Kauhu kuuluu kesään

Mielenkiintoinen tilastotieto. Huomasin juuri, etten ole edelleenkään nähyt kuin vasta kaksi vuoden 2009 puolella valmistunutta elokuvaa. Niistä paras on edelleen uusintaversio kauhun kulttiklassikosta Friday the 13th, jolle annan peräti kaksi tähteä. Huonompi on Lars von Trierin teennäinen Antichrist, jolle kylläkin annan ihan samat tähdet. Ei kyllä hyvin mene elokuvantekijöillä. Mutta toisaalta nykyään teen kaikki löydöt muutenkin jälkikäteen, kuten nyt taas löytyi pari erinomaista vuoden 2008 elokuvaa, joita en vain ollut ehtinyt ajallaan teatterissa katsomaan.

107. Steve Miner: Friday the 13th Part 2 (Blu-ray / 17.6.) **½
Kauan sitten, tiukan elokuvasensuurin synkkinä vuosina tämä oli ensimmäinen virallisesti Suomessa kielletty elokuva, jonka onnistuin saamaan haltuuni videotallenteena. Oli todella palkitsevaa saada kokea yksilön voitto kahlitsevasta yhteiskunnasta! Sen vuoksi olen tuntenut sitä kohtaan aina muuten melko ansaitsematontakin lukkarinrakkautta. Tuolloin oli toukokuun loppu vuonna 1986 ja varsin kesäiset säät, ja jotenkin olen sen jälkeenkin yhdistänyt mielessäni vanhojen kauhuelokuvien katselun ja keskikesän - etenkin kun tuona kesänä tuli sittemmin nähtyä aika monta muutakin meillä näkemätöntä klassikkoa. Tämän katselu paremmalla kuvanlaadulla kuin koskaan aikaisemmin oli tietysti tavallaan miellyttävää, mutta paljasti toisaalta ettei tätä hyvälläkään tahdolla voi kutsua hyväksi elokuvaksi, hädin tuskin edes keskinkertaiseksi. Lauma enimmäkseen yhdentekeviä nuoria kokoontuu kesäleiriohjaajien koulutukseen ja tulee sitten pussipää-Jasonin teurastamiksi, valtaosin off screen. Onneksi pääosan Amy Steel sentään onnistuu keräämään sympatiapisteitä. Vasta nyt, kaikkien näiden vuosien jälkeen, kiinnitin huomiota siihen, että ohjaaja itse asiassa yritti rakentaa elokuvaan lopputwistin. Se oli vaan niin kökösti rakenneltu, etten ollut aiemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Tämä on hyvä elokuva niille, joiden nuoruuteen se kuuluu, ja huono arvatenkin kaikille muille.

108. Ron Howard: Frost/Nixon (Blu-ray / 24.6.) ****
Tätä laatudraamaa ei suomalainen levittäjä jostakin ihmeellisestä syystä julkaise blu-rayllä ollenkaan, ja kun tämän sain tietooni, tilasin pikavauhtia itselleni brittiversion. Taisi olla kaikkien aikojen ensimmäinen täysin sokkona tilattu blu-ray, mutta ei tarvinnut katua. Arvasin jo etukäteen elokuvan aihepiirin tietäen, että tällainen dialogiin painottuva voimainmittelö olisi mieleeni, enkä pettynyt lainkaan. Frank Langellan suoritus ex-presidentti Nixonina oli erinomainen, ja koko elokuva eteni muutenkin verrattoman mallikkaasti, sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Tämä antaa toivoa: vaikka valtaosa kaupallisesta amerikkalaisesta tarjonnasta onkin nykyään sitä itseään, seassa on kuitenkin joka vuosi muutamia mielenkiintoisia poikkeuksia. Kaiketi se riittää. Vaikka valtaosa Hollywoodin tuotannosta tehdään mahdollisimman laskelmoiden ja eri tavoin varman päälle - ettei kenenkään projektiin osallistuneista nimi tulisi liitettyä omaperäiseen epäonnistumiseen ja uratie sitä kautta katkeaisi - seassa on aina muutamia laatutöitä. Kiitokset niiden tekijöille. Ron Howard on kyllä kieltämättä kaikkea muuta kuin rohkea ja omapäinen auteur, mutta on onnistunut tällä kertaa. Tämä sijoittunee hänen uransa top kolmeen, jonka ykkössijaa pitelee edelleen toinen erinomaisen dialogipainotteinen teos The Paper.

109. Richard Stanley: Hardware (Blu-ray / 26.6.) ****
Sci-fin ja kauhun mestarillinen sekoitus vuodelta 1990 ei koskaan saanut kunnollista dvd-julkaisua ja nyt tuosta formaatista on sitten lopulta hypätty kokonaan yli, kun about 18 vuoden takainen sinänsä laadukas, letterboxattu britti-vhs on saanut seuraajakseen teräväpiirtojulkaisun. Kuva on monissa kohdin jonkin verran rakeinen, mutta peittoaa silti helposti kaikki aiemmat julkaisut. Tosin harmittavasti tämä alkaa tuntua jo ikääntyneeltä eikä onnistunut enää lunastamaan sitä tähden puolikasta, jonka olen aiemmin sen neljän tähden perään merkinnyt. Ohjaaja Richard Stanley poikkeaa monista kollegoistaan siten, että olen hänet tavannut ja jopa hänen seurassaan illastanut. Muistorikkaaksi tämän tapahtuman tekee se, että Stanleyn tilaama raaka pihvi ilmeisesti tarjoiltiin minulle, ja minun tilaamani medium hänelle, minkä kuitenkin tajusin vasta aivan aterian lopussa kun pihvin loppuosa alkoi näyttää selvästi liian veriseltä minun makuuni... Hardwaren tappajarobotti Mark 13 on taitavin keinoin saatu tuntumaan vieläkin hurjemmalta kuin Cameronin alkuperäinen Terminator, vaikka näillä hurjimuksilla ei oikeastaan mitään suurta eroa ole. Ihmisten eliminointiin erikoistunut tulevaisuuden tehoase suljetussa tilassa sankarittaren kanssa tuottaa enemmän jännityksen hetkiä ja niiden iskeviä purkauksia kuin voisi luulla, kiitos Stanleyn taidokkaan ohjauksen. Tämä elokuva ei tunnu aloittelijan halvalla tekemältä debyytiltä.

110. Bryan Singer: Valkyrie (Blu-ray / 27.6.) ****
Ja vielä yksi erinomainen uutuus viime vuodelta, olenpa onnekas. Frost/Nixonin tavoin olen tämänkin onnistunut tähän saakka missaamaan. Vaikka Iltalehden viisi tähteä ovatkin liioittelua, en voi silti muuta kuin myöntää, että hyvin on onnistuttu kehittämään jännitystä tarinaan, jonka lopputulos on koko ajan tiedossa. Hienoa, että Bryan Singer kokeilee edes vaihteeksi ohjata jotakin myös yli 13-vuotiaille. Tom Cruisen vakuuttavuudesta toisen maailmansodan aikaisena saksalaisena everstinä voinee olla montaa mieltä, mutta kaiken muun ollessa näin erinomaisesti kohdallaan ei tuollaisella seikalla ole enää merkitystä.