6.4.2015
Richard Eyre: The Other Man (2008)
Liam Neeson on Peter, brittimies jonka elämässä kaikki näyttää olevan kunnossa. On kenkäsuunnittelijana menestyvä vaimo Lisa (Laura Linney), kuvankaunis aikuinen tytär (Romola Garai), omallakin uralla menee mukavasti ja elämä ylipäänsäkin hymyilee. Eräänä iltana Lisa-vaimo puhuu illallispöydässä kummallisia siitä, miten tämä lähtisi Peterin luota heti, jos ei rakastaisi tätä. Lyhyt hyppäys ajassa eteenpäin: Lisa on lähtenyt, ja pakkomielteinen Peter ryhtyy jäljittämään tämän salaista rakastettua löydettyään vaimon tietokoneelta romanttisia lomakuvia italialaiselta Como-järveltä. Jäljet johtavat Milanoon, jossa tyylikäs ja komea Ralph (Antonio Banderas) asuu. Brittiohjaaja Richard Eyren tätä edellinen elokuva oli hieno, jännityksentäyteinen draama Notes on a Scandal (2006) josta Judi Dench ja Cate Blanchett olivat Oscar-ehdokkainakin. Sen vahvuudet muistissa The Other Mania uskalsi ryhtyä katsomaan, mutta tällä kertaa Eyren työstettävänä on selkeästi heikompi materiaali. Peter on etsinnöissään koomisuuteen saakka maaninen, epäkiinnostavaksi kääntyvä päähenkilö, eivätkä juonen muutkaan yksityiskohdat vakuuta. Lopun varmaankin järkyttäväksi tarkoitettu yllätyskäänne ei hätkähdytä, vaan saa pikemminkin kaiken sitä edeltäneen asettumaan entistä oudompaan valoon. [4]
6.4.2015
Patrick Lussier: My Bloody Valentine (2009)
Yksi 1980-luvun alun splatter-elokuvien hyökyaallon vähemmän kiinnostavista suuren studion tuotannoista, George Mihalkan ohjaama My Bloody Valentine (1981) joutui uusintaversioinnin kohteeksi viime vuosikymmenen lopulla. Paras seuraus sen ilmaantumisesta teattereihin tammikuussa 2009 oli, että aivan saman vuoden lopussa alkuperäinen elokuva julkaistiin uudelleen, ensimmäistä kertaa täysin leikkaamattomina dvd ja blu-ray -versioina. Silloin vasta ensi kertaa ymmärsi, ettei tuo vanha elokuva ollutkaan alkujaan ollut hassumpi - Paramount oli vain leikannut sen parhaat palat siitä pois ennen julkaisua pidettyään niitä liioitellun verisinä. Suosittelen lämpimästi hankkimista. Sen sijaan tätä uutta ongelmajätettä en suosittele kenellekään. Uusi My Bloody Valentine on kyllä alkuperäistä paljon verisempi, mutta muuten täysin aivokuollut tusinatuote jonka pahvikuvamaisia henkilöhahmoja ei pitkään jaksaisi katsella. Sekin vähä juonentynkä mikä alkuperäisessä versiossa oli, on pitänyt kirjoittaa uusiksi ja tietenkin paljon huonommin. Tallelle on jäänyt idea hakulla ihmisiä teurastavasta hullusta kaivosmiehestä, mutta tämän toimet on nyt perusteltu vieläkin epäuskottavammin kuin ensimmäisellä kerralla. Tusinaohjaaja Patrick Lussier onnistui huomattavasti paremmin pari vuotta myöhemmin kieli poskessa tehdyllä toimintakauhufantasiallaan Drive Angry. [2]
11.4.2015
Woody Allen: Magic in the Moonlight (2014)
Äärimmäisen vahvan Blue Jasminen jälkeen (arvio täällä) Woody Allen on ohjannut sitä selkeästi kevyemmän viihdykkeen, joka on toki totuttuun tapaan hyvin tehty, mutta pariakin kertaluokkaa unohdettavampi. Eletään vuotta 1928. Colin Firth on kiinalaisena (!) taikurina elantoaan tienaava hiukan ylimielisen oloinen britti Stanley, joka saa kutsun kesäisissä väreissä (kts. kuva yllä) hehkuvaan eteläiseen Ranskaan. Siellä meediona esiintyvä epäilyttävän tuntuinen nuori nainen nimeltä Sophie (Emma Stone) on soluttautumassa varakkaaseen sukuun ja pääsemässä rikkaisiin naimisiin. Onko hän oikea meedio vai pelkkä huijari? Stanley kutsutaan paikalle paljastamaan mahdollinen huijaus, koska hän jos kuka taikuuden ammattilaisena tuntee kaikki mahdolliset silmänkääntötemput. Stanley onkin jo lähtökohtaisesti vakuuttunut siitä että Sophie on vain halpahintainen pyrkyri, mutta joutuu tarkistamaan kantaansa kun nainen tuntuu taianomaisesti tietävän kaiken ympärillään olevista ihmisistä ja näiden menneisyydestä. Mikä pahempaa, Stanley huomaa nopeasti olevansa myös rakastumassa nuoreen kaunokaiseen. Elokuvalla on sympaattiset hetkensä, mutta se tuntuu niistä huolimatta Allenin tuotannossa selkeästi välityöltä. Maisemat ovat kauniita ja pääparin kemia toimii kohtuullisen hyvin, mutta kokonaisuus on kuitenkin varsin helppo unohtaa lopputekstien rullattua. Oscar-tasoiset näyttelijät Marcia Gay Harden ja Jacki Weaver hukataan yllättävän pieniin ja vaatimattomiin rooleihin. [6]
11.4.2015
Zak Hilditch: These Final Hours (2013)
Tuoreehko australialainen draama lähtee liikkeelle kiinnostavasta tilanteesta. Maailmanloppu on tulossa. Siihen on aikaa enää alle vuorokausi. Kaikki tietävät sen olevan tulossa. Suureen osaan maailmaan se on jo tullutkin, mutta australialaisilla on vielä puolisen vuorokautta elinaikaa. Emme tiedä mikä tuhon tarkalleen aiheuttaa. Se ilmenee planeettaa kiertävänä tulimyrskynä, joka on satojen metrien korkuinen, tuhoaa kaiken tieltään ja ulottuu tuhovoimaltaan myös satojen metrien syvyyteen maan pinnan alle. These Final Hours tutkii lopustaan tietoisten ihmisten reaktoita sen vääjäämättömään tuloon, mutta tekee sen yllättävän epämielenkiintoisen tarinan avulla. Elokuvan keskushenkilö on James (Nathan Phillips, kuvassa yllä), joka kohtaa lopun ajan maisemassa eksyneen 12-vuotiaan tytön ja päättää viimeisenä hyvänä tekonaan palauttaa tämän sukulaisensa luokse. Käynnistyy tunnelmaltaan ymmärrettävästi erittäin lohduton matka, jonka varrella tavataan useita vähämerkityksellisiä henkilöhahmoja varsin yhdentekeväksi jäävässä road moviessa. Väkivalta on hetkittäin todella pidäkkeetöntä, minkä sen kuvaama tilanne huomioiden voi helposti ymmärtää. Elokuvan ainoiksi edes jonkin verran sympaattisiksi hahmoiksi jäävät pelastettava pieni tyttö sekä vain tarinan alussa ja lopussa esiintyvä, raskaana oleva Zoe (Jessica De Gouw, kuvassa yllä), jonka suruun uuden elämän menettämisestä ennen kuin se ehtii edes syntyä kivisydämisinkin katsoja pystyy samaistumaan. Hyvä idea, yllättävän hampaaton toteutus. [4]
12.4.2015
Alfonso Arau: A Walk in the Clouds (1995)
Vuoden 1942 jouluna ensi-iltansa saaneeseen italialaiselokuvaan Quattro passi fra le nuvole perustuva A Walk in the Clouds tuli meillä kankaille vuoden 1996 ensimmäisenä viikonloppuna, mutta jäi minulta aikoinaan väliin. Hyvä että silloinen menetys tuli paikattua edes nyt, sillä kyseessä on paitsi tämänkertaisen viisikon selvästi paras elokuva, myös hyväntuulisesti viihdyttävä tarina ylipäänsäkin. On vuosi 1945, toinen maailmansota on sodittu, ja Keanu Reevesin näyttelemä Paul palaa Tyynenmeren sotanäyttämöltä kotiinsa San Fransiscoon. Siellä häntä odottaa nätti mutta puolisostaan erossaolon aikana selvästi vieraantunut vaimo (Debra Messing). Paulin aloittaessa uudelleen arkisen työnsä myyntimiehenä hän ajautuu sattumien kautta auttamaan junassa kohtaamaansa raskaana olevaa naimatonta Victoriaa, jonka roolissa hehkuu elokuvan tekohetken koko maailman kaunein nainen, upea italialaissyntyinen Aitana Sánchez-Gijón. Paul saattaa peloissaan olevan kaunottaren meksikolaistaustaisen perheensä luo Napa Valleyn viinitilalle näytellen tämän miestä, jotta tämä voisi välttyä aviottoman lapsen äitiyden tuottamalta häpeältä. Ei ole vaikea arvata, mitä siitä seuraa. Pari tietenkin rakastuu toisiinsa oikeasti samalla kun käydään läpi moninaisia haasteita niin suvun hyväksyntään kuin viininviljelyyn liittyen. Hetkittäin korniuden rajoilla liikkuva tarina ei aivan lipeä askelissaan vaan voittaa lopulta katsojan puolelleen hurmaavalla elämänmyönteisyydellään ja pittoreskeilla maisemillaan. [8]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti