25.2.2015
David Cronenberg: Maps to the Stars (2014)
Body horrorin prinssinä aikanaan tunnettu kanadalainen David Cronenberg ei ole enää myöhempinä aikoina shokeerannut graafisilla erikoistehosteilla, mutta taito häiriinnyttää muilla tavoin on edelleen tallella. Muutaman vaatimattomamman ohjauksen jälkeen Cronenberg palaa sysimustalla Hollywood-satiirilla Maps to the Stars, joka on hänen selvästi paras elokuvansa sitten rikosfilmin Eastern Promises (2007). Äärimmäistä pinnallisuutta ja tunneköyhyyttä kuvaava tarina esittelee joukon lähes friikkimäisiä hahmoja, jotka ovat joko pyrkimässä unelmakaupungin huipulle tai kamppailemassa vääjäämätöntä unohdusta vastaan. Kyseessä ei ole varsinaisesti komedia siitäkään huolimatta, että Bruce Wagnerin käsikirjoitus saa katsojan nauramaan todella merkillisille asioille. Vaikka Julianne Mooren tähtinäyttelijätär sijaitseekin elokuvan tähtikuvion keskiössä, on Mia Wasikowskan henkilöimä vastikään kaupunkiin muuttanut opportunisti hämärän menneisyytensä kautta tarinan jännitteet lopullisesti purkava katalyytti. Toisin kuin Hollywood-elokuvissa yleensä, edes koira ei selviä hengissä kun henkilöhahmot päätyvät kukin omaan lopulliseen ratkaisuunsa. [8]
25.2.2015
Jennifer Kent: The Babadook (2014)
Australialainen kauhuelokuva on jälleen maailmankartalla. Jennifer Kentin esikoisohjaus The Babadook sai jopa Manaajan ohjanneen William Friedkinin julistamaan, että kaikkien aikojen pelottavin elokuva on löytynyt. Lausunto voidaan toki tulkita osittain tuenosoituksena pienelle elokuvalle, mutta on silti myönnettävä että The Babadookissa on voimaa. Tarinan keskushenkilöt ovat yksinhuoltajaäiti Amelia (Essie Davis) ja tämän noin kymmenvuotias, levoton poika Samuel. Kun pojan kirjahyllyyn ilmestyy pelottavasta herra Babadookista kertova kuvakirja, sen kuvaama olio alkaa tunkeutua perheen arkeen myös oikeasti. Omaksikin yllätyksekseni kyseessä ei kuitenkaan ole puhdas Paranormal Activity -koulukunnan hiuksianostattava pelottelu, vaan myös tarinan psykologinen pohja on vahva. Ennen Babadook-kirjan löytymistä Samuel esitellään ainakin jonkin verran häiriintyneenä lapsena; kirjan löytyminen näyttää puolestaan sairastuttavan äidin. Katsojan tulkintojen varaan jää, kuinka suuri osa kauhuista on yliluonnollista alkuperää, ja kuinka suuri osa lähtöisin äidin pirstoutuvasta mielestä. Juuri psykodraaman vahvuus tekee The Babadookista mieleenjäävän katselukokemuksen. Se on kuvaus äitiyden haastavuudesta, jollaista miehen olisi ollut vaikea tehdä. [8]
28.2.2015
Dan Gilroy: Nightcrawler (2014)
CineActivessa arvioitiin hiljattain käsikirjoittaja Dan Gilroyn Two for the Money (2005). Viime vuonna Gilroy myös ohjasi ensimmäisen elokuvansa. Nightcrawler ylsi jopa Oscar-ehdokkuuteen käsikirjoituksestaan. Jake Gyllenhaal on Lou Bloom, nuori losangelesilainen mies joka ajautuu mielekästä työtä etsiessään onnettomuus- ja rikospaikkojen freelancer-kuvaajaksi. Lou kuuntelee poliisiradiota, kiirehtii tapahtumapaikoille kilpaa poliisin kanssa ja myy kuvamateriaalinsa hyvään hintaan sensaatiohakuisille tv-asemille. Saavutettuaan jonkin verran menestystä Loulla on varaa hankkia parempaa laitteistoa ja nopeampi auto sekä palkata apulainen. Nightcrawler kuvaa valitsemallaan alalla koko ajan paremmin menestyvän miehen moraalista alamäkeä, mitä hieman osoittelevasti korostetaan tämän kalvakalla iholla ja monotonisella puheenparrella. Lou on kuin pimeydessä elävä olmi, joka tekee ammattinsa varjolla yhä matalamielisempiä tekoja, ilmeisesti synnynnäisen omatunnottomuuden auttamana. Gilroy on ideoinut tarinansa ankkuripisteiksi toinen toistaan jännittävämpiä yksittäisiä tilanteita, joiden kautta tarkastellaan aikamme tiedotusvälineiden moraalia myös yleisemmin. [8]
5.11.2013
Barry Levinson: The Bay (2012)
1980- ja 1990-luvuilla amerikkalainen Barry Levinson ohjasi salonkikelpoisia Hollywood-elokuvia kuten Bugsy, Sademies ja Hyvää huomenta, Vietnam! 2010-luvulle tultaessa miehen taidoille ei mitä ilmeisimmin ole enää unelmakaupungissa kysyntää. Ohjaaja ei ole kuitenkaan lannistunut, vaan tehnyt todella ihailtavan teon keksimällä itsensä uudestaan ja keskittymällä siihen mikä tässä ajassa on mahdollista. Hän on ohjannut pienen budjetin kauhuelokuvan, ja vieläpä onnistunut siinä varsin hyvin! Suosittua trendiä mukaillen The Bay on kuvattu videokameroilla dokumentaarisesti, suoraan "löydetyt videotallenteet" -genreen. Kukaan ei ole varsinaisesti tarkoituksella ikuistanut Marylandin pikkukaupunki Claridgen kauhuja, ne on vain koottu löydetystä materiaalista. Kaupungin juhliessa heinäkuun neljättä sen asukkaiden keskuudessa alkaa levitä kauhistuttava epidemia, jonka alkusyyhyn yllä nähtävä julistekuva aika suoraan vihjaa. Vedessä on jotakin, joka saa aikaan todella rujon näköisiä kuolemia. Levinson kasvattaa jännitystä esimerkillisesti, eikä kavahda erittäin graafisiakaan yksityiskohtia. The Bay ei ole genren historiaa mullistava mutta kuitenkin oikein toimiva kauhuviihdyke. [7]
5.11.2013
Don Coscarelli: John Dies at the End (2012)
Toinen pitkän uran tehnyt amerikkalaisohjaaja Don Coscarelli on jo nuoresta pitäen osoittanut viehtymystä nimenomaan kauhugenreen. Hänen läpimurtoelokuvansa, Suomenkin teattereissa nähty Phantasm (1979) luokitellaan nykyään kulttiklassikoksi. Coscarellin epätasaisen tuotannon tuoreempiin huippuihin kuuluu Joe R. Lansdalen romaaniin perustuva Bubba Ho-tep (2002). John Dies at the End ei valitettavasti ole sen veroinen, vaan sekoittaa pöhköä nuorisokomediaa kauhu- ja fantasiaelementteihin tavalla joka ei ole läheskään kaikissa kohdin toimiva. Soijakastikkeeksi kutsuttu uusi huume vie käyttäjänsä toiseen ulottuvuuteen, mutta sieltä palatessaan tämä ei ole enää täysin inhimillinen. Mikä pahempaa, hirviöt tuolta toisesta ulottuvuudesta osoittavat kiinnostusta tulla meidän puolellemme. Coscarelli pilaa lähtökohtansa jo heti alussa tekemällä keskushenkilöistään ärsyttäviä, koomisia pölkkypäitä. Sellaisten seikkailuja katsovat yleisöt tuskin innostuvat kauhu- ja fantasiajuonesta, ja päinvastoin. Mitä kummallisimmissa paikoissa nykyään nähtävä Paul Giamatti esiintyy sivuroolissa. [5]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti