2000-luvun parhaat elokuvat, top 10

10. A. I. ARTIFICIAL INTELLIGENCE
(Steven Spielberg, USA 2001)
Steven Spielbergin Stanley Kubrickilta perimä pahan yön fantasiasatu taitaa olla yksi maestron aliarvostetuimmista elokuvista. Varsinkin loppuaan kohden elokuva intoutuu maalailemaan huikeita näkymiä samaan aikaan, kun sen ytimessä oleva tarina kuuluu ohjaajan koskettavimpiin. Juuri siitä syystä Kubrick empi elokuvan toteutusta niin pitkään, että se jäi lopulta häneltä toteuttamatta. Ja saattaa olla, että tunnekylmiin elokuviin erikoistunut mestari ei olisi yhtä hyvään lopputulokseen yltänytkään, kuin tunteidensa kanssa toisinaan vähän liiankin läheisessä kosketuksessa oleva Spielberg.

9. NARC
(Joe Carnahan, USA 2002)
Vuosikymmenen komein poliisielokuva yltyy erityisen raivokkaaksi lopun parinkymmenen minuutin välienselvittelyssään, mutta on toki yltänyt realistishakuiseen loistokkuuteen jo alustaan alkaen. Harvoin kurkkua kuristaa aivan tällä tavalla kun tapetuksi tulleen poliisin mysteeri vihdoinkin aukeaa. Amerikkalaisten poliisien arki tuntuu aidosti arjelta, mikä saa oudosti myös katsojan samaistumaan siihen kiinteämmin - vaikka mitään kovin mukavaa arkea se ei siis ole.

8. SIDEWAYS
(Alexander Payne, USA 2004)
Kahden hyvin erilaisen kaveruksen seikkailuista Kalifornian viinialueilla kehkeytyi yksi vuosikymmenen nautittavimmista komediallisista draamoista, jossa on myös elämänmakua ja -viisautta. Täysosuma ei toki olisi ollut mahdollinen ilman asiansa osaavia näyttelijöitä, jotka todella ovat sisäistäneet roolinsa. Suuri kiitos kuulunee myös elokuvan taustalla olevalle romaanille, johon en kuitenkaan ole tutustunut. Alexander Payne teki kolme mestariteosta peräjälkeen ja katosi.

7. ROAD TO PERDITION
(Sam Mendes, USA 2002)
Ennen kuin Sam Mendesin ura meni hajanaisemmaksi, hän onnistui tekemään 1990-luvun parhaalle elokuvalle American Beauty lähestulkoon sen veroisen seuraajan. Modernin lähiöangstin tilalle vaihtui 1930-luvun Amerikka ja sen rikollisympyrät, mutta teemat pysyivät suurina, visuaalisuus näyttävänä ja musiikki kauniina. Tämän hienommaksi puhdas suuren yleisön elokuva ei monesti enää kehity.

6. MILLION DOLLAR BABY
(Clint Eastwood, USA 2004)
Listani korkeimmalle yltänyt parhaan elokuvan Oscarin voittaja on Clint Eastwoodin hienosti mietitty tarina menetetyistä isistä ja tyttäristä, nyrkkeilystä, pyrkimyksestä kohti menestystä ja parempaa elämää, sekä lopulta niistä tragedioista, joita elämän mittaisella matkalla on mahdollisuus joutua kohtaamaan. Eastwood on tässä uransa vaiheessa jo sen verran kokenut, että tällaista tarinaa käsitellessään hän ei sorru virheisiin.

5. UNITED 93
(Paul Greengrass, Iso-Britannia / USA 2006)
Ilmeisesti tarvittiin brittejä tekemään syyskuun 11. päivän terrori-iskuista elokuva, joka uskaltaa käsitellä aihettaan suoraan edestäpäin. Siinä missä Amerikan nimekkäimmätkin ohjaajat seuraavat raunioissa makaavia palomiehiä, Paul Greengrass näyttää iskut selkeästi ja piiskaa elokuvan heti alussa sellaiseen vauhtiin ettei katsoja malta edes sivuilleen vilkuilla. Eikä tätä koko ajan kiristyvässä jännitysruuvipenkissä myöskään helpolla päästetä - ja jännitys todellakin nousee ja kehittyy siitäkin huolimatta, että lopputulos on ennalta kaikkien tiedossa.

4. LOVE ACTUALLY
(Richard Curtis, Iso-Britannia 2003)
Romanttisten komedioiden pääarkkitehti pyrki tällä elokuvallaan lajityypin maailmanennätykseen ja taisi hän siihen yltääkin. Laaja henkilögalleria ei tunnu välttämättä erityisen realistiselta suhteessa todelliseen maailmaan, mutta elokuvan maailmassa he kaikki ovat täydellisen uskottavia. Tämän nähtyään olo on vähän samanlainen kuin splatter-fanilla oli Braindeadin (1992) jälkeen: miten tätä voi enää ylittää? Lajityypin huippu on saavutettu ja se on siten tavallaan kuollut. Tästä on reitti enää alaspäin.

3. THE NEW WORLD
(Terrence Malick, USA 2005)
Harvakseen elokuvia tekevä taiteilija Terrence Malick ylittää jo pelkän elokuvataiteen rajoja vuosikymmenen puolivälissä julkaistulla mestariteoksellaan. Tässä ei ole enää kyse pelkästä elokuvasta vaan jostakin paljon kokonaisvaltaisemmasta: aivan yhtä hyvin voitaisin puhua kauniisti kuvitetusta musiikkiesityksestä tai hienosti säestetystä kuvien sarjasta, joiden lomaan tarinakin sijoittuu mutta ei oikeastaan ole kaiken liikkeelle paneva voima vaan liikkuu siellä kaiken muun lomassa, verkkaisesti, nousten välillä pintaan ja lymytessään välillä pohjavirtauksissa.

2. THE PRESTIGE
(Christopher Nolan, USA / Iso-Britannia 2006)
Uskomattoman lahjakkaan brittiohjaajan vuosisadan takaiseen Lontooseen pääosiin sijoittuva, kahden ammatillisesti intohimoisen taikurin välistä kilpailua kuvaava elokuva on tarinaltaan todellinen Moebiuksen silmukka, joka ylittää myös elokuvana juonensa määrittelemät taikuuden rajat ja muuttuu kankaalla aidoksi magiaksi. Yhtään virheellistä nuottia ei kuulla, kun Nolan johtaa ammattitaitoista orkesteriaan kohti koko ajan uskomattomammiksi muuttuvia käänteitä.

1. BROKEBACK MOUNTAIN
(Ang Lee, USA / Kanada 2005)
Amerikkalaiset olivat lopulta liian pelkurimaisia uskaltaakseen antaa tälle kaikkien aikojen rakkaustarinalle sen hyvin ansaitsemaa parhaan elokuvan Oscaria, mutta elokuvan historiaan se jää elämään aivan toisella tavalla kuin joku pikkunäppärä Crash. Heath Ledgerin muistolle voisi tuskin jättää komeampaa muistomerkkiä kuin hänen koskettava suorituksensa tunteidensa ja velvollisuuksiensa ristipaineessa kärsivänä Ennisinä. Ja kun elokuvien ikiaikainen aihe on rakkaus, lienee enemmänkin kuin sopivaa julistaa vuosikymmenen parhaaksi elokuvaksi aidoin ja hienoin rakkaustarina, joka sen aikana tehtiin.