30. A HISTORY OF VIOLENCE
(David Cronenberg, USA 2005)
Body horrorin erikoismies on siirtynyt todella vaivattomasti näiden Viggo Mortensenin tähdittämien rikostrilleriensä pariin. Sujuvaa ja napakasti toteutettua jännitysviihdettä.
29. COLD MOUNTAIN
(Anthony Minghella, USA 2003)
Sittemmin aivan liian varhaisella iällä kuollut Anthony Minghella sijoitti minun näkemistäni parhaan elokuvansa USA:n sisällissodan aikaan. Tuloksena on visuaalisesti vaikuttava, suorastaan eeppiseltä tuntuva ajankuva ja rakkaustarina.
28. GLADIATOR
(Ridley Scott, Iso-Britannia / USA 2000)
Areenauskottava Russell Crowe kannattelee tätä vuosikymmenen ensimmäistä parhaan elokuvan Oscarin voittajaa, johon lisäävät sielukkuutta hyvien veteraaninäyttelijöiden sivuosat sekä keskushenkilön menettämään perheeseen liittyvä sivujuonne.
27. CITY OF GOD
(Fernando Meirelles, Brasilia 2002)
Unhotumaton rikoselokuva ja kasvutarina Rio de Janeiron slummeista levittäytyy useammalle vuosikymmenelle. Tämä on näköjään IMDb:ssä kaikkien aikojen parhaiden listalla tällä hetkellä sijalla 16.
26. MATCH POINT
(Woody Allen, Iso-Britannia / USA 2005)
En ollut enää pariinkymmeneen vuoteen jaksanut kauheasti innostua Woody Allenin tuotannosta, kun tämä Lontooseen sijoittuva rikostarina tuli ihan puun takaa ja löi ilmat pihalle kaikinpuolisella hienoudellaan.
25. COLLATERAL
(Michael Mann, USA 2004)
Yksi amerikkalaisen elokuvan keskeisimmistä ohjaajista tuntuu saavan aikaan yhden rikosklassikon vuosikymmenessä. Tom Cruisen roistonrooli varastaa huomion, mutta myös muut näyttelijät loistavat mestarillisesti kirjoitetussa tarinassa, johon digikuvaus kieltämättä sopii hyvin.
24. ALEKSIS KIVEN ELÄMÄ
(Jari Halonen, Suomi 2002)
Vuosikymmenen paras kotimainen elokuva (kyllä, niitä ei tuolla edempänä enää ole) oli myös ilmestymisaikanaan minulle jättiyllätys: hienosti toteutettu kansalliskirjailijan elämänkerta, johon turkkalainen näyttelemistyylikin istuu hyvin.
23. IRREVERSIBLE
(Gaspar Noë, Ranska 2002)
Takaperin kerrottu tarina hirvittävästä raiskauksesta ja hirvittävästä kostosta on aikamoista katsottavaa jo pelkästään kameran ajoittain villien liikkeiden vuoksi. Tätä elokuvaa ei enää unohda sen kerran nähtyään.
22. THE ASSASSINATION OF JESSE JAMES BY THE COWARD ROBERT FORD
(Andrew Dominik, USA / Kanada 2007)
Jokaisella vuosikymmenellä on myös omat kuningaswesterninsä, tämä on 2000-luvun. Pitkä ja mietteliäs elokuva näyttää komealta, on näytelty hienosti, ja yltää todelliseen huippusuoritukseensa viimeisen puolituntisen aikana.
21. THE DEPARTED
(Martin Scorsese, USA 2006)
Legendaariselle ohjaajalle lopultakin henkilökohtaisen Oscarin tuonut moderni klassikko ottaa hongkongilaisesta toimintafilmistä vain sen aiheen ja lisää sitten sen luiden päälle ihan omat lihat. Jack Nicholson on loistava.
20. ABOUT SCHMIDT
(Alexander Payne, USA 2002)
Nicholson loistaa myös tässä vanhan, pettyneen miehen katkeransuloisessa kuvauksessa, jossa huumori löytyy yllättävistä paikoista. Yllättävän vähälle huomiolle jäänyt draama huippulaatuunsa nähden.
19. NO COUNTRY FOR OLD MEN
(Joel & Ethan Coen, USA 2007)
Coenit saivat Oscarinsa tavallaan aika helpolla: otetaan yksi laadukas romaani ja kuvitetaan se sellaisenaan. Lopputulos on joka tapauksessa keskeisintä amerikkalaista elokuvaa viime vuosina.
18. BEFORE THE DEVIL KNOWS YOU'RE DEAD
(Sidney Lumet, USA 2007)
Veteraaniohjaaja ylsi hurjaan suoritukseen vanhoilla päivillään. Koruliikkeen onnettomasti päättyvän ryöstön seurauksista kertova draama vangitsee penkkiin, ja jälleen kerran hyvät näyttelijät saavat hyvästä käsikirjoituksesta kaiken irti.
17. WONDER BOYS
(Curtis Hanson, USA 2000)
Michael Douglasin näyttelemän kirjailijaprofessorin elämään yhden talvisen viikonlopun aikana tunkeutuvia omalaatuisia sattumia kuvaava draamakomedia on yksi vuosikymmenen todellisista hyvän tuulen elokuvista. No, ainakin minulle...
16. REQUIEM FOR A DREAM
(Darren Aronofsky, USA 2000)
Ja tämä on sitten yksi keskeisimmistä kaikkea muuta kuin hyvän tuulen elokuvista. Kerrankin runsas kuvallinen kikkailu toimii, ja musiikki kuuluu vuosikymmenen top viiteen.
15. INGLOURIOUS BASTERDS
(Quentin Tarantino, USA / Saksa 2009)
Muutaman mokavuoden jälkeen Quentin Tarantino palaa kultakantaan loistavalla toisen maailmansodan taustoittamalla draamalla, jolla saattaa olla vielä sanansa sanottavana alkuvuoden Oscar-bileissä. Pitkillä puhekohtauksilla on taipumus huipentua väkivaltaryöpsähdykseen.
14. HANNIBAL
(Ridley Scott, USA 2001)
Yksi kaikkien aikojen jatko-osista, joka onnistuu kerrankin juuri siinä missä pitäisi: yltämällä yhtä hyvään tulokseen kuin edeltäjänsä lähestymällä aihetta ihan eri kulmasta. Kauhistavuutta täydennetään makaaberilla tavalla hauskalla kuvastolla, ja pohjana olleen romaanin huono loppu korjataan kuntoon.
13. THE VILLAGE
(M. Night Shyamalan, USA 2004)
Tunnelmallisen, yliluonnollissävytteisen jännityksen ihmelapsen näillä näkymin viimeiseksi jäänyt hyvä elokuva kannattaa katsoa sen omilla ehdoilla. Unenomaisia näkyjä ja surumielisiä tunnelmia.
12. CAST AWAY
(Robert Zemeckis, USA 2000)
Tom Hanks autiolla saarella ei pudonnut minulle ihan täysillä ensi yrityksellä. Vasta uusintakatselut ovat paljastaneet, miten hienosti elokuvan muoto palvelee tässä sisältöä. Yksi kaikkien aikojen tehokkaimpia vieraantuneisuuden kuvauksia, jossa katsoja joutuu jakamaan päähenkilön tunteet oltuaan itsekin "eristyksissä" saarella reilun tunnin ajan.
11. SOLARIS
(Steven Soderbergh, USA 2002)
Steven Soderbergh pelkisti Andrei Tarkovskin pitkän, hitaan ja rönsyilevänkin tieteisklassikon puoleentoista tuntiin aivan esimerkillisen hienosti. Musiikilla on tärkeä rooli eksistentialistisessa avaruuselokuvassa, josta on valovuosien matka tyypillisempään meteli-scifiin.
Ja sitten pieni hengähdystauko ennen kymppikärkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti