3.10.2014
Wally Pfister: Transcendence (2014)
Ohjaajanero Christopher Nolanin kuvaajana tunnetuksi tullut Wally Pfister on päässyt myös ohjaajan puikkoihin. Päätellen hänen keväällä maailmanensi-iltansa saaneesta tieteiselokuvastaan Transcendence se ei tule toistumaan. Suorastaan nolostuttavaksi perseilyksi muuntuvaan tarinaan on saatu nimekkäitä näyttelijöitä aina Johnny Deppiä myöten, mutta voi sitä käsikirjoitusta! Aiheeltaan etukäteen hyvinkin kiinnostavalta tuntuneessa elokuvassa Depp on poikkeuksellisen nerokas tekoälyn tutkija, jolle luvataan kohtalokkaan onnettomuuden tuloksena vain noin viikko elinaikaa. Niinpä miehen tietoisuus ladataan isoon tietokoneeseen, jotta tämä voi jatkaa työtä. Miehen dataminä alkaa kuitenkin kuulostaa häijyltä, kytketään nettiin ja siitä käynnistyy maailman tuho aitoon Skynet -tyyliin. Tarinan tieteelliseen aspektiin eläytyminen edellyttää niin vähäistä ymmärrystä informaatioteknologiasta, että sen on vaikea kuvitella puhuttelevan ketään ajan tasalla olevaa. Kaikkia juoniaineksia ei voi uskottavasti kuvittaa, mutta silti yritetään. [3]
4.10.2014
Joel Coen ja Ethan Coen: Inside Llewyn Davis (2013)
Vasta nyt pääsin näkemään useita kriitikkopalkintoja viime vuoden puolella voittaneen ja sillä perusteella etukäteen Oscar-menestyjäksi kuvitellun joskin siinä suhteessa pettymyksen aiheuttaneen Coenin veljesten uutuuden. Hyvää kannatti joka tapauksessa odottaa: Inside Llewyn Davis on kerrassaan erinomainen, elämänmakuinen draamaelokuva. New Yorkin 1960-luvun alun folk sceneen sijoittuva tarina ei oikeastaan kerro paljon mistään eikä etene oikein mihinkään, mutta onnistuu juuri niin tekemällä kertomaan elämästä ja henkilöhahmoistaan aika paljonkin. Nimiroolin Oscar Isaac on uskomaton löytö rooliinsa: harvoin näkee niin luontevaa ja uskottavaa näyttelemistä kuin mihin tämä mies pystyy epäonnisen, vain joten kuten toimeen tulevan folk-laulajan nimiroolissa. Miehen Chicagon matkalla nähtävä John Goodmanin erikoislaatuinen sivuhahmo tuo hauskasti mieleen Coenien aiempien elokuvien erikoiset henkilöinnit, mutta tuntuu elokuvan päätyttyä miltei tarpeettomalta. Tarina on riittävän vahva ilman erikoisuuden tavoitteluakin. [8]
4.10.2014
Francis Lawrence: The Hunger Games: Catching Fire (2013)
Japanilaiselokuva Battle Royale (2000) oli aikanaan nerokas uusien urien aukoja, joka onnistui aiheuttamaan kotimaassaan pienen skandaalin. Väkivaltaisessa kuvitelmassa yli 30 teinin koululuokka vietiin syrjäiselle saarelle tappamaan toisiaan siten, että viimeisenä henkiinjäänyttä odotti vapaus. Tällä tarinalla oli vieläpä yhteiskunnallinen sanoma... Aiheesta tehtiin muutama vuosi sitten kaupallisempi ripoff The Hunger Games, joka kopioi alkuperäistä mestariteosta muuntaen sen länsimaiselle teiniyleisölle helpommin käsiteltävään muotoon. Tulevaisuuden dystopiaan sijoittuvalle tarinalle on kirjoitettu ja nyt myös filmattu jatkoa, jonka katsoin uteliaisuudesta: saataisiinko ykkösosan sinänsä ihan siedettävään tarinaan lisättyä jotakin uutta? Vastaus oli tietenkin, että ei saatu. Kakkososassa käydään läpi sama tarina kuin ykkösessä, tosin tällä kertaa hieman isommissa puitteissa ja peräti kahteen ja puoleen tuntiin venytettynä, missä onkin kestämistä. Sarjan loppumista tähän on turha toivoa, mutta ainakin omalta osaltani katselu päättyy lopun cliffhangeriin. Miten tarina päättyy? Varmaan teiniyleisöjä kiinnostaa. [4]
9.10.2014
Andrew Dominik: Killing Them Softly (2012)
Lahjakkaan uusiseelantilaisen Andrew Dominikin lännenelokuva The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford (2007) teki minuun aikanaan suuren vaikutuksen. En kuitenkaan ymmärtänyt, miksi mies valitsi seuraavaksi projektikseen varsin epämielenkiintoiselta kuulostaneen rikoselokuvan Killing Them Softly, ja jätinkin sen väliin kun se sai ensi-iltansa pari vuotta sitten. Nyt kun Amerikan Netflix tarjosi katselun päätin sen kuitenkin tarkistaa ja kyllä kannatti, sieltähän löytyi yksi hienoimmista rikosfilmeistä vuosikausiin. Brad Pitt näyttelee palkkatappajaa, jonka tehtäväksi jää siistiä erään mafian suojeleman uhkapeliluolan ryöstön jälkitilanne. Asiat eivät kuitenkaan lähde sujumaan niin kuin ensi alkuun luulisi. Dominikin kädenjälki näkyy paitsi voimakkaassa yhteiskuntakritiikissä, myös tavassa jolla elokuva on rakennettu. Perinteisen juonenkuljetuksen sijaan tarina on koostettu pitkistä dialogeista, jotka kertovat henkilöhahmoista ja heidän motiiveistaan. Tarina kulkee eteenpäin näiden dialogien sivutuotteena. Myös visuaalinen tyylittely salpaa hetkittäin hengen. Karheanruma mutta älykäs väkivaltadraama edustaa parasta amerikkalaista nykyelokuvaa. [9]
9.10.2014
Scott Cooper: Out of the Furnace (2013)
Killing Me Softlyn kanssa peräjälkeen katsottuna Out of the Furnace tuntui kuin varta vasten suunnitellun double featuren toiselta osalta. Jopa elokuvien julisteissa näkyy tiettyjä yhtäläisyyksiä ja molemmat kertovat amerikkalaisen yhteiskunnan laitapuolen kulkijoista komeaa laajakangaskuvaa käyttäen. Christian Bale näyttelee pääroolin: hän on Russell Baze, tehdastyöläinen pienessä teollisuuskaupungissa. Russellin Irakista kotiutunut veli (Casey Affleck) ei ole ollut aivan oma itsensä sotakokemusten jälkeen. Kun tämä joutuu suuriin vaikeuksiin laittomia tappeluja järjestävän jengin kanssa, on Russellin lopulta otettava oikeus omiin käsiinsä. Summaus saa elokuvan kuulostamaan hurjalta kostofantasialta, mitä se ei lopulta ole. Hyvin rakenneltu tarinan alkupuoli ohjaa kuitenkin ajatukset tuohon suuntaan, ja kun loppupuoli osoittautuu odotettua vaisummaksi, on vaikea olla tuntematta lievää pettymystä. Vastuullisten ihmisten vigilante-elokuvalla on silti kiistattomat ansionsa. Woody Harrelson kylmää psykopaatin roolissaan. [6]
9.10.2014
John Hancock: Let's Scare Jessica to Death (1971)
Vanha pienehkön budjetin amerikkalainen kauhuelokuva kiellettiin meillä valmistumisaikanaan mahtipontisen kuuloisella perusteella on omiaan kauhua herättämällä vaikuttamaan mielenterveyttä vahingoittavasti. Tämä tuo sille tietynlaista tarunhohtoisuutta, vaikka kielto onkin peräisin ummehtuneesta menneisyydestä. Jessica on hiljattain jonkinlaisesta mielenterveyteen liittyvästä hoidosta päässyt nuorehko nainen - meille ei kerrota hoidon luonteesta tarkemmin eikä etenkään siitä, tehosiko se. Kun hän muuttaa miehensä ja parin muun kanssa asuttamaan vanhaa järvenrantataloa, ei ehditä edes uuden kodin ulko-ovesta sisään kun Jessica alkaa nähdä mystisiä, pelottavia näkyjä. Onko nainen edelleen häiriintynyt ja näkee omiaan, vai onko talo aito pahuuden pesä ja kummitusten tyyssija? Oikealla vastauksella ei oikeastaan ole suurta väliä; elokuvassa keskitytään kokemusperäiseen shokkielämykseen. Henkilöhahmot eivät vakuuta, kerronta on toivottoman hidasta ja keskushenkilöstä on vaikea oikeasti välittää. [4]
11.10.2014
Rich Moore: Wreck-It Ralph (2012)
Parhaan animaation Oscar-ehdokkuuteenkin yltäneen Räyhä-Ralfin nimihenkilö on pelihallin vanhimman koneen pahis. Ralf on tuossa roolissaan tottunut tuhoamaan kaiken, mutta alkaa kyllästyä siitä seuraavaan hylkiön asemaansa pelin muiden hahmojen joukossa. Hän haluaa arvostusta ja lähtee hakemaan sitä kokonaan toisista peleistä. Tästä käynnistyy tapahtumasarja, jonka tuloksena koko pelihalli on vaarassa mennä sekaisin. Perushauskan animaation alku ja loppu ovat mainiota seurattavaa, mutta se kärsii kovasti heikosta toisesta näytöksestään, joka uhkaa hyydyttää vauhdin juuri siinä kohtaa, jossa kierroksia pitäisi päinvastoin onnistua lisäämään. Sympaattiset hahmot kuitenkin pelastavat paljon. Matrix-elokuvien mekaanisia hämähäkkejä muistuttavien hirviöiden sijoittelu muuten pienille sopivaan elokuvaan tuntuu kummalliselta ratkaisulta. Vanhoja tietokonepelejä tunteville luvassa on paljon hauskaa oivallettavaa. [6]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Miten noi on edes saaneet tuosta Hunger Gamesin promokuvasta noin muovisen?
VastaaPoista