12.2.2015
Kristian Levring: The Salvation (2014)
Tanskalaisten tekemä väkivaltainen lännenelokuva kuulostaa ajatuksen tasolla kiinnostavammalta kuin millaiseksi lopputulos osoittautuu. Mads Mikkelsen on 1870-luvun Amerikkaan emigroitunut tanskalainen perheenisä Jon. Kun hänen vaimonsa ja poikansa seitsemän vuoden eron jälkeen vihdoin muuttavat perässä aloittamaan uutta elämää, tapahtuu tragedia. Kohtalokkaalla postivaunumatkalla kaksi häikäilemätöntä väkivaltarikollista tappaa sekä vaimon että pojan. Jon onnistuu ottamaan tappajat hengiltä vain hiukan myöhemmin, mutta herättää näin tehdessään lähiseudun ainoaa kaupunkia terrorisoivan mahtimiehen vihan - toinen tapetuista pahiksista kun oli tämän veli. Melko lailla ennakko-odotuksia noudattelevan kostotarinan heikkous on isompien yllärien puutteen ohella se, että sen pääpahis (Jeffrey Dean Morgan) kuvataan liki kaikkivoipana supermiehenä siinä missä Mikkelsenin Jonista tehdään naturalistisempi hahmo. Näiden kahden välinen konflikti ei tästä johtuen osu oikein kohdalleen: hahmot tuntuvat olevan kuin eri elokuvista. Vinoa kokonaisuutta täydentää Eva Greenin mykkä ja kostonhimoinen leski, joka vihaa kumpaakin miestä omalla tummanpuhuvalla tavallaan. [6]
14.2.2015
Gore Verbinski: Rango (2011)
Johnny Deppin ura on ollut viime aikoina jyrkässä syöksykierteessä, kun mies on tehnyt flopin toisensa jälkeen. Olivatkohan alamäen ensi merkit näkyvillä jo tässä neljän vuoden takaisessa animaatiossa, jossa Depp näyttelee sen nimihahmon (kuvassa yllä) ääniroolin? Rangoa pidetään kai yleisesti hyvin onnistuneena ja omaperäisenä animaationa, mutta itse en onnistunut löytämään siitä päätä enkä häntää. Tarina käynnisyy, kun lemmikkikameleontti Rango putoaa omistajiensa auton kyydistä keskellä lounaisen Amerikan erämaata ja päätyy lyhyen vaelluksen päätteeksi paikallisen lännenkaupungin uudeksi sheriffiksi. Siis vähän niin kuin The Salvation, mutta kameleontista tekee Mads Mikkelseniä kertaluokkaa ärsyttävämmän ja edelleen vähemmän kiinnostavan sen ylimielinen asenne kaikkiin ympärillä liikkuviin muihin hahmoihin. Näin epämielenkiintoista piirroshahmoa ei oikein jaksaisi seurata täyspitkän elokuvan kestoaikaa, vaikka se koomiselta näyttääkin. Ehkä lyhytelokuva olisi toiminut paremmin? Pluspuolina on silti pakko myöntää että animaatio on hyvin tehtyä, miljööt ja aihe mukavalla tavalla totutusta poikkeavia, ja pari kommelluksentäyteistä kohtausta onnistuu kyllä hetkellisesti myös viihdyttämään. [4]
15.2.2015
Kenny Leon: In My Dreams (2014)
Viehättävä In My Dreams on viime vuonna valmistunut, televisiolle tehty romanttinen fantasiaelokuva, joka on kaikessa höpsöydessäänkin kohtuullisen toimiva. Näyttelijät ovat aiemmin kauhuelokuvista tuttuja. Mike Vogel (vuoden 2003 The Texas Chainsaw Massacre) on pitkälle aikuisikään sinkkuna säilynyt, uraansa keskittyvä silta-arkkitehti, jota tämän äiti (Poltergeistin JoBeth Williams) yrittää parhaansa mukaan naittaa jokaiselle vähänkin viehättävälle sinkkunaiselle. Katharine McPhee (Shark Night 3D) on nuori nainen, joka yrittää omalla tahollaan jatkaa hiljan edesmenneen äitinsä ravintolabisnestä. Eräänä päivänä nuoret, kauniit sinkut heittävät sattumalta yhtä aikaa kolikkonsa maagiseen toivomuskaivoon. Sen tuloksena he alkavat nähdä öisin unta toisistaan. Tutustuttuaan unissa kumpikin ymmärtää olevansa toiselle tarkoitettu. Parilla on kuitenkin vain viikko aikaa päätyä yhteen tosielämässä, tai muuten taika raukeaa. Fantasiatarina kuulostaa hassulta romanssihötöltä, mutta siitä tekevät nautittavan mainiot sivuhahmot, elämänmakuinen tilannetaju sekä sympaattisiksi piirretyt päähenkilöt. Jo ennen puoltaväliä huomaa toivovansa näille kaikkea hyvää, ja lopussa sitä on tietysti odotettavissakin. [7]
16.2.2015
Richard Linklater: Boyhood (2014)
Maanantaina 23. päivä aamuyöllä selviää, viekö pitkäaikainen ennakkosuosikki Boyhood tärkeimmät Oscarit vai vetääkö viime hetkessä takavasemmalta ilmaantunut haastaja Birdman sittenkin pidemmän korren. Useita hyviä elokuvia tehneen Richard Linklaterin ohjaus on jo ehtinyt saavuttaa mainetta ennätyspitkällä 12 vuoden kuvausajallaan, jonka aikana sen näyttelijät vanhenevat roolihahmojensa nahoissa oikeasti. Päähenkilö Mason (Ellar Coltrane, kuvassa) kasvaa elokuvan aikana 8-vuotiaasta pikkupojasta kaksikymppiseksi nuoreksi mieheksi. 2 tunnin ja 45 minuutin mittaiseksi venyvä teos tarjoaa hienon katseluelämyksen, mutta se tuntuu rehellisesti sanottuna enemmän tekotapaansa nojaavalta kokeilulta kuin keskittyneesti kirjoitetulta draamalta, jonka kaari on mietitty alusta loppuun etukäteen. On vaikea välttyä vaikutelmalta, että jokaisen uuden kuvausvuoden tapahtumat on keksitty niiden välisenä aikana, eikä tarinan lopusta ole alkupuolta tehtäessä ollut tietoakaan. Lisäksi tarinan mittakaava tuntuu muuttuneen kuvausten aikana. Alkupuolen lapsuusvuodet menevät ohitse nopeasti ikään kuin alkuperäinen tarkoitus olisi ollut tehdä puolitoistatuntinen elokuva. Lopun nuorelle aikuisuudelle taas uhrataan runsaasti aikaa, kun tekijät ovat vuosien saatossa ikään kuin tulleet koko ajan vakuuttuneemmiksi visionsa ainoalaatuisuudesta. [8]
17.2.2015
Antoine Fuqua: The Equalizer (2014)
Maineikkaan poliisifilmi Training Dayn (2001) tekijät, ohjaaja Antoine Fuqua ja päätähti Denzel Washington ovat jälleen yhdessä, ja jälki on tekijöidensä näköistä. 1980-luvun jälkipuoliskolla esitettyyn tv-sarjaan perustuva The Equalizer sijoittuu Bostonin kaduille, joilla liikkuu kenenkään huomiota erityisesti kiinnittämättä Washingtonin näyttelemä päähenkilö McCall. Mies on eläköitynyt tarkemmin määrittelemättä jäävältä agentti- tms. uralta tavallisiin töihin ja viettämään rauhallista joskin varsin yksinäistä arkielämää. Kun iso mutta vaitelias mies haluaa pelastaa sympaattisen nuoren naisen (Chloë Grace Moretz) venäläisen prostituutioringin käsistä, asiat eskaloituvat nopeasti. McCall saa vastaansa venäläisten kylmän huipputappajan, ja ruumiita alkaa kertyä. Elokuvassa on viehättävän brutaalia vanhan koulukunnan meininkiä, joka todellakin tuo mieleen tyypilliset kovaksikeitetyt toimintaelokuvat tv-sarjan tekoajalta. Toisaalta etenkin tarinan loppukäänteissä McCallin tappajan taitoja liioitellaan niin reippaasti, ettei tämä siellä vaikuta enää juurikaan Schwarzeneggerin Commandon John Matrixia uskottavammalta hahmolta. Silti on pakko myöntää, että kokonaisuus tarjoaa monia nautittavia hetkiä väkivaltaisen toimintaelokuvan ystäville. [7]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti