Ohjaus ja käsikirjoitus: Rian Johnson
Pääosissa: Daisy Ridley, Adam Driver, John Boyega, Oscar Isaac, Domhnall Gleeson, Mark Hamill, Carrie Fisher, Benicio Del Toro, Laura Dern
Kesto: 2 t. 32 min.
Kuva: 2.39:1, väri
Tämä uusimman Star Wars -elokuvan arvio ei sisällä spoilereita ennen kuin loppupuolella, ja ennen kuin niihin asti päästään, siitä tulee selkeät varoitukset. Voit siis lukea alkuosan huoletta ja jättää loppuosan lukematta jos et ole vielä elokuvaa nähnyt.
Minulla oli hyvä onni löytää Rian Johnsonin esikoiselokuva Brick (2005) jo heti tuoreeltaan. Ennen Star Wars -saagan uusinta osaa se oli edelleen hänen paras elokuvansa ja on kenties sitä edelleen. Tavalliseen amerikkalaiseen high school -ympäristöön sijoitettu rikostarina oli persoonallinen, naama peruslukemilla kerrottu komedia joka ei missään vaiheessa myöntänyt olevansa hauska. Johnsonin seuraava työ The Brothers Bloom (2008) oli jo paljon puutteelisempi draamakomedia, eikä hänen tieteisväkivaltaelokuvansa Looper (2012) sekään ollut vailla ongelmia.
Neljännellä pitkän elokuvan ohjauksellaan Johnson on päässyt joka suhteessa suurimman työnsä äärelle: Tähtien sodan uusimman episodin The Last Jedi mittakaava ylittää kaikki aiemmat elokuvat yhteen laskettunakin. Myös käsikirjoittajaksi kreditoitu Johnson suoriutuu urakasta kunnialla, mutta monin paikoin onnistuneessa elokuvassa on myös hämmentävät puolensa. Toisin kuin sen edeltäjä The Force Awakens, uutuus ei uskollisesti toista kaikkea sitä mitä elokuvasarjan fanien odotetaan näkevän vaan tekee myös omia ratkaisujaan, enkä ole aivan varma ovatko kaikki niistä täysin onnistuneita.
The Last Jedi lähtee liikkeelle samasta kohtaa mihin The Force Awakens päättyi. Sen päähenkilö Rey (Daisy Ridley) on onnistunut paikantamaan sarjan ensimmäisen osan sankarin Luke Skywalkerin (epäsiististi vanhentunut Mark Hamill) galaksin syrjäisimmässä osassa sijaitsevalla planeetalla olevasta kuvauksellisesta kalliosaaresta ja haluaa tältä apua vastarintaliikkeen taistelussa julmaa First Orderia vastaan. Samaan aikaan kapinalliset joutuvat pakenemaan tämän uuden Imperiumin taistelualuksia läpi hyperavaruuden, eikä tilanne näytä heidän polttoaineensa huvetessa kovin hyvältä.
Näistä kahdesta pääjuonesta poiketaan niitä täydentäviin sivuseikkailuihin, jotka johtavat tietenkin näyttäviin toimintakohtauksiin, pidentäen samalla The Last Jedin kokonaiskeston suorastaan epäinhimilliseen kahteen ja puoleen tuntiin. Etenkin kahden tunnin kohdalla huipentuva hieno taistelukohtaus saa jo toivomaan elokuvan huipentumista siihen, mutta kun sen jälkeen pohjustetaan vielä uusi kamppailutilanne, nousee mieleen hakematta ajatus siitä, että se olisi jo voinut toimia Episodi IX:n aloituksena. Istumalihaksia siis todella koetellaan!
Hyviä puolia elokuvassa kyllä riittää, ylipituudesta huolimatta. Osa toiminnallisista kohtauksista kuuluu koko sarjan upeimpiin, enkä tarkoita tällä pelkästään tehosteiden osuutta. Ne ovat totta kai loistavia, mutta myös juonelliset käänteet ovat paikoitellen hienosti ideoituja, tuoden tarinaan aitoa yllätyksellisyyttä. The Last Jedi on myös täynnä mainioita pieniä yksityiskohtia, joista näkee miten pikkutarkasti kohtauksia on hiottu. Esimerkkeinä tästä vaikkapa erään valomiekkataistelun päätteeksi seinään lentävä rikkoutunut ase, joka jää sinne palamaan samalla kun taistelu etualalla jatkuu; robotti BB-8:n vauhdikas lento kuvan ulkopuolella olevaa seinää päin, josta tämän irronnut pää pomppii seuraavaksi takaisin kuva-alaan; tai useat lintumaisiin porgeihin liittyvät kuvalliset oivallukset. Myös dialogi kuulostaa todella hiotulta.
Näiden hetkien vastapainona elokuva sisältää suorastaan kummallisia ratkaisuja, joista kertominen lienee kuitenkin parempi jättää tuonne spoilerivaroitusten perässä olevaan osaan tästä tekstistä. Palataan siis vielä niihin. Kaikkine vikoineenkin The Last Jedi tuntuu kuitenkin vielä suhteellisen onnistuneelta lisäykseltä Star Wars -kaanoniin. Se ei ole niin huono kuin mitä voisi päätellä siitä, että jotkut erityisen intohimoiset fanit vaativat sen poistamista virallisesta Star Wars -jatkumosta kokonaan.
Toisaalta The Last Jedi ei myöskään tunnu yhtä hyvältä kuin sen edeltäjä The Force Awakens, mikä tuntuu hiukan kiusalliselta. Tuo edeltäjä kun oli loppujen lopuksi vain varman päälle tehty greatest hits -kokoelma kaikkein suosituimmista tilanteista jotka sarjaan kuuluvat, ja jossa oli hetkittäin suorastaan uudelleenfilmatisoinnin tuntua. Nyt kun lähdetään rohkeammin kokeilemaan jotakin omaa, miksei se kuitenkaan toimi tätä paremmin?
The Last Jedi nostaa esiin koko elokuvasarjan keskeisen ongelman: kuinka kauan on mahdollista toistaa samaa kaavaa, jossa erilaiset kapinalliset taistelevat erilaisia imperiumeja vastaan ollen vuoron perään voitolla ja tappiolla? Saman kaavan toistuminen alkaa väsyttää jo nyt. Tällä kertaa kapinallisilla menee voittopuolisesti huonosti, joten ehkä seuraavassa episodissa tulee taas "uutta toivoa", hohhoijaa. Tavallaan ymmärrän miksi juuri Rian Johnson on päässyt ideoimaan seuraavaa trilogiaa. Hänhän oli aivan oikeassa kertoessaan Disneylle, että olisi mielenkiintoista jättää nämä tähän asti kerrotut jutut taakse ja ideoida seuraavaksi jotakin kokonaan uutta, puhtaalta pöydältä.
Seuraavaksi sitten SPOILEREITA! Älä lue tätä pidemmälle jos et ole nähnyt elokuvaa, tai jos et halua tietää sen juonen yksityiskohtia! Nyt tulee siis SPOILEREITA! Varoitus! Toinen varoitus! Viimeinen varoitus! SPOILEREITA! Sitten tähän väliin vielä yksi still-kuva:
SPOILEREITA! Ohitit kuvan, joten nyt niitä tulee. Tämä on ihan se viimeinen varoitus! SPOILEREITA!
Olen hämmästynyt siitä, miten vähän järkevää tekemistä Rian Johnson keksi Luke Skywalkerille. Elokuvasarjan alkuperäinen sankari olisi ansainnut hieman tyylikkäämmän tavan poistua siitä. Tavallaan oli yllättävää nähdä, ettei Luke missään vaiheessa elokuvaa poistunut saarelta, josta hänet edellisen osan lopussa löydettiin - kuvittelin etukäteen, että hänellä olisi jonkin verran toiminnallisempi rooli. Vähäinen yritys kouluttaa Reytä jediritariuden saloihin ja lopun hologrammiesiintymiset tuntuivat klassisen hahmon alikäytöltä.
Paljon ihmeellisempiäkin asioita elokuvassa toki nähtiin. Mikä ihme oli Yodan suorastaan tahattoman koomisen cameon idea? Tämä hahmohan nolattiin täysin jo Lucasin prequel-trilogiassa, pitikö sen kiusaamista tosiaankin vielä tällä tavoin jatkaa? Entä Leian selittämätön avaruuslevitaatio sen jälkeen kun hän oli jo räjähdyksessä lentänyt aluksen ulkopuolelle ja kaiken järjen mukaan jäätynyt kuoliaaksi? Jos tarkoitus oli säilyttää hänet hengissä loppuun saakka, miksi sijoittaa elokuvaan tällaista kohtausta alun perinkään?
Kummallisten ratkaisujen vastapainoksi on annettava myös kiitosta. On pakko myöntää, että supreme leader Snoken äkillinen kuolema tuli itselleni täydellisenä yllätyksenä ja sitä seurannut taistelukohtaus tämän turvamiesten, Reyn ja Kylo Renin välillä oli niin komeasti koreografioitu ja upean näköinen, etten muista onko koko saagassa nähty aiemmin mitään vastaavaa. Täydet pisteet sekä juonellisesta että taistelullisesta sisällöstä. Tosin Reyn ja Kylo Renin tahtojen taistelu ilmassa leijuvasta valomiekasta venyi ehkä hieman liian pitkäksi.
Toinen kertakaikkisen loistava kohtaus oli First Orderin ja kapinallisten pääalusten kamppailun loppuhuipennus, tarkoituksellinen törmäys, joka ei ollut ainoastaan erittäin dramaattinen loppuhuipennus pitkään jatkuneelle pääjuonelle vaan myös todella komea tehostemielessä. Kerrankin avaruudessa oli oikeasti hiljaista kun jotakin massiivista tapahtui - ainakin hetkellisesti. Loistava tekninen toteutus, pakahduttavan hieno kohtaus.
Verrattuna aiempaan taisteluun Snoken valtaistuinsalissa Kylo Renin ja Luken kohtaaminen lopussa tuntui suorastaan vaisulta, mikä ehkä osittain johtui myös siitä että koko taistelu kapinallisten viimeisen linnakkeen edustalla tuntui alun perinkin elokuvan todellisen kliimaksin tarpeettomasti pitkitetyltä jatkolta. Mutta kuten jo edellä todettiin, hyvät puolet ovat edelleen jonkin verran huonojen edellä, eikä kokonaisuutta voi moittia juuri muusta kuin ylipituudesta sekä siitä, että se jätti ensimmäisellä katselulla itsestään vaisumman tuntuman kuin The Force Awakens. Ehkä Star Wars -saagalla on kuitenkin vielä toivoa, kun muuttumisen tarve on kuitenkin tekijöidenkin keskuudessa jo tiedostettu? Jatkuvasti toistuvalla kaavalla ei päästäne enää kovin pitkälle. [7]
ARVIO: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti