MADHOUSE **
Italialaisen halpatuottaja Ovidio G. Assonitisin ehkä merkittävin lahja elokuvan maailmalle on, että hän palkkasi nuoren James Cameronin ohjaamaan Piranhan jatko-osaa, vaikkakin hän sittemmin otti keskeneräisen teoksen pois nuoren ohjaajanalun käsistä ja teki sen itse loppuun. Assonitis on myös ohjannut kokonaisia elokuvia, ja päässyt nasty-listalle teoksellaan Madhouse (1981). Hitaanpuoleisen teoksen ainoa merkittävä ero samoihin aikoihin valmistuneisiin psykopaattikauhuelokuviin nähden on, että sen murhaaja on naispuolinen. Vihatun teoksesta puolestaan teki kohtaus, jossa tappajan apunaan käyttämä koira tapetaan isolla poralla. Tämä lienee keskeisin syy myös elokuvan nasty-listapaikkaan. Ihmisten tappaminen on OK, koirien ei, vaikka kyse olisikin vain erikoistehosteista.
MAN FROM THE DEEP RIVER ***
Cannibal Feroxin ohjaaja Umberto Lenzi teki ensimmäisen italialaisen kannibaaligenren elokuvan jo niinkin varhain kuin 1972. Man from the Deep River tunnetaan laajalti myös nimellä Deep River Savages, kuten ylläolevasta dvd-kannesta näkyykin. Vaikka Lenzi on helppo mieltää Ruggero Deodaton perässähiihtäjäksi, hän oli siis kuitenkin oikeasti asialla ensin. Lajityypistä tuli kuitenkin suosittu vasta Deodaton elokuvien ansiosta, jonka jälkeen myös Lenzi palasi sen pariin ja ohjasi kuuluisimman teoksensa Cannibal Ferox (1981). Tämän alkuperäiseteoksen inspiraationa lienee toiminut mainstream-länkkäri Mies hevosena (1970). Eläinten aito snuffaaminen lienee ensisijainen syy elokuvan nasty-listasijoitukseen.
MARDI GRAS MASSACRE ***
Vuonna 1978 valmistunut, New Orleansiin sijoittuva elokuva seurailee Blood Feastin juonta sen verran tarkasti, että kyseessä lienee "kunnianosoitus". Aivan yhtä huonosti tehdystä elokuvasta on kuitenkin kysymys. Paikallinen sekopää pyrkii palvomaan atseteekkijumalia uhraamalla yksityisissä seremonioissa klubeilta houkuttelemiaan kevytkenkäisiä naikkosia. Seremonian huipentuma on uuvuttavan samanlaisena toistuva sydämen irtikaivaminen, joka on kieltämättä toteutettu aikaan nähden melko näyttävästi. Tapahtumasarjaa tutkivat poliisit ovat uunoja vailla vertaa, kuten myös elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja. Sinänsä huonosti tehty elokuva sisältää kuitenkin niin suuren määrän tahatonta komediaa, ettei sille voi kovin huonoa tähditystä antaa.
MOUNTAIN OF THE CANNIBAL GOD **
Kaikkien aikojen ensimmäinen Bond-tyttö Ursula Andress tähdittää italialaisen eksploitaatiomaakari Sergio Martinon omaa kannibaalielokuvaa, joka valmistui genren kehityskaareen nähden melko aikaisin - jo 1978. Martinon tarina pyrkii olemaan huomattavasti seikkailullisempi ja vähemmän antropologinen kuin vaikkapa Deodaton elokuvat. Tapahtumapaikkana on jälleen Uusi Guinea, jonka viidakoihin Andress ystävineen uskaltautuu etsiäkseen miehensä johtamaa, kadonnutta retkikuntaa. Tästä ei tietenkään hyvä seuraa, vaikka lopputulos ei tunnukaan aivan yhtä häijyltä kuin Lenzin ja Deodaton saavutukset. Väkivalta muuttuu todella tuhdiksi vasta lopussa. Mies ja sika tekevät keskenään asioita, jotka on kerran nähtyään mahdoton saada näkemättömäksi.
NIGHT OF THE BLOODY APES *
Yksi nasty-listan vanhimmista teoksista on halpa meksikolainen kauhuelokuva vuodelta 1969. Ohjaaja René Cardona mukailee vanhempaa elokuvaansa Doctor of Doom (1962) höyrypäisessä tarinassa, jonka keskeisimmässä juoniaihiossa hullu tohtori yrittää parantaa poikansa leukemian siirtämällä tälle apinan sydämen. Sydänleikkausjaksot ovatkin sitten ihan aitoa tavaraa, ja niiden läsnäolo on selvästikin syynä muilta osin pelkästään pöhkön elokuvan sijoittamiselle nasty-listalle. Mukana on aitoon meksikolaiseen tyyliin myös painikohtauksia, ja sydänsiirron saaneesta miehestä tulee tietenkin karvaa kasvava monsteri. Kaikki tämä saattaa ehkä kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta on toteutettu pitkästyttävimmällä mahdollisella tavalla.
NIGHT OF THE DEMON ****
Amerikan Kalliovuorten seuduilla piileskelevä bigfoot eli isojalka on eräänlainen puuttuva linkki ihmisen ja apinan välillä. Harvoin nähty otus on herkullinen kauhuelokuvahirviö, josta on tehty aivan liian vähän elokuvia. Night of the Demon kuuluu bigfoot-elokuvien harvalukuiseen joukkoon ja asettaa mahdollisten seuraajien riman todella korkealle. Huomattavan paljon aiemmin esiteltyä Don't Go in the Woodsia muistuttava elokuva lähettää retkeilijöitä jylhiin metsiin, jossa nämä tietenkin kohtaavat isojalkaisen hirviön, ja kohtaavat aivan ihastuttavan verisiä loppuja. Erona tuohon toiseen elokuvan on se, että retkeilijät ovat tutkijoita jotka ovat nimenomaan etsimässä bigfootia. Erittäin runsaat splatter-efektit ovat ilmiselvästi syynä elokuvan päätymiseen nasty-listalle, vaikka tekojen kauhistavuudessa ollaankin vain parin askeleen päässä Monty Pythonin tappajajäniksestä.
NIGHT TRAIN MURDERS ***
Italialaisen Aldo Ladon jo vuonna 1975 ohjaama Night Train Murders ottaa mallikseen kolme vuotta aiemmin valmistuneen The Last House on the Leftin ja kopioi sen tapahtumat eurooppalaiseen yöjunaan. Psykopaattien määrä on pudonnut neljästä kolmeen, mutta muuten edetään varsin samanlaisella juonikuviolla, kun kaksi nuorta naista saa pahikset kimppuunsa, ja siitä seuraava väkivalta on osittain myös seksuaalista. Elokuva on itse asiassa paljon paremmin tehty kuin esikuvansa, ja kun sen kauan sitten VHS-aikoina näin, ei sen väkivaltasisältö vaikuttanut likikään niin yliampuvalta, että olisin osannut kuvitella sen joutuvan nasty-listalle. Tilasin hetki sitten amerikkalaisen blu-ray-julkaisun, jonka kansi näkyy yllä, niin asia tulee tarkistettua.
NIGHT WARNING **
Myös nimellä Butcher, Baker, Nightmare Maker tunnettu väkivaltaelokuva kuuluu niihin nimikkeisiin, joita aikanaan kauhisteltiin Suomessa aina televisiossa esitettyjä näytteitä myöten, kun lietsottiin länsimaailman tiukimpaan videosensuuriin johtanutta moraalista paniikkia. Alun kohtaus, jossa erikoinen auto-onnettomuus johtaa autonkuljettajan päänmenetykseen ison puutukin myötävaikutuksella, onkin todella iskevästi toteutettu ja saa katsojan odottelemaan innolla jatkoa (kuinka ollakaan, juuri tämä kohtaus nähtiin meikäläisissä televisioissa). Mitään yhtä hienoa ei kuitenkaan enää nähdä; elokuva pelkistyy psykodraamaksi, jossa orvoksi jääneen nuorukaisen kasvattanut täti muuttuu alati hullummaksi ja päätyy lopulta veritöihin.
NIGHTMARE **
Yksi koko nasty-listan taatusti verisimmistä elokuvista löytyy toistaiseksi kokonaisuudessaan YouTubesta, kahtenakin kappaleena, ja näyttäisi olevan vieläpä leikkaamaton. Siltä varalta, että jompikumpi kopioista sieltä häviää, tässä molemmat: linkki 1 ja linkki 2. Vuonna 1981 valmistunut Romano Scavolinin nuhjuinen ohjaustyö hyötyy samasta asiasta kuin aiemmin esitelty The Burning: oman aikansa ykköstehostemies Tom Savinin toteuttamista veritehosteista, jotka ovat etenkin tämän elokuvan kohdella todella pidäkkeettömiä. Köyhä juonentapainen kertoo painajaisia näkevästä, mielisairaalan vapauttamasta mutta edelleen selvästi häiriintyneestä potilaasta, joka päätyy uusiin veritekoihin samalla kun entiset palautuvat pikku hiljaa mieleen.
POSSESSION **
Nasty-listan todellinen kummajainen on puolalaissyntyisen Andrzej Zulawskin Possession, jota en ollut tätä juttusarjaa aloittaessani vielä nähnyt. Nyt on tuore blu-ray-julkaisu katsottu. Elokuva oli aikanaan ehdolla Cannesin Kultaisen palmun voittajaksi, joten se on suurta taidetta, mutta tämä ei tee siitä erityisen kiintoisaa. Länsi-Berliinissä asuvalla pariskunnalla on avio-ongelmia, jotka he yrittävät ratkaista huutamalla toisilleen täyttä kurkkua ja toisinaan myös nyrkkitappelulla. Isabelle Adjanin näyttelemällä vaimolla on aivan Berliinin muurin äärellä sijaitsevassa asunnossa piilossa surrealistinen lonkerohirviö, joka on hänen uusi rakastajansa. Kätkeäkseen lonkero-olion olemassaolon nainen on valmis tappamaan ihmisiä erittäin verisesti. Myös olio itse tekee samoin. Elokuva on pitkä, hidas ja erittäin "taiteellinen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti