Ohjaus: Drew Goddard
Käsikirjoitus: Joss Whedon & Drew Goddard
Pääosissa: Kristen Connolly, Chris Hemsworth, Richard Jenkins, Bradley Whitford, Anna Hutchison
Lienee paras aloittaa alusta, eli jostakin 1970- ja 1980-lukujen taitteesta. Kauhuelokuvan tultua noihin aikoihin uudelleen muotiin pidempään kestäneen hiljaisen kauden jälkeen, yksi lajityypin tavanomaisimmista tarinakaavoista ohjasi sekalaisen joukon nuoria viettämään laatuaikaa keskenään jonkinlaiseen syrjäiseen paikkaan, jossa he sitten päätyvät helpoiksi uhreiksi kulloinkin valitulle pahuuden lähteelle - olipa kyseessä sitten murhanhimoinen psykopaatti tyyliin Friday the 13th (1980) tai yliluonnolliset voimat tyyliin The Evil Dead (1981).
Asetelma kasvoi kliseeksi niin nopeasti, että siitä tehtiin parodioita jo ennen 1980-luvun puoliväliä. Nuorisojoukko oli päätynyt syrjäseudun kauhujen armoille jo vuonna 1974 julkaistussa The Texas Chainsaw Massacressa, mutta vasta edellämainitussa kaksikossa kauhujen tyyssijaksi tarkentui nimenomaan keskellä metsää sijaitseva mökki.
Aiheen itsetietoisen postmoderni päivitys The Cabin in the Woods mukailee erityisesti The Evil Deadia lähettäen viiden nuoren joukon viettämään hauskaksi lomaksi alun perin ajateltua kauhujen viikonloppua syrjäiseen metsämökkiin, jonka kauhujen lähde paljastuu esikuvan tavoin identtisesti kun sen kellariin johtava lattialuukku paukahtaa selittämättömästi avoimeksi. Kellarista löytyy kirjallista dokumentaatiota, jonka lukeminen varsinaisesti käynnistää kauhujen karusellin. Tuttu juttu siis, kaikin puolin.
Hetkinen, mitä nämä valkopaitaiset solmiokaulat silloin tekevät elokuvassa? Se itse asiassa alkaa näiden kaverien touhuja seuraamalla. Ensimmäisten about kolmen viiva neljän minuutin aikana ei muuta nähdäkään. Ei nuoria eikä heidän toimiaan. Jopa elokuvan nimi pamahtaa ruutuun vasta valkopaitojen tähdittämän johdantojakson päätteeksi, eikä kokonaisuus vielä tässä vaiheessa tuo edes etäisesti mieleen mitään elokuvan nimen ja aiheen mukaista.
Koska The Cabin in the Woods on Marttyyrien tapaan hankala elokuva kertoa kovinkaan pitkälle spoilaamatta, lopetetaan tähän ja kerrotaan yksi ainoa seikka, joka ei voi olla spoileri koska se siis ilmenee jokaiselle katsojalle jo muutaman ensimmäisen minuutin katselemisen aikana. Näillä byrokraatin näköisillä tyypillä on jotakin tekemistä sen kanssa, että nuorisojoukko menee viettämään viikonloppuaan syrjäiselle metsämökille. Vaikuttaa jopa vähän siltä, että koko reissu on jotenkin heidän seurannassaan.
Ei mennä sen pidemmälle juonen suhteen. Todetaan sen sijaan, että The Cabin in the Woodsin keskeisten tekijöiden CV ei ole hassumman näköinen, mikä jo yksin tekee siitä varteenotettavan. Toinen elokuvan käsikirjoittajista, Joss Whedon löi itsensä läpi 20 vuotta sitten käynnistyneen suosikkisarjan Buffy - Vampyyrintappaja tekijänä, kuului alkuperäisen Toy Storyn (1995) kirjoittajatiimiin, kirjoitti omin päin Alien - Ylösnousemuksen (1997) ja on ihan viimeksi sekä kirjoittanut että ohjannut yhden kuluvan vuoden jättihiteistä, supersankaripelleilyn The Avengers.
Toisen käsikirjoittajan sekä elokuvan ohjaajan Drew Goddardin ansioluettelo on jopa tätäkin kiinnostavampi. Whedonin tavoin myös Goddard on puuhaillut Buffyn kanssa, tosin vasta 2000-luvun puolella, sekä myös muutaman muun tv-sarjan joista tunnetuimpia ovat Lost ja Alias. Näissä kaikissa hän on ollut mukana käsikirjoittajana. Todellisen mestarisuorituksensa hän sai kankaille 2008, kun hänen kirjoittamansa huippuhyvä hirviöelokuva Cloverfield sai ensi-iltansa.
The Cabin in the Woods on Goddardin esikoisohjaus, ja on erinomaista työtä, mikä tosin on enemmän nasevan käsikirjoituksen kuin ohjauksen ansiota. Elokuvasta ei ole hyvä tietää kovin paljoa ennen sen näkemistä, mutta summattakoon että kyseessä on noin 30-vuotiseen kauhuelokuvaperinteeseen sinänsä aivan kunnioittavasti suhtautuva, mutta sen konventiot samalla täysin uudenlaiseen, moderniin pyöritykseen asettava omintakeinen teos.
Lajityypille on ollut heti aiemmin mainituista klassikkoteoksista alkaen ominaista varsin pidäkkeetön verenroiskuttelu. Koska tällä kertaa varsinainen aihe, nuoret syrjäisessä erämaamökissä, on etäännytetty katsojasta yhtä tasoa totuttua kauemmas, eikä ylilyövä väkivalta muutenkaan ole tekemisen keskeisin pointti, eivät mökin tapahtumat ole läheskään niin hurmeisia kuin esimerkiksi The Evil Deadin vastaavat. Mutta tästä huolimatta splatteria annostellaan yllättävänkin vapaamielisesti hieman toisenlaisessa yhteydessä, josta emme voi spoilerien pelossa enempää kertoa.
Elokuvan aivan kaikkia ratkaisuja ei voi pitää täysin onnistuneina. Esimerkiksi se kohde, jota ylläolevan kuvan hahmot juuri kauhuissaan katsovat, on lievästi sanottuna keinotekoinen lisuke muuten varsin onnistuneessa kauhukeitoksessa. Mutta kaikesta huolimatta on pakko myöntää, että vaikka elokuvan koko idea ei paljastuttuaan ensin tunnu erityisen innostavalta, on sen lopputekstien lukemista toisaalta vaikea olla aloittamatta virne naamallaan. Valtaosin tyydyttävää lopputulosta korostaa vielä mainio musiikkivalinta, Nine Inch Nailsin klassikko Last (1992).
Jukka Halttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti