26.8.2014
Robert Rodriguez ja Frank Miller: Sin City: A Dame to Kill for (2014)
Yksi vuoden 2005 positiivisista yllättäjistä oli Frank Millerin mustavalkoiseen, ultraväkivaltaiseen sarjakuvaan perustuva Sin City, joka kopioi valkokankaalle sen ulkoasun mahdollisimman suurella tarkkuudella. Jatko-osasta alettiin puhua jo vuotta viiva kahta myöhemmin, mutta vasta nyt yhdeksän vuotta myöhemmin odotus palkitaan, eikä valitettavasti kovin avokätisesti. Tekijäkaarti on sama, kuten myös osa näyttelijöistä, mutta ideat ovat nyt hakusessa. Kakkososan ylivoimaisesti paras tarina taitaa olla ainoa, joka perustuu sarjakuvaan; muut ovat elokuvaa varten keksittyjä ja sisällöltään vaatimattomia. Ainoa ykkösosan kanssa samalla viivalla oleva tarina on tietenkin myös teoksen nimessä esiintyvä A Dame to Kill for, jossa Eva Green julmuilee todellisena naispaholaisena. Se on onneksi elokuvan episodeista selvästi pisin ja nostaa kokonaisuuden ontuen plussan puolelle. [6]
31.8.2014
Luis Mandoki: Message in a Bottle (1999)
Tämä romanttinen draama jäi allekirjoittaneelta 1990-luvun lopussa väliin, eikä sen jääminen pysyvästi tuntemattomaksi olisi kaiketi ollut kovin suuri vahinko, vaikka se onnistuikin ylittämään ennakko-odotukset. Kevin Costner on keski-ikäinen, veneitä kunnostava ja merihenkisesti elävä keski-ikäinen mies, joka on jäänyt traagisesti leskeksi hänen rakastamansa vaimon kuoltua sairasvuoteelle. Robin Wright (House of Cards) on journalisti, joka lähtee selvittämään miehen henkilöllisyyttä ja taustatarinaa saatuaan käsiinsä tämän mereen pudottaman pullopostin. Sen sisältämä rakkaudentunnustus kuolleelle vaimolle saa monta muutakin naista hempeälle mielelle tapauksen tultua julkiseksi. Toimittajan ja miehen suhdetta käsitellään kohtuullisen tuoreella otteella, pahimmat imelyyskarikot huolellisesti välttäen, ja täytyy myöntää että aivan loppuviimeinen ratkaisu yllätti. [6]
5.9.2014
Alex Gibney: Enron: The Smartest Guys in the Room (2005)
Newyorkilaisen dokumentaristi Alex Gibneyn elokuvista katselussa oli vajaa vuosi sitten We Steal Secrets: The Story of Wikileaks (2013). Amerikkalaisen energiajätti Enronin konkurssiin johtaneita tapahtumia kertaava Enron: The Smartest Guys in the Room on sitä tunnetumpi. Se ylsi aikanaan parhaan pitkän dokumentin Oscar-ehdokkaaksi asti - palkinto, jonka Gibney pari vuotta myöhemmin myös voitti elokuvalla Taxi to the Dark Side. Enronin tapaus tarjoaa elokuvantekijälle hyvää lähdemateriaalia suorastaan uskomattoman kuprun rakentaneista johtajista, joiden työn tuloksena pelkkä valtavat mittasuhteet saanut pyramidihuijaus nousi joksikin aikaa yhdeksi Yhdysvaltain arvostetuimmista yrityksistä. Gibney tekee dokumenttia taitavasti, limittäen haastattelupätkät, faktatiedot, oikeussalijaksot ja muun materiaalin äärimmäisen sujuvaksi kokonaisuudeksi. [8]
Alex Gibney: Enron: The Smartest Guys in the Room (2005)
Newyorkilaisen dokumentaristi Alex Gibneyn elokuvista katselussa oli vajaa vuosi sitten We Steal Secrets: The Story of Wikileaks (2013). Amerikkalaisen energiajätti Enronin konkurssiin johtaneita tapahtumia kertaava Enron: The Smartest Guys in the Room on sitä tunnetumpi. Se ylsi aikanaan parhaan pitkän dokumentin Oscar-ehdokkaaksi asti - palkinto, jonka Gibney pari vuotta myöhemmin myös voitti elokuvalla Taxi to the Dark Side. Enronin tapaus tarjoaa elokuvantekijälle hyvää lähdemateriaalia suorastaan uskomattoman kuprun rakentaneista johtajista, joiden työn tuloksena pelkkä valtavat mittasuhteet saanut pyramidihuijaus nousi joksikin aikaa yhdeksi Yhdysvaltain arvostetuimmista yrityksistä. Gibney tekee dokumenttia taitavasti, limittäen haastattelupätkät, faktatiedot, oikeussalijaksot ja muun materiaalin äärimmäisen sujuvaksi kokonaisuudeksi. [8]
7.9.2014
David Kennard: A Year in Burgundy (2013)
Tyylillisesti aivan toisenlaista dokumenttia on tarjolla dokumentaristi David Kennardin kertoessa viininvalmistuksesta eteläisessä Ranskassa. Aihe ei välttämättä puhuttele muita kuin viinistä kiinnostuneita. Käsittelytapa on joka tapauksessa kiinnostava. Viinin valmistusvaiheet käydään läpi yhden kokonaisen satokauden vaiheiden kautta, eikä työtä juurikaan romantisoida. Viininvalmistus on ammatti muiden joukossa, ja se on paikoin myös likaista, raskasta ja riskialtista. Viinitilojen omistajat ovat ehkä jopa muita viljelijöitä enemmän säiden armoilla johtuen niihin liittyvän epäonnen suuresta vaikutuksesta lopputuotteen laatuun. Arkirealismin vastapainoksi nähdään toki myös kuvia tunnelmallisista viinipäivällisistä hienoissa miljöissä. Kennard on tämän vuoden puolella saanut valmiiksi dokumentilleen myös jonkinlaisen "henkisen jatko-osan" A Year in Champagne. [6]
David Kennard: A Year in Burgundy (2013)
Tyylillisesti aivan toisenlaista dokumenttia on tarjolla dokumentaristi David Kennardin kertoessa viininvalmistuksesta eteläisessä Ranskassa. Aihe ei välttämättä puhuttele muita kuin viinistä kiinnostuneita. Käsittelytapa on joka tapauksessa kiinnostava. Viinin valmistusvaiheet käydään läpi yhden kokonaisen satokauden vaiheiden kautta, eikä työtä juurikaan romantisoida. Viininvalmistus on ammatti muiden joukossa, ja se on paikoin myös likaista, raskasta ja riskialtista. Viinitilojen omistajat ovat ehkä jopa muita viljelijöitä enemmän säiden armoilla johtuen niihin liittyvän epäonnen suuresta vaikutuksesta lopputuotteen laatuun. Arkirealismin vastapainoksi nähdään toki myös kuvia tunnelmallisista viinipäivällisistä hienoissa miljöissä. Kennard on tämän vuoden puolella saanut valmiiksi dokumentilleen myös jonkinlaisen "henkisen jatko-osan" A Year in Champagne. [6]
13.9.2014
David Soren: Turbo (2013)
Ajatus kilpa-ajajan urasta haaveilevasta etanasta kuulosti etukäteen hykerryttävältä tietokoneanimaation aiheelta, mitä vaikutelmaa netistä katsottu hauska traileri vielä tuki. Lähtökohtiinsa nähden Turbo osoittautui kuitenkin lieväksi pettymykseksi. Vaikka elokuva on ammattitaitoista työtä ja kohtuullisen viihdyttävä, tuntuu kuin se ei kuitenkaan olisi yltänyt täyteen potentiaaliinsa. Tarina töksähtelee, hakeutuu kompromisseihin ja valitsee outoja suuntia. Kun puutarhan jengin kömpelys joutuu sattumien kautta muskeliauton moottoritilaan, siihen tarttuu vauhdin lahja. Ennen pitkää nilviäinen nähdään moottoristadioneilla kilpailemassa tasapäisesti viritettyjen rata-autojen kanssa. Enin hauskuus jää kuitenkin sinne puutarhaan. Jotkut ihmissivuhahmot ovat suorastaan kummallisia. Huumorikin rajoittuu elokuvan loppupuoliskolla etupäässä siihen, miten koomiselta nopea etana näyttää isojen autojen seassa. [6]
David Soren: Turbo (2013)
Ajatus kilpa-ajajan urasta haaveilevasta etanasta kuulosti etukäteen hykerryttävältä tietokoneanimaation aiheelta, mitä vaikutelmaa netistä katsottu hauska traileri vielä tuki. Lähtökohtiinsa nähden Turbo osoittautui kuitenkin lieväksi pettymykseksi. Vaikka elokuva on ammattitaitoista työtä ja kohtuullisen viihdyttävä, tuntuu kuin se ei kuitenkaan olisi yltänyt täyteen potentiaaliinsa. Tarina töksähtelee, hakeutuu kompromisseihin ja valitsee outoja suuntia. Kun puutarhan jengin kömpelys joutuu sattumien kautta muskeliauton moottoritilaan, siihen tarttuu vauhdin lahja. Ennen pitkää nilviäinen nähdään moottoristadioneilla kilpailemassa tasapäisesti viritettyjen rata-autojen kanssa. Enin hauskuus jää kuitenkin sinne puutarhaan. Jotkut ihmissivuhahmot ovat suorastaan kummallisia. Huumorikin rajoittuu elokuvan loppupuoliskolla etupäässä siihen, miten koomiselta nopea etana näyttää isojen autojen seassa. [6]
14.9.2014
Tony Gilroy: The Bourne Legacy (2012)
Heti aluksi myönnettäköön, että en ole koskaan päässyt sisälle Bourne-jännäreihin. En edes silloin, kun niissä seikkaili Matt Damon, ja vielä vähemmän nyt kun hänkin on niihin jo kyllästynyt ja vuorossa on ensimmäinen varamies. Niinpä arvio kannattaa lukea pienellä korjauskertoimella: jos on tykännyt Damonin tähdittämistä osista, tykkää varmaan tästäkin mutta ei ehkä ihan yhtä paljon. Jeremy Renner on Bournen kaltainen agentti Aaron Cross, jonka ikioma toimintajuoni lähtee liikkeelle aiemmin valmistuneen trilogian tapahtumien vauhdittamana ja käy läpi hieman samantapaisen kehityskaaren, alkuperäisten työnantajien yrittäessä eliminoida päähenkilön. Parasta kokonaisuudessa ovat satunnaiset yksittäiset toimintakohtaukset. Muuten tarinassa ei ole juuri mitään mitä ei olisi jo useasti nähty. Naiskauneutta tarjoilee tällä kertaa kypsä Rachel Weisz. Maisemakuvaus on ajoittain näyttävää. [4]
Tony Gilroy: The Bourne Legacy (2012)
Heti aluksi myönnettäköön, että en ole koskaan päässyt sisälle Bourne-jännäreihin. En edes silloin, kun niissä seikkaili Matt Damon, ja vielä vähemmän nyt kun hänkin on niihin jo kyllästynyt ja vuorossa on ensimmäinen varamies. Niinpä arvio kannattaa lukea pienellä korjauskertoimella: jos on tykännyt Damonin tähdittämistä osista, tykkää varmaan tästäkin mutta ei ehkä ihan yhtä paljon. Jeremy Renner on Bournen kaltainen agentti Aaron Cross, jonka ikioma toimintajuoni lähtee liikkeelle aiemmin valmistuneen trilogian tapahtumien vauhdittamana ja käy läpi hieman samantapaisen kehityskaaren, alkuperäisten työnantajien yrittäessä eliminoida päähenkilön. Parasta kokonaisuudessa ovat satunnaiset yksittäiset toimintakohtaukset. Muuten tarinassa ei ole juuri mitään mitä ei olisi jo useasti nähty. Naiskauneutta tarjoilee tällä kertaa kypsä Rachel Weisz. Maisemakuvaus on ajoittain näyttävää. [4]
20.9.2014
Ben Stiller: Zoolander (2001)
Tätä elokuvaa pidetään yleisesti pienenä klassikkona, mutta minä onnistuin näkemään sen ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten. Hyvä että edes nyt, sillä varsin mainio teos maineen takaa paljastui. Myös ohjaajana toiminut koomikko Ben Stiller on Derek Zoolander, miesmallimaailman elävä legenda. Hänen tähtensä tuntuu kuitenkin alkaneen laskea, sillä vuoden miesmallin palkinto menee hänen omaksikin yllätyksekseen veriviholliselle, nousevalle tähdelle taiteilijanimeltä Hansel (Owen Wilson). Mikä pahinta, Derek aivopestään salamurhaamaan Malesian pääministeri tämän valtiovierailun aikana. Ja noiden aivojen pesemiseen ei paljoa tarvita! Reipas toimittajaneito Matilda (Stillerin tosielämän vaimo Christine Taylor) on onneksi apuna tekemässä tyhjäksi ilkeän muotiguru Mugatun (Will Ferrell) suunnitelmia. Vaikka Zoolanderin määritteleminen klassikoksi tuntuukin liioittelulta on elokuvalla silti lukuisia hyviä hetkiä. [7]
Tätä elokuvaa pidetään yleisesti pienenä klassikkona, mutta minä onnistuin näkemään sen ensimmäistä kertaa vasta pari viikkoa sitten. Hyvä että edes nyt, sillä varsin mainio teos maineen takaa paljastui. Myös ohjaajana toiminut koomikko Ben Stiller on Derek Zoolander, miesmallimaailman elävä legenda. Hänen tähtensä tuntuu kuitenkin alkaneen laskea, sillä vuoden miesmallin palkinto menee hänen omaksikin yllätyksekseen veriviholliselle, nousevalle tähdelle taiteilijanimeltä Hansel (Owen Wilson). Mikä pahinta, Derek aivopestään salamurhaamaan Malesian pääministeri tämän valtiovierailun aikana. Ja noiden aivojen pesemiseen ei paljoa tarvita! Reipas toimittajaneito Matilda (Stillerin tosielämän vaimo Christine Taylor) on onneksi apuna tekemässä tyhjäksi ilkeän muotiguru Mugatun (Will Ferrell) suunnitelmia. Vaikka Zoolanderin määritteleminen klassikoksi tuntuukin liioittelulta on elokuvalla silti lukuisia hyviä hetkiä. [7]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti