Video Nasties (A - B)

Video nastyt olivat 1980-luvun alussa syntynyt legendaarinen kokoelma elokuvia, jotka brittiläisen määritelmän mukaisesti saattoivat tuottaa levittäjälleen rikossyytteen. Alan lainsäädäntö oli tuolloin olematonta ja kaikenlaisia villejä yrittäjiä ilmaantui videomarkkinoille vähän samaan tapaan kuin Suomessakin pienellä viiveellä. Kun tiedettiin että skandaalinkäryinen materiaali myy, oli markkinoilla piakkoin kaikkein nuhjuisinta italialaista ja amerikkalaista b-elokuvaa, jolla oli usein kytkentä erityisesti kauhugenreen.

Tähän piti tietenkin moralistisen yhteiskunnan puuttua, ja elokuvien vapauden rajoitusvaatimusten lopputuloksena syntyi video nasty -elokuvien lista, josta kehittyi tuon vuosikymmenen innokkaan elokuvien sensurointiaallon tuloksena halutuista halutuin kokoelma nimikkeitä, jotka jokaisen elokuvia vähänkään vakavissaan harrastavan oli pakko nähdä. Video nastyjen taustoista voi lukea lisää wikipedia-artikkelista täältä (englanniksi).

Video nastyt ovat tänä kesänä ajankohtaisia mm. siksi, että Britanniassa julkaistaan maanantaina 29. heinäkuuta blu-ray-versiona yksi 72 elokuvan mittaisen listan nimikkeistä, Possession (kansikuva ylempänä). Tämän lisäksi USA:ssa puolestaan saa blu-ray-ensi-iltansa tuotakin teosta harvinaisempi Exposé eli vaihtoehtoiselta nimeltään House on Straw Hill vain pari viikkoa myöhemmin, 13. elokuuta. Sen kansikuva on puolestaan ikuistettu tämän tekstin alapuolelle.

Kumpaakaan näistä kahdesta video nastysta en itse ole aiemmin nähnyt, ja nyt tilaisuus on vihdoin koittamassa. Sen kunniaksi päätin käydä läpi myös kaikki muut tasan 70 video nastyä ja kirjata muistiin mitä niistä tiedän ja millaisiksi ne arvioin. Valikoima on hyvin kirjava: kaikkein matalamielisimmästä eksploitaatioroskasta todellisiin taideteoksiin. Arvioidaan kaikki vielä lisäksi tähdityksin, asteikolla yhdestä viiteen. 72 elokuvasta olen nähnyt jo ennen tätä tulemaisillaan olevaa kaksikkoa yhteensä 63, joten montaakaan tyhjää aukkoa ei väliin ole jäämässä.

ABSURD **
On melko absurdia arvioida Absurdia ennen Anthropoghagusia, koska kyseessä on sen jatko-osa. Molempien teosten takana on italialainen eksploitaatiomaakari Joe D'Amato (aka Aristide Massaccesi), joka on urallaan käynyt läpi genreareenan laidasta laitaan. Kun Absurd tehtiin, meneillään oli väkivaltaelokuvavaihe ja niinpä tässäkin elokuvassa yritetään nimenomaan provosoida todellisella ultraväkivallalla. George Eastmanin (aka Luigi Montefiori) näyttelemä ihmishirviö Anthropophagus ei sittenkään heittänyt henkeään ensimmäisessä osassa, joten sadistinen tappaminen saa jatkua mm. hienosti lähikuvassa nähtävän miehen pään auki sahaamisen merkeissä. Juoni on tylsä, gorejaksot komeita. Niitä ei tosin ole riittävästi pitääkseen vaativimmat katsojat hereillä. Yllä jenkkiversion Horrible hieno kansikuva.

ANTHROPOPHAGUS **
Jatko-osaansa ehkä aavistuksen verran parempi alkuperäinen kertoi joukosta jossakin Välimeren saaristossa lomailevia nuorehkoja aikuisia, joiden joukossa nähdään mm. Mia Farrow'n pikkusisko Tisa (myös Zombie Flesh Eaters) sekä Zora Kerowa (myös Cannibal Ferox). He päätyvät kannibalistisen ihmishirviö Anthoropophagusin jahtaamiksi. Tämä haluaa tappaa heidät yksitellen ja tietenkin äärimmäisen raaoin menetelmin. Monsterin huippusuorituksiksi jäävät tässä alkuperäisessä tragikomediassa raskaana olevan naisen vatsan auki kaivaminen ja sikiön syöminen, sekä loppujen lopuksi myös omien sisälmystensä syömisen yrittäminen, suuressa loppukohtauksessa jossa hirviön lopulta annetaan ymmärtää tuhoutuvan. Mutta eipä siis tuhoutunutkaan, vaan seikkailut jatkuivat Absurdissa.

AXE *
Myös nimellä California Axe Massacre tunnetuksi tullut b-filmi on yksi nasty-listan taatusti pitkäveteisimmistä tekeleistä, vaikka sen kesto on vain jossain vähän reilun tunnin nurkilla. Sen se saa kuitenkin tuntumaan päälle kahdelta tunnilta. Jo vuonna 1974 valmistunut elokuva kertoo kolmesta rikollisesta, jotka piiloutuvat farmille, jota asuttaa ennestään nuori nainen ja tämän halvaantunut isoisä. Kirves tietenkin loppujen lopuksi heiluu, mutta oikein mitään varsinaisesti katsomisen arvoista elokuva ei tarjoa. Tunnetaan myös IMDb:n ensisijaisesti tarjoamalla nimellä Lisa, Lisa.

A BAY OF BLOOD ****
Jo vuonna 1971 valmistunut, jo valmiiksi maineikkaan italialaisohjaaja Mario Bavan A Bay of Blood kuuluu nasty-listan ilman muuta parhaisiin elokuviin. Se on toiminut ilmiselvänä inspiraationa myös myöhemmin tehtailluille, massateurastuksia kesäleiriympäristöihin sijoittaneille amerikkalaiselokuville tyyliin Friday the 13th ja The Burning. Bavan teoksessa vesistön rannalla päähenkilöitä verisesti tappava hahmo ei kuitenkaan ole hullu psykopaatti vaan taustalla on pelkkä ahneus: upeaa rantakiinteistöä tavoittelevat perijäehdokkaat päästävät hengiltä toisiaan, kukin vuorollaan. Elokuvasta on julkaistu nykyään Britanniassa jopa (tietenkin leikkaamaton) blu-ray, yllä yksi sen vaihtoehtoisista kansikuvista.

BEAST IN HEAT ****
Italialaisen Luigi Batzellan hellyttävän amatöörimäinen keskitysleirielokuva kuuluu lajityyppinsä ylivoimaisesti viihdyttävimpiin. Yöportieerin ja Ilsa, She-Wolf of the SS:n (molemmat 1974) vanavedessä suosituksi tulleessa lajityypissä ideana oli sijoittaa runsaasti paljaita tissejä ja tussuja toisen maailmansodan aikaiseen keskitysleiriympäristöön, jossa niiden eksploitaatioarvoon pystyi yhdistämään myös runsaasti väkivaltaa. Beast in Heat ei juonisisällön puolesta juurikaan eroa muista saman lajityypin teoksista, mutta sen huvittavuus ja kömpelyys ovat aivan omaa luokkaansa. Yllä hollantilaisen VHS-kasetin kansi. Omistin pitkään juuri tuon version, ennen kuin kansitaiteeltaan tylsempi mutta kuvanlaadultaan tietysti parempi DVD tuli saataville.

THE BEYOND ****
Myös italialaisen Lucio Fulcin vuonna 1981 valmistunut The Beyond kuuluu oman lajinsa parhaisiin. Fulci ei ollut ohjaajana kummoinen, mutta hänen tapansa osata yhdistää ilkeitä gorekohtauksia elokuviensa juonentapaiseen tuotti siitä huolimatta pari ikimuistettavaa teosta. Tällä kertaa liikutaan louisianalaisen hotellin vaiheilla. Sen perijätär joutuu vähitellen myöntämään, että komea rakennus sijaitsee yhden helvetin seitsemästä sisäänkäynnistä päällä, ja valitettavasti sisäänkäynnit toimivat myös uloskäynteinä. Myös tästä elokuvasta on nykyään Britanniassa saatavilla blu-ray, ja yllä jälleen yksi sen vaihtoehtoisista kansikuvista.

BLOOD FEAST ***
Nasty-listalle päätyi myös elokuvahistorian ensimmäinen varsinainen splatter-elokuva vuodelta 1963. Herschell Gordon Lewisin puhtaasti rahanteko mielessään laatima ihastuttavan kökkö tarina sijoittui silloiseen nykyaikaan ja kertoi egyptiläisestä catering-palvelujen tarjoajasta, joka halusi herättää henkiin muinaisen jumalolennon suorittamalla tälle uhrilahjoja. Sellaisiksi sitten kelpasivat nuorten amerikkalaisten neitsyiden sisäelimet, joiden irrottamista Lewis kuvasi niin suurella tarkkuudella ja aitoudella kuin mitä tuon ajan tekniikalla oli mahdollista. Ja kuten yllä näkyy, noihin aikoihin todella osattiin tehdä elokuvajulisteita!

BLOODY MOON ***
Espanjalainen eksploitaatiomaakari Jesús Franco on päässyt nasty-listalle usealla eri teoksella. Vuonna 1981 valmistunut Bloody Moon oli listan tekoaikaan hänen tuotantonsa tuoreimmasta ja kieltämättä myös verisimmästä päästä. Juoni sinänsä on tavattoman yksinkertainen: espanjalaisessa kielikoulussa opiskelevia nuoria naisia tapetaan verisin menetelmin. Kiinnostavampaa ovat nämä veriset menetelmät, joista erityisesti videonkanteenkin päätynyt päänleikkaus isolla teollisuuskäyttöön tarkoitetulla pyörösahalla on yksi upeimmista. Juonen köykäisyydestä huolimatta on pakko myöntää, että kokonaisuuden äärellä viihtyy ainakin jonkin verran.

THE BOOGEY MAN **
Saksalaisen Ulli Lommelin splatter-teos The Boogey Man - Sakset kurkulla (1980) herätti aikoinaan ansaittua huomiota myös meillä Suomessa, jossa sen leikattunakin teatterilevitykseen sallimista kauhisteltiin television ajankohtaisohjelmia myöten. Itse elokuva on kyllä harmittavan pitkäveteinen. Sen omalaatuinen juoni kertoo särkyneeseen peilin kappaleeseen tarttuneesta murhaajan hengestä, joka saa aikaan verisiä kuolemia. Kuvankaunis Suzanna Love ilahduttaa pääosassa, useimmat muut henkilöt saavatkin sitten sakset kurkkuunsa.

BOOGEYMAN II ?
The Boogey Manin jatko-osa on nasty-listan ensimmäinen elokuva, jota en ole nähnyt. Sen näkemiseen minulla olisi kyllä kertaalleen ollut tilaisuus, mutta kieltäydyin kunniasta. Tiettävästi Lommel yrittää toisessa osassa pelkästään hyödyntää ykkösensä kulttimainetta. Huomattava osa uuden elokuvan kohtauksista on leikattu ja liimattu paikalleen suoraan ykkösestä. Eksploitaatiomielessä sinänsä ihailtavaa, mutta ei kuulosta katselukokemuksena kovin kiinnostavalta.

THE BURNING ****
Tämän ensimmäisen kokonaisuuden viimeisenä vuorossa oleva elokuva sitä vastoin kuuluu koko listan ehdottomaan kärkeen. Britti Tony Maylamin vuonna 1981 ohjaama kesäleirikauhuelokuva oli samalla Weinsteinin veljesten Miramax-yhtiön lähtölaukaus. Itse alansa legenda Tom Savini saatiin palkattua toteuttamaan ennennäkemättömän hienoja veritehosteita tarinaan, jossa aikoinaan kesäleiripilan kohteeksi joutunut synkkämielinen talonmies palaa ensin karrelle ja palaa sitten takaisin leirille kostamaan kokemansa tekemällä leireilevistä nuorista hakkelusta valtavilla puutarhasaksilla. Eipä hyvään nasty-juoneen juuri muuta tarvitakaan!

Jukka Halttunen