15.3.2015
Kelly Asbury: Gnomeo and Juliet (2011)
Muutaman vuoden takainen puutarhatonttuversio Romeon ja Julian klassisesta rakkaustarinasta ei ala hyvin. Nykyään, kun tietokoneilla voi saada aikaan näyttävää jälkeä vähän pienemmälläkin budjetilla, voi animaatiokatsojia vedättää jonkin aikaa varsin keskitasoisellakin lahjakkuudella. Onneksi Gnomeo and Juliet petraa ensimmäisen puolituntisensa jälkeen, kun tarinaan alkaa tulla omaperäisiäkin oivalluksia eikä huumori vaikuta enää niin vaisulta ja moneen kertaan nähdyltä. Keskenään vihoissa olevat omakotitaloalueella asuvat naapurukset ovat värjänneet puutarhatonttunsakin eri väreillä vastakkainasettelunsa korostamiseksi. Monenlaisten hassujen kommellusten kautta eri puolilla pensasaitaa asuvat rakastavaiset (kuvassa yllä) lopulta saavat toisensa, mitä ei voi pitää minkäänlaisena spoilerina. Elokuvaahan tehdään lapsellisille ja lapsenmielisille! Kovin laadukkaana lopputuotetta ei silti voi pitää, vaikka se vaisun alkupuolensa jälkeen kovasti petraakin. Ja kuten sanottu, vaikka sisältö on varsin keskinkertaista, näyttää tietokoneanimointi kerrassaan komealta. [5]
16.3.2015
Pekka Lehto: Ulvilan murhamysteeri (2014)
Vuodesta 2006 alkaen eri oikeusasteissa yhä uudelleen käsitelty Ulvilan murhatapaus on yksi kummallisimmista episodeista suomalaisen oikeuslaitoksen historiassa. Pekka Lehdon ohjaama dokumenttielokuva kertaa sen tapahtumat alusta saakka ja juurta jaksaen, ja pääsee yllättävänkin lähelle tapahtumien keskiössä olevaa epäiltyä. Anneli Auer saa dokumentissa todella paljon ruutuaikaa, mikä on joissakin piireissä tulkittu hänelle annetuksi mahdollisuudeksi puolustautua ja argumentoida oman syyttömyytensä puolesta. Ulvilan murhamysteeri ei omasta mielestäni anna sellaista vaikutelmaa. Dokumentti on oikein hyvin tehty ja antaa puheenvuorot kaikille asianosaisille. Hetkittäin se tuntuu hieman kauhuelokuvamaiselta: tuntuu enemmän kuin vain vähän huolestuttavalta ajatella, että saattaisi joskus tulevaisuudessa jostakin sattumanvaraisesta syystä joutua näin kädettömästi toimivan oikeusjärjestelmän armoille. Lopputuloskin saattaisi tällöin olla sattumanvarainen. [7]
20.3.2015
Eduardo Sánchez: Exists (2014)
Mikrobudjetin yllätyskauhuhitti The Blair Witch Projectin (1999) kahdesta ohjaajasta Eduardo Sánchez on jatkanut genre-elokuvien tekemistä, vaikkakaan ei kovin mainittavalla menestyksellä. Miehen uusin elokuva Exists (Suomen videojulkaisu 1.4.) noudattelee varsin pitkälle kuuluisan edeltäjänsä kaavaa, alussa jonkin matkaa vieläpä varsin hyvällä menestyksellä. Tarina seurailee joukkoa nuoria aikuisia, jotka lähtevät viettämään rentoa vapaa-aikaa teksasilaisessa metsässä sijaitsevalle mökille. Menomatkalla he törmäävät autollaan tunnistamattomaan karvaiseen olioon, ja sen jälkeen mökin ympärillä alkaa etenkin öiseen aikaan tapahtua pelottavia asioita. Exists tuo myyttisen hirviö bigfootin maantieteellisesti totuttua idemmäs. Se on parhaimmillaan alkupuolella, jolloin salaperäistä uhkaa rakennetaan taidokkaasti. Kun apinamainen hirviö lopulta hyökkää seurueen kimppuun vähän ennen elokuvan puoliväliä, tyylilaji vaihtuu epämielenkiintoiseen kirkumiseen ja juoksenteluun ilman, että alkupuolen jännitteistä on enää tietoakaan. Vain kaikkein kiihkeimmille ja kritiikittömimmille kauhuelokuvan ystäville. [5]
21.3.2015
Dean DeBlois: How to Train Your Dragon 2 (2014)
Vuoden 2010 suositun tietokoneanimaation Näin koulutat lohikäärmeesi jatko-osa oli vastikään ehdolla parhaan pitkän animaation Oscar-voittajaksi ja sitä kai pidettiin ennakkosuosikkinakin, mutta voiton vei kuitenkin (aivan oikein veikkaamani) Big Hero 6. Ykkösosaa pidetään modernina klassikkona ja se on tätä kirjoitettaessa Internet Movie Databasen kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listalla sijalla 150. Nämä elokuvat ovat ilmeisesti minulle samanlainen sokea piste kuin Jason Bourne -toimintaelokuvat. En voi käsittää mitä kiinnostavaa on etupäässä täysin päätöntä melskaamista sisältävissä animaatioissa, joissa nuoret päähenkilöt lentelevät kesyttämillään lohikäärmeillä Game of Thronesin kaltaisissa keski- ja viikinkiaikaa mukailevissa ympäristöissä. Tämä kakkososa oli vielä älyttömämpi kuin ensimmäinen. Mutta jos siitä piditte, katsokaa toki tämäkin. Vaikka sisällössä ei ollut mitään kiinnostavaa, on pakko myöntää että animoinnin tekninen taso on aivan huikaisevan upea. [3]
22.3.2015
David Dobkin: The Judge (2014)
Robert Downey Jr. on ylimielinen, menestyvä lakimies Hank Palmer, joka joutuu tilapäisesti keskeyttämään komean uransa Chicagossa palatakseen kotiseudulleen indianalaiseen pikkukaupunkiin, jossa hänen äitinsä on juuri kuollut. Välit paikkakunnalla edelleen asuviin muihin perheenjäseniin, etenkin kivikovaan tuomari-isään, ovat ongelmalliset. Hank ei ehdi hautajaisten jälkeen poistua alueelta, kun isä joutuu yllättäen vastaamaan autolla yliajaen tehdystä murhasta. Hank päätyy mutkien kautta tämän puolustusasianajajaksi. Kotiseudulla pakosti vietettävänä aikana monenlaiset menneisyyden arvet aukeavat. Aiemmin enimmäkseen hölmöjä komedioita ohjannut David Dobkin on suorittanut onnistuneen siirtymän vakavaan, korkealaatuiseen draamaan. Tuomari-isää näyttelevä Robert Duvall oli roolistaan Oscar-ehdokkaana. Reilusti yli kaksituntinen elokuva on niin nautittava, että se tuntuu kestoaan lyhyemmältä. Downey jää maneereineen lopulta sen heikoimmaksi lenkiksi, onnistumatta kuitenkaan pilaamaan laatua henkivää kokonaisvaikutelmaa. [8]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti