta teitä pitkin, Wild onnistuu toimimaan kuin kaikkein parhaat road moviet. Pisimmän matkansa Cheryl kulkee kuitenkin päänsä sisässä, kasvaen epävarmasta henkisestä keskenkasvuisuudesta kypsään aikuisuuteen. Tämä summataan hienosti mieleenpainuvassa loppukohtauksessa. [7]
24.5.2015
Mihail Brashinski: Shopping Tour (2012)
Venäläinen kauhuelokuva Shopping Tour herätti julkaisuaikanaan huvittunutta mielenkiintoa nimenomaan suomalaisissa. Sen tarina kertoo bussilastillisesta venäläisiä, jotka matkustavat Suomeen ostosmatkalle mutta joutuvat heti ensimmäisessä Gigantissa verenhimoisten kannibaalien takaa-ajamiksi. Elokuvalla on kuitenkin ollut varsin huono maine, mikä tuntui sitä katsoessa aluksi oudolta ottaen huomioon sen, miten hyvin tarinan ensimmäinen puolituntinen toimii. Shoppaajaturisteista valitaan keskushenkilöiksi äiti ja teini-ikäinen poika, joiden välille kehitellään hieman toimivaa konfliktiakin. Suomen puolelle siirryttäessä tunnelma on jo mukavasti hiukan pahaenteinenkin. Kun kannibaalit lopulta hyökkäävät, kaikki alkaa kuitenkin mennä nopeasti pieleen. Tuntuu kuin ohjaaja yhtäkkiä unohtaisi kaiken sen minkä on ensimmäisen puolituntisen aikana rakentanut, ja antaa elokuvan loppuosan pelkistyä turhanpäiväiseksi juoksenteluksi ja päämäärättömäksi haahuiluksi. Mikä harmittavinta, sinäkin aikana seurataan vain alussa esiteltyä kahta henkilöä, mikä tekee mukana olleesta bussiseurueesta tarpeettoman. Yhtä hyvin päähenkilökaksikko olisi voinut tulla henkilöautolla. Hyvin alkanut kauhuelokuva kestää puolisentoista tuntia ja loppuu sitten yhtäkkiä. Alun jälkeen ainoa edes hivenen kiinnostava tapahtuma on tilanne, jossa suomalaisille annetaan tilaisuus perustella äkillinen ihmissyöntihimonsa. [4]
2.6.2015
Clint Eastwood: American Sniper (2014)
Alkuvuoden Oscar-elokuvien tulva huipentuu tällä erää Clint Eastwoodin ohjaamaan American Sniperiin. Se oli vuodenvaihteen ehdoton kohuelokuva, joka oli ehdolla jopa parhaan elokuvan palkinnolle, mutta sai lopulta tunnustuksia vain teknisistä meriiteistään. Tosipohjaista tarinaa mestariluokan amerikkalaisesta tarkka-ampujasta Irakin sodassa on katsottu kahdesta mahdollisesta kulmasta. Yksien mielestä se glorifioi tappajaa ja oikeuttaa muslimivihan, toisten mielestä se taas on pelkästään hienosti toteutettu kuvaus siitä miten sota vaikuttaa yksilön henkiseen tasapainoon ja hänen läheissuhteisiinsa. Bradley Cooper on tosielämän sotilas Chris Kyle, jonka persoonasta osa tuntuu jäävän Irakiin hänen jokaisella komennuksellaan. Aluksi normaalin tuntuinen, tasapainoinen mies menee naimisiin ja aloittaa perheen perustamisen, mutta palaa muutamien viikkojen komennuksiltaan vaiteliaana ja innottomana kohtaamaan siviilielämän haasteita. American Sniperin sotajaksot pelkistyvät tietyn sotalordin sekä etenkin tämän palveluksessa olevan vihollistarkka-ampujan jahtaamiseen, mikä onkin viisas ratkaisu; elokuvan draama olisi tukehtunut yritykseen valottaa konfliktia laajemmin. Eastwood ohjaa taistelut taiten. Kerrankin katsoja pysyy vaivatta tapahtumien tasalla vaikka liike on nopeaa ja kuvakulmat vaihtuvat tiheään. American Sniper ei ehkä ole sotaelokuvista aidoimmin koskettavia, mutta sujuvaa työtä kuitenkin. [7]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti