Shot Caller

USA 2017
Ohjaus ja käsikirjoitus: Ric Roman Waugh
Pääosissa: Nikolaj Coster-Waldau, Jon Bernthal, Lake Bell, Omari Hardwick, Benjamin Bratt, Holt McCallany
Kesto: 1 t. 55 min.
Kuva: 2.35:1, väri

Shot Caller on toinen viime vuoden kahdesta paikoin varsin brutaalista mutta samalla erinomaiseksi todetusta vankilaympäristöön sijoittuvasta elokuvasta. Se valmistui jostakin syystä samoihin aikoihin kuin brutaalimmaksi mainittu Brawl in Cell Block 99, jota en ole vielä nähnyt. En siis vielä pysty arvioimaan kumpi elokuvista on sellirivistön todellinen kingi, mutta ainakin Shot Caller onnistui vakuuttamaan erinomaisella käsikirjoituksellaan ja hyvillä näyttelijöillään.

Ensi kuussa 50 vuotta täyttävä käsikirjoittaja-ohjaaja Ric Roman Waugh on aiemmin tehnyt pitkän uran stunt-miehenä. Vuosituhannen vaihteessa hän hylkäsi tuon uran ja ryhtyi ohjaamaan pitkiä elokuvia. Ennen Shot Calleria hän on ehtinyt tehdä jo neljä pitkää elokuvaa, joista yksi on dokumentti. Waugh'n järjestyksessä toinen ohjaustyö Felon (2008) sijoittuu hänen uusimpansa tavoin vankilaympäristöön, minkä lisäksi myös Snitch (2013) sivuaa aihetta. Käsikirjoittaja-ohjaaja tuntuu siis erikoistuneen vankilaelokuviin, ja Shot Calleria voitanee pitää hänen todellisena diplomityönään tuossa aihepiirissä.

Loistavasta tanskalaisesta kauhuelokuvasta Nattevagten (1994) alun alkaen laajemmin tunnetuksi tullut ja sittemmin yhdessä maailman suosituimman tv-sarja Game of Thronesin päärooleista loistanut Nikolaj Coster-Waldau on Jacob, jonka siihen saakka menestyksentäyteinen elämä saa kokonaan uuden suunnan erään ravintolaillan päätteeksi. Hyväpalkkaisessa työssä toiminut perheenisä joutuu pitkäksi aikaa eroon vaimostaan ja pienestä pojastaan, kun hänet tuomitaan kahdeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen lievästi juopuneena auton ratissa aiheuttamastaan kuolemasta. Ensikertalaisena Jacob pääsisi vapaaksi puolessa tuosta ajasta, mutta tuokin vankeusaika osoittautuu liian pitkäksi. Vuoden ja neljän kuukauden tullessa täyteen on jo liian myöhäistä.

Shot Caller kuljettaa rinnan kahta aikatasoa. Toinen niistä kertoo tapahtumista, jotka johtavat Jacobin auto-onnettomuuteen ja vankeuteen sekä alkuajoista vankilassa. Toisessa Jacob vapautuu ehdonalaiseen istuttuaan vankilassa jo kymmenen vuotta. Kokemustensa kovettama, tunteensa muulta maailmalta piilottava mies ei edes yritä rakentaa uutta yhteyttä perheeseensä vaan alkaa välittömästi toteuttaa uutta rikosta. Näiden kahden aikatason välillä on räikeä epäsuhta: mikä voi muuttaa sympaattisen, rehellisen ja rakastavan perheenisän liki ilmeettömäksi kovanaamaksi, joka tuntuu ehdonalaiseen päästyään kuin tarkoituksella pyrkivän takaisin kiven sisään?

Elokuvan koukku onkin siinä, miten totuus alkaa vähitellen paljastua aikatasojen vuorotellessa ja niiden välisten yhteyksien paljastuessa. Waugh kuvaa vankilan omana pienoismaailmanaan jossa vallitsevat tiukat säännöt, hierarkia ja ehdoton uskollisuuden vaatimus oman klaanin johtajaa kohtaan. Klaaniin valikoidutaan ihonvärin perusteella. Jotta tuossa maailmassa pystyy lainkaan selviämään, on pystyttävä kovettamaan itsensä soturiksi ja välttämään uhriksi joutumista. Jacob oivaltaa tämän heti vankeutensa alussa, heti ensimmäisessä konfliktitilanteessa, mutta ei osaa kuvitella millaisiin tekoihin hänen on jatkossa yllettävä välttääkseen karun kohtalon.

Juuri tämän enempää Shot Callerin tarinasta ei kannata eikä oikein spoilaamatta voikaan kertoa. Waugh tuntee aiheensa hyvin, ja käyttää asiantuntemuksensa kirjoittamalla tarinan joka etenkin loppua kohden alkaa nopeaa vauhtia loitontua realismista mutta onnistuu silti säilyttämään riittävän määrän katu-uskottavuutta vaikuttaakseen halutulla tavalla. Tarinan käänteet eivät ole loppua kohden enää kovin uskottavia, mutta ne kerrotaan vakuuttavasti, ja se riittää. Jacobin todellisten motiivien paljastuminen lopussa johtaa yhteen vaikuttavimmista välienselvittelyistä aikoihin ja niiden takaisinkytkentä tarinan alkuun toimii upeasti.

Shot Caller on paikoitellen varsin väkivaltainen, mutta väkivaltaa oleellisempaa ovat kuitenkin ensiluokkaisen käsikirjoituksen välittämät ajatukset ja maailmankuva. Sen nähtyään ohjaajan seuraavaa työtä odottaa todella suurella mielenkiinnolla. [9]

ARVIO: JUKKA HALTTUNEN

Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:

[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton