2.10.2015
Tom Six: The Human Centipede 3 (Final Sequence, 2015)
Arvioin The Human Centipede -sarjan edellisen osan varsin laajasti keskikesällä 2012. Tuo arvio löytyy täältä. Nykyisin käytössä olevalla asteikolla kakkososa tienaisi helposti 9 pistettä ja on ilman muuta sarjan huipputeos. Kolmonen sijoittuu amerikkalaisessa autiomaassa sijaitsevaan vankilaan, jota johtaa ykkösosasta tutun Dieter Laserin näyttelemä lievästi sanottuna omalaatuinen vankilanjohtaja. Todettuaan johtamansa vankilan kurinpito-ongelmien olevan ylitsepääsemättömiä hän päättää ratkaista ongelman kirjanpitäjänsä (kakkososan Laurence R. Harvey) ehdottamalla tavalla. Kurittomia vankejahan voisi säilyttää pysyvästi satojen ihmisten mittaisena "tuhatjalkaisena" vankilan pihamaalla! Pöhkön sivuroolinkin elokuvassa tekevä käsikirjoittaja-ohjaaja Tom Six on valinnut trilogiansa päätökseen erilaisen lähestymistavan kuin aiemmilla kerroilla. Koska etenkään kakkososan shokkiarvoja ei voi enää mitenkään ylittää, hän ei ole edes yrittänyt vaan on sen sijaan tehnyt kolmosesta joka suhteessa äärimmäisen rasittavan elokuvan. Laser näyttelee silmittömästi huutamalla, elokuva suhtautuu tämän sihteerikköön (Bree Olson) niin törkeän seksistisesti ettei moista ole aiemmin elokuvataiteessa nähty varmaan koskaan, ja väkivaltakohtauksien patologisessa kipeydessäkin pyritään aukomaan aivan uusia uria. Kun ohjaajan pyrkimykset on oivaltanut, katselukokemus muuttuu aivan viihdyttäväksi, paikoin hauskaksikin, vaikka on pakko myöntää etteivät ideat jaksa lentää aivan friikkisirkuksen loppuun saakka. Kokonaisuus on trilogian heikoin, mutta mielestäni kuitenkin äärimmäisen huonoa mainettaan parempi. [5]
4.10.2015
Olivier Mégaton: Taken 3 (2014)
Pidän hyvänä nyrkkisääntönä sitä, että jos arvostelussa kerrotaan jotakin elokuvan ensimmäisen puolituntisen tapahtumista, sitä ei voi vielä mitenkään pitää spoilerina. En kuitenkaan tässä kerro, mikä saa Liam Neesonin näyttelemän Bryan Millsin lähtemään ase kädessään kolmatta kertaa kostoretkelle, vaikka tuo syy paljastuukin jo noin 10 - 15 minuutin katselun jälkeen. Kyseessä on trilogian kannalta sen verran hätkähdyttävä juonenkäänne, että se on parempi kokea itse. Muuten edetään samaan tapaan kuin aiemmillakin kerroilla, mutta huomattavasti hiotumman juonen puitteissa. Kun Millsiä on kerran ärsytetty, saavat pahikset jälleen kyytiä ja kaupungin poliisivoimat joutuvat Forest Whitakerin johdolla yrittämään pysytellä tämän yhden miehen armeijan kintereillä. Epäonnistuneen kakkososan ohjaaja Olivier Mégaton on saanut uuden tilaisuuden ja lopputuloksena onkin huomattavasti edeltäjäänsä paremmin toimiva elokuva - olkoonkin että Mégatonin sijaan kokonaisuuden onnistuminen tai epäonnistuminen lienee pikemminkin kaikki kolme osaa kirjoittaneiden Luc Bessonin ja Robert Mark Kamenin käsissä. Nyt juoni on onnistuttu punomaan riittävän tiiviiksi, käänteikkääksi ja motivoiduksi. Oikeastaan ainoa merkittävä harmin aihe muuten hyvin tehdyssä perustason toimintapaketissa on, että asiasta tietämättä erehdyin katsomaan sen lähes verettömänä PG-13 -versiona. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että elokuvasta on olemassa myös kaksi minuuttia pitempi ja siten oleellisesti väkivaltaisempi unrated-versio. Suosittelen valitsemaan katseluun mieluummin sen. [6]
16.10.2015
Cary Joji Fukunaga: Beasts of No Nation (2015)
Pieneksi klassikoksi muodostuneen tv-sarjan True Detective ykköskauden ohjaaja Cary Joji Fukunaga astuu myrskyn silmään uudella ohjaustyöllään Beasts of No Nation. Kaikin puolin laadukas elokuva nimittäin rikkoo elokuvalevityksen perinteiset mallit saamalla maailmanensi-iltansa suoraan Netflixissä, sivuuttaen siten elokuvien perinteisen vesiputousmallin (teatteri - video - maksukanavat - televisio). Kostoksi tästä se ei saa samanaikaista teatterilevitystä juuri missään, eikä myöskään ensi-ilta-arvosteluja, vaikka se laadun puolesta lähentelee Oscar-tasoa. Toivottavasti tämä uusi levitysmalli joka tapauksessa yleistyy sen esimerkin innoittamana, sillä nykyinen kaikkien elokuvien ensiksi teattereihin pakottaminen suosii perusteettomasti suurissa kaupungeissa asuvia ja jättää muut potentiaaliset katsojat vähempiarvoisiksi. Julkaistaanhan musiikkikin kaikille yhtä aikaa, miksei sitten elokuvat? Niin isoa kaupallista hittiä elokuvasta tuskin tulee, että se yksin kykenee aikaansaamaan tätä sinänsä tärkeää muutosta. Idris Elba näyttelee sissijoukon johtajaa nimettömäksi jäävän Afrikan valtion sisällissodassa. Vasta hädin tuskin toisella kymmenellä oleva Agu (Abraham Attah) on tarinan keskushenkilö, lapsisotilas jonka silmien kautta sodan epäinhimillistävä vaikutus läväytetään katsojan silmille. Fukunaga on todella taitava ohjaaja, mutta niin sujuvaa kuin hänen kerrontansa onkin, ei valittu aihe varmaankaan pääse aidosti länsimaisen katsojan iholle. Elokuvan hetkittäinen raakuus toki shokeeraa. Lopussa musertavaa tarinaa valaisee onneksi edes pieni toivonkipinä. [7]
17.10.2015
Noah Baumbach: While We're Young (2014)
Indie-ohjaajana itselleen kovan maineen viimeisen vuosikymmenen aikana kerännyt Noah Baumbach (mm. Frances Ha, The Squid and the Whale) ohjaa koomikko Ben Stilleriä keski-ikäisyyttä pohtivassa draamakomediassa. Ajatus kuulosti ennaltakäsin niin oudolta, että oli aivan pakko tarkistaa lopputulos vaikka aihe ei erityisen kiinnostavalta tuntunutkaan. Stiller ja Naomi Watts näyttelevät päälle nelikymppisiä Joshia ja Corneliaa. Pari tuntee vähitellen vieraantuvansa ystävistään kun näillä on jälkikasvua ja heillä taas edelleenkään ei. He tutustuvat itseään reippaasti nuorempaan, vasta noin 25-vuotiaaseen aviopariin (Adam Driver ja Amanda Seyfried), joiden kanssa heillä tuntuu ensi alkuun olevan enemmän yhteistä kuin ikäistensä kanssa. Josh on yrittänyt jo vuosien ajan saada valmiiksi dokumenttielokuvaansa, ja päätyy mentorin ominaisuudessa avustamaan Driverin näyttelemää Jamie'ä saamaan omansa alkuun. Sukupolvien väliset erot alkavat nousta esiin suhtautumisessa dokumenttien todenmukaisuuteen. Elokuva on juuri niin epähauska kuin miltä sen tiivistelmä kuulostaa. Tuntuu kuin Baumbach katsoisi omaa aihettaan nenänvartta pitkin: minun ei pitäisi joutua alentumaan tekemään tällaista, mutta kun nyt teen, niin olen ainakin niin tehdessäni mahdollisimman ironinen. While We're Young on teknisesti varmaa työtä; huomaa, että Baumbach on kieltämättä täysin kotonaan välineensä parissa. Katselukokemus ei myöskään ole millään tapaa piinallinen, mutta tekijän jokseenkin täydelliseltä vaikuttava inspiraation puute vaivaannuttaa. [5]
18.10.2015
Bill Condon: The Fifth Estate (2013)
Laatuelokuvien ohjaajana jo 1990-luvulta saakka tunnetun Bill Condonin The Fifth Estate kertoo Julian Assangen luotaaman paljastussivusto WikiLeaksin tarinan. Jo kaksi vuotta sitten valmistunut elokuva on jäänyt yllättävänkin vähälle huomiolle, vaikka se on oikein hyvin tehty. Benedict Cumberbatch tekee Assangen roolissa oikein vakuuttavaa työtä viimevuotisen The Imitation Gamen tapaan. Tarina lähtee liikkeelle vuoden 2007 lopusta, jolloin Assange tapaa tulevan yhteistyökumppaninsa Daniel Bergin (Daniel Brühl), jonka kirjaan elokuva perustuu. Berg vakuuttuu Assangen työstä paljastaa muuten pimentoon jääviä valtaapitävien kierouksia ja toimii tämän tärkeänä yhteistyökumppanina vuoden 2010 kesään saakka. Toisin kuin Assange, Berg päätyy kuitenkin olemaan huolissaan siitä tavasta, jolla yhä massiivisemmiksi kasvavat tietovuodot asettavat sivullisia hengenvaaraan. Lähes autistista Assangea kiinnostaa vain totuuden julkistaminen, seurauksista välittämättä. The Fifth Estate on kaikin puolin sujuvaa työtä. Condon on valinnut mukaansatempaavan ilmaisutavan, kertoen tarinan nopein leikkauksin ja modernin teknohenkisen musiikin säestyksellä. Tapahtumapaikat vaihtuvat nopeudella, josta Bond-elokuvakin olisi ylpeä. Dialogit on kirjoitettu napakasti. Myös sivuroolit on sekä miehitetty että naisitettu hyvillä näyttelijöillä: mm. David Thewlis, Laura Linney, Stanley Tucci, Carice Van Houten (Game of Thrones) ja suloinen Alicia Vikander (Ex Machina). [7]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti