2004

Kohtalaisen tuore elokuvavuosi 2004 alle kymmenen vuoden takaa on yllättävän vaikea asetella paremmuusjärjestykseen. Kärki ei ole kapea mutta silti terävä: peräti neljä parasta elokuvaa on niin loistokkaita, että periaatteessa minkä hyvänsä niistä voisi sijoittaa listan ykköseksi. Onneksi viiden tähden elokuvia on tasan kymmenen, joten aiemmin määritellyn säännön mukaisesti jutun loppuun merkitään vuoden viisi parasta elokuvaa paremuusjärjestykseen. Näin kaikkien huippujen nimi tulee sentään ikuistettua. Niiden järjestyksestä en ole vielä nyt kirjoittamista aloittaessanikaan ihan satavarma, kuten en ollut vuoden 1994 kohdallakaan, mutta eiköhän se näitä kuvailuja kirjoittaessa vähitellen kirkastu.

Michael Mann: Collateral
Niin loistokas rikossaaga kuin yhdeksän vuotta tätä aiemmin ensi-iltansa saanut Heat olikin, Michael Mannin uutuus ylsi paikoitellen jopa sitäkin loistokkaampiin hetkiin. Sankarirooleista paremmin tunnettu Tom Cruise oli, ehkä vastoin ennakko-odotuksia, täydellisen toimiva valinta yhden ainoan yön aikana Los Angelesia tappohommissa kiertävän tunteettoman ammattitappajan rooliin. Jamie Foxx on Cruisen tavoin erinomainen tappajan kuljettajaksi pakotettuna taksikuskina. Paul Oakenfoldin Ready, Steady, Go! taustoittaa vuoden ehkä tiivistunnelmaisinta kohtausta (kuvassa yllä).

Bill Condon: Kinsey
Ihmisen seksuaalisuuden tutkimuksen uranuurtajan Alfred Kinseyn työstä kertova draamaelokuva on sekin poikkeuksellisen hienoa työtä. Liam Neeson tyypittelee nimiroolissa aiheeseensa täydellisen kiihkottomasti suhtautuvan tiedemiehen esimerkillisen vähäeleisesti. Jo aiheesta johtuen elokuvassa liikutaan paikoitellen alueilla, joille suuren yleisön laatudraamat harvemmin eksyvät. Jos sen kuitenkin kestää, katselukokemus on todella palkitseva. Laura Linney huomioitiin roolistaan naissivuosa-Oscar-ehdokkuudella. Itse palkinto jäi häneltä kuitenkin saamatta.

Clint Eastwood: Million Dollar Baby
Toisin kuin yleensä, parhaan elokuvan Oscarilla palkittiin teos, joka aivan oikeasti oli yksi valmistumisvuotensa upeimmista. Clint Eastwoodin aluksi jonkin verran optimistinen, mutta pidemmälle ehdittyään pelkästään äärimmäisen kyyninen ja surumielinen draama on ilman muuta yksi niistä neljästä vuoden loistokkaimmasta viiden tähden elokuvasta, jotka joudun kohta asettamaan järjestykseen. Ohjaajan itsensä näyttelemä, tyttärensä menettänyt nyrkkeilyvalmentaja saa tälle eräänlaisen korvaajan ryhtyessään valmentamaan nuorta, lahjakasta naisnyrkkeilijää. Kaikki ei kuitenkaan mene aivan suunnitelmien ja toiveiden mukaan.

Taylor Hackford: Ray
Jamie Foxx pääsi elämänsä rooliin tulkitessaan musiikin legenda Ray Charlesia tämän elämäkertaelokuvassa. Suoritus oli sitä tasoa, että jo nähtyäni sen ensi kertaa julistin Foxxin varmaksi miespääosa-Oscarin voittajaksi, kauan ennen kuin edes ehdokkuudet julkistettiin. Kuten sittemmin nähtiin, olin oikeassa, mutta Ray ei kuitenkaan nojaa pelkästään Foxxin loistosuoritukseen. Upseerilla ja herrasmiehellä läpimurtonsa tehneen Taylor Hackfordin taidot ovat kehittyneet huippuunsa, mikä näkyy upeasti dramatisoidussa, oleelliseen keskittyvässä filmatisoinnissa.

James Wan: Saw
Loputtoman pitkäksi venähtänyt Saw -kidutuskauhuelokuvien sarja herättänee elokuvissakävijöissä lähinnä negatiivisia tuntemuksia johtuen yksinkertaisesti siitä, että alkuperäisen elokuvan jatko-osat ovat olleet toinen toistaan onnettomampia tuherruksia. Tämän ei kuitenkaan pitäisi tahrata alkuperäisen elokuvan mainetta, se kun on oman genrensä todellinen muotovalio. Lopulta perin yksinkertainen juonikuvio kasvaa hiuksianostattavaksi mestariteokseksi, jonka sisälle kätketyn mysteerin paljastuminen aivan lopussa onnistuu jopa oikeasti yllättämään.

Alexander Payne: Sideways
Parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta ansaitusti Oscarilla palkittu Sideways edustaa suorastaan humalluttavan täydellistä elokuvaa. Sen jälkeen, kun tarinan päähenkilökaksikko (kuva alla) kieltämättä hieman hitaanlaisen alun jälkeen lopulta pääsee viettämään miesten välistä laatuaikaa eteläisen Kalifornian viinialueille, alkaa myös heidän henkilökohtaisten piirteidensä humoristisen tarkkanäköinen purkaminen. Etenkin seksikohtauksissaan yllättävän pelkäämätön draamakomedia on lajityypissään ei ainoastaan valmistumisvuotensa, vaan koko vuosikymmenen loistokkainta eliittiä.

Wolfgang Petersen: Troy
Syystä tai toisesta paljon ylenkatsetta osakseen saanut Troija on valmistumisvuotensa komein historiallinen spektaakkeli, joka ei juurikaan kalpene neljä vuotta aiemmin valmistuneen Gladiatorin rinnalla. Homeroksen runoihin perustuva tarina kuvaa muinaisten kreikkalaisten sotia troijalaisia vastaan ja tuo niiden traagiset piirteet henkilökohtaiselle tasolle. Katsojan tekisi mieli kirkua katsoessaan, millaisiin ihmishenkien hukkaanheittämisiin tyhjät mutta aikanaan tärkeinä pidetyt kunniakäsitykset sotatilanteessa johtavat.

Oliver Hirschbiegel: Der Untergang
Toisen maailmansodan aikaisen natsi-Saksan johdon viimeisiä päiviä kuvaava draama muistettanee nykyään parhaiten YouTuben lukemattomista videoista, joissa Hitler kuulee milloin mistäkin järkyttävästä asiasta. Ne ovat sinänsä hauskoja, mutta elokuva josta ne on poimittu on vakava, tyylikäs ja mestarillinen. Bruno Ganz on elämänsä upeimmassa roolissa luhistumista lähenevänä Hitlerinä, jonka lähipiiristä näyttää löytyvän paljon häntä itseään hirviömäisempiä hahmoja.

Jean-Pierre Jeunet: A Very Long Engagement
Kuvankaunis Audrey Tautou tähdittää Jean-Pierre Jeunetin seuraavaakin elokuvaa kolme vuotta aiemmin levitykseen tulleen hitin jälkeen. Amélie (2001) oli ehkä suosittu mutta myös piinallisen keinotekoinen. Sen seuraajalla on kieltämättä jonkin verran samoja piirteitä, mutta kokonaisuutena se on paljon vakuuttavampi ja koskettavampi. Tarinassa Tautoun näyttelemä nuori nainen yrittää jäljittää ensimmäisen maailmansodan taisteluihin kadonnutta kihlattuaan. Ikimuistoisessa sivuroolissa nähdään sittemmin Oscarilla palkittu ja Hollywoodin isoihin tuotantoihin päässyt Marion Cotillard.

M. Night Shyamalan: The Village
Vuoden 1999 jättihitillä Kuudes aisti läpimurtonsa tehneen M. Night Shyamalanin kaikin puolin onnistunein, kauhuelokuvan ja fantastisen sadun aineksia hienosti yhdistelevä draama näyttää jäävän hänen hallituimmaksi työkseen. Sittemmin toinen toistaan hölmömpiin fantasiaelokuviin sortunut ohjaaja maalaa kankaalle henkeäsalpaavan komeita kuvia tarinassaan syrjäisestä kylästä, jonka asukkaita vaivaavat lähimetsissä mellastavat hirviöt. Bryce Dallas Howard tekee herkän läpimurtoroolinsa pääosassa. Lopussa on tietenkin odotettavissa kaiken aiemmin nähdyn päälaelleen kääntävä yllätys.

Hienon kärkikymmenikön ulkopuolelle ei jää jurikaan tilaa kunniamaininnoille. Pari kappaletta niitä voidaan kuitenkin myöntää. Mark Watersin Mean Girls ei ehkä jää elokuvan historiaan muilla ansioillaan, mutta sen tapa kuvata amerikkalaista high school -ympäristöä säälimättömänä, viidakon lakien ohjailemana teinihelvettinä on mieleenpainuva ja ansiokas. Trey Parkerin Team America: World Police on puolestaan vuoden 1999 kärkeen kuuluneen South Park -elokuvan ansiokas seuraaja, jossa satirisoidaan amerikkalaista taipumusta toimia maailmanpoliisina. Tällä kertaa satiiria henkilöivät kuvassa selvästi erottuvien lankojen varassa liikkuvat nukkehahmot...

Vuoden 2004 top 5:
1. Sideways
2. Collateral
3. Million Dollar Baby
4. The Village
5. Saw

Jukka Halttunen