Vuosikymmenen parhaiden elokuvien listaaminen jo vuosikymmenen vaihteessa on siinä mielessä ennenaikaista, että vuoden 2009 huipentuma on vielä kokematta. Palkintosesongin parhaimmisto saapuu teattereihin vasta vuoden 2010 neljän ensimmäisen kuukauden aikana, ja niitä on hankalaa nähdä sitä aiemmin.
Tästä huolimatta ryhdyn nyt kuitenkin työhön ja listaan 50 omaa suosikkiani viimeisten kymmenen vuoden ajalta. Vuosien 2000 - 2009 varrelta löytyy varmasti muitakin sellaisia elokuvia, joista olisin saattanut pitää listasijoituksen verran, mutta joitka eivät vain ole toistaiseksi osuneet kohdalle. Listaa pitää sitten täydentää tarpeen mukaan. Näkemättä olevat elokuvat saavat olla kyllä aika kovatasoisia tähän joukkoon yltääkseen.
Pitemmittä johdannoitta lähdetään liikkeelle sijalta 50 kohti terävämpää kärkeä.
50. BATTLE ROYALE
(Kinji Fukasaku, Japani 2000)
Saarelle rangaistuksena suljetut teinit joutuvat ottamaan toisiaan hengiltä yksi kerrallaan veteraaniohjaajan hillittömässä mutta samalla hallitussa väkivaltafantasiassa.
49. INSIDE
(Alexandre Bustillo & Julien Maury, Ranska 2007)
Ranskalaisen extreme-kauhun nousu oli yksi päättyneen vuosikymmenen suurista trendeistä. Verinen joulunalusyö suljetussa talossa on melkoinen kokemus katsojalle.
48. PUNCH-DRUNK LOVE
(Paul Thomas Anderson, USA 2002)
Monien inhokki Adam Sandler yltää uskomattoman hienoon roolisuoritukseen visionääriohjaajan valvonnassa. Äkkiväärä huumori kohtaa persoonallisen komedian omalaatuisten henkilöhahmojen kautta.
47. KINSEY
(Bill Condon, USA 2004)
Liam Neeson on hienosti toteutetun seksitutkijahistoriikin sielu. Laadukkaan draaman pariin palaa mielellään uudelleenkin.
46. AMERICAN PSYCHO
(Mary Harron, USA / Kanada 2000)
Elokuva joka teki mahdottomasta mahdollisen: Bret Easton Ellisin romaani olisi sellaisenaan ollut filmauskelvoton, mutta vaikka sen äärimmäisyyksiä jouduttiin elokuvaa varten tuntuvasti pehmentämään, olennaisin sisältö tavoitettiin.
45. KILL BILL, VOL. 1
(Quentin Tarantino, USA 2003)
1990-luvun tähdenlento aloittaa 2000-luvun tyylillä, mutta alkaa kompuroida jo tämän samaisen teoksen jälkimmäisessä osassa. Genretietoisen toimintaelokuvan eliittiä vuosikymmenestä riippumatta.
44. DER UNTERGANG
(Oliver Hirschbiegel, Saksa 2004)
Vahva draama Hitlerin viimeisistä päivistä nojaa Bruno Ganzin voimakkaaseen roolisuoritukseen, mutta on upeaa työtä kaikilta muiltakin osin.
43. PAHA MAA
(Aku Louhimies, Suomi 2005)
Komea todiste siitä, että meilläkin osataan tehdä aivan oikeasti näkemyksellistä huippuluokan draamaelokuvaa, joka ei yhtään kalpene tunnetummiksi jääneiden ulkomaalaisten (kuten tuo edellinen) rinnalla.
42. NABOER
(Pål Sletaune, Norja 2005)
Ranskalaiset veivät ehkä suurimman huomion 2000-luvun eurooppalaisessa kauhuelokuvassa, mutta tämä norjalaisten tiivis ja virheetön hirveys on aivan samalla tasolla niiden kanssa.
41. MOULIN ROUGE!
(Baz Luhrmann, Australia / USA 2001)
Koomisia piirteitä sisältävä fantasia-musikaali-tragedia-rakkaustarina tuo katsojan eteen sellaisen määrän säihkettä, ettei sitä voi mitenkään olla ihastellen ällistelemättä.
40. RAY
(Taylor Hackford, USA 2004)
Upeasti toteutettu Ray Charles -elämäkerta, jota katsoessa saattoi välittömästi todeta miespääosan Oscar-kisan ratkenneen siltä vuodelta Jamie Foxxin hyväksi.
39. TRAFFIC
(Steven Soderbergh, USA 2000)
Huumeiden tuotannon, kaupan ja käytön toiminnallisuuksia analysoiva laaja draama yhdistää taiten amerikkalaisen laatu- ja yleisöelokuvan parhaita piirteitä.
38. CLOVERFIELD
(Matt Reeves, USA 2008)
Vuosikymmenen parhaan hirviöelokuvan tehokkuudesta varmaankin yli puolet perustui hyvin keksityn formaatin nerokkaaseen käyttöön.
37. TROY
(Wolfgang Petersen, USA 2004)
Yksi vuosikymmenen parhaista spektaakkelielokuvista käsittelee turhan kunniantunnon tuomaa onnettomuutta, toki osansa saavat myös sokea taikausko, valta ja kostonhimo.
36. MULHOLLAND DRIVE
(David Lynch, USA 2001)
Amerikkalaisen elokuvan suuren eksentrikon pirunnyrkki jätti ensikatselulla kylmäksi, mutta on uusinnoilla muuttunut todella tehokkaaksi.
35. SIN CITY
(Robert Rodriguez & Frank Miller, USA 2005)
Hieno näyttö siitä, miten komealta tietokoneavusteinenkin elokuva voi näyttää. Erinomaiset tarinat, ihastuttavan härskiä väkivaltaa ja mainioita henkilöhahmoja.
34. LORD OF WAR
(Andrew Niccol, USA 2005)
Lohduton mutta mukaansatempaava kuvaus nykymaailmassa rehottavasta laittomasta asekaupasta on yksi Nicolas Cagen todella harvalukuisia onnistumisia 2000-luvun aikana.
33. MARTYRS
(Pascal Laugier, Ranska 2008)
Jo edellä mainitun ranskalaisen extreme-kauhun korkein huippu tehoaa parhaiten ensikatselulla, kun kaikki käänteet eivät ole valmiiksi tiedossa. Yksi koko vuosikymmenen kyynisimmistä ihmis- ja maailmankuvista.
32. MUNICH
(Steven Spielberg, USA 2005)
Kun vielä 1980-luvulla Steven Spielberg teki vakavina hetkinään rasittavaa tuubaa, nykyään hän onnistuu siinä kaikkein parhaiten. Vaikuttava draama Münchenin olympialaisten stadionin ulkopuolisista traagisista tapahtumista.
31. THE GOOD SHEPHERD
(Robert De Niro, USA 2006)
Huippunäyttelijä ohjaa vaivattoman tuntuisesti pitkän ja lavean kuvauksen CIA:n alkuajoista. Juuri niitä elokuvia, joiden maailmaan on nautinnollista upota kolmeksi tunniksi, kuin hyvän romaanin pariin.
Pidetäänpä tässä välissä pieni hengähdystauko ennen kuin siirrytään top 30:een.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti