Viime vuoden 2011 osalta tilanne olisi hieman parempi, mutta senkin suhteen olen vielä jonkin verran epävarma. Drive, Killer Joe ja The Human Centipede II on kaikki nähty ja viiden tähden arvoisiksi havaittu, kuten myös pari muuta vastaavan tasoista nimikettä, mutta mahtaisikohan tuokaan vuosi olla ihan loppuun saakka nähty vielä? Ehkä on, ehkä ei. Varmuuden vuoksi peruutetaan joka tapauksessa toissa vuoteen, jonka kärkipäähän ei ole enää aikoihin tullut uusia päivityksiä. Kärkipään nimet lienevät siis jo tiedossa. Viiden tähden elokuvia on kahdeksan.
Richard J. Lewis: Barney's Version
Aina yhtä rakastettava Paul Giamatti yltää vähintään Sidewaysin (2004) tasoiseen roolisuoritukseen kulmikkaana Barney Panofskyna, jonka elämää Barney's Version seuraa nuoresta aikuisuudesta kuolemaan saakka. Luonteeltaan äkkiväärä juutalaismies etsii mutta ei aivan ensi yrityksillään löydä rinnalleen oikeanlaista kumppania, ja on samaistuttavalla tavalla omapäinen ja hankala sittenkin kun unelmien nainen (Rosamund Pike) on lopulta löytynyt. Draamassa on mukana hienoisesti komediaa, mutta viime kädessä kyseessä on vakava elokuva, joka piirtää poikkeuksellisen uskottavan henkilökuvan, yhden miehen elämänkaaren kaikkine virheineen.
Darren Aronofsky: Black Swan
Vuoden 2000 listalla kolmannelle sijalle yltäneen newyorkilaisen Darren Aronofskyn edelleen viimeisin elokuva on häkellyttävän voimakas kuvaus tyrannimaisen äidin alaisuudessa elävän, vain täydellisyyden itseltään hyväksyvän ballerinan (roolistaan naispääosa-Oscarilla palkittu Natalie Portman) hitaasta luhistumisesta sen jälkeen, kun hän on saanut pääroolin baletissa Joutsenlampi. Jumalaisen kaunis Mila Kunis on tärkeässä sivuroolissa tanssijakollegana, josta muotoutuu päähenkilön onnistumisen kannalta tärkeän, aiemmin jokseenkin täydellisesti tukahdutetun seksuaalisuuden vapautumisen käynnistävä kohtalokas katalyytti.
Christopher Nolan: Inception
Yksi vuoden suurimmista kesähiteistä oli samalla poikkeuksellisesti myös yksi sisältönsä osalta monimutkaisimmista. Aikamme loistavimmaksi ohjaajaksi pikku hiljaa noussut Christopher Nolan sai Warner Bros. -studiolta vapaat kädet toteuttaa unelmaprojektinsa sen jälkeen, kun Yön ritarista (2008) oli tullut jättiläismäinen hitti. Lopputulos oli vuosikymmenen hienoin tieteiselokuva, jossa unet ja todellisuus saatiin risteämään niin hienosti, ettei katsoja enää loppukohtauksessakaan ollut aivan varma siitä, oliko kaikki nähty sittenkin ollut unta. Leonardo DiCaprio nähdään pääosassa yritysjohtajien unista näiden liikesalaisuuksia louhivana huippuvakoojana.
Charles Ferguson: Inside Job
Yksi viime vuosien upeimmista dokumenttielokuvista pureutuu vuonna 2008 alkaneen ja edelleen jatkuvan länsimaailman finanssikriisin taustoihin suurella tarkkuudella, ja voittikin valmistumisvuonnaan ansaitusti parhaan pitkän dokumenttielokuvan Oscarin. Suurella tarkkuudella taustoitettu ja tutkittu elokuva maalaa lohduttoman kuvan siitä, miten jotkin tahot häikäilemättömästi käyttävät hyväkseen ja hyötyvät finanssimaailman kaaoksesta, jota he ovat alun alkaenkin tarkoituksellisesti ruokkineet.
John Cameron Mitchell: Rabbit Hole
Vuosi 2010 oli loistokkaiden draamojen vuosi. Rabbit Hole käsitteli aiheista ehkä kaikkein vaikeinta: nuorehkon avioparin taistelua takaisin kohti normaalia elämää sen jälkeen, kun heidän pieni poikansa on kuollut jäätyään auton alle. Elokuvan keskeisimpään rooliin nousee Nicole Kidmanin näyttelemä vaimo, joka tutustuu tragedian jälkeen naapurustossa asuvaan, onnettomuusautoa ajaneen teini-ikäiseen poikaan, joka luonnollisesti myös kärsii tapahtuneesta. Samaan aikaan mies (Aaron Eckhart) etääntyy uudessa tilanteessa vaimostaan täysin vastakkaiseen suuntaan, käsitellen tapahtunutta aivan omalla tavallaan.
Srdjan Spasojevic: A Serbian Film
Jo heinäkuussa tarkemmin käsittelemäni modernin kauhu- tai ehkä pikemminkin inhoelokuvan uusi merkkiteos ei kaipaa oikeastaan enää lisää kommentteja muuten kuin lisävaroituksena potentiaalisille katsojille. Elokuva on mestariteos, mutta sopii vain todella tarkasti valituille yleisöille. Oletko varma, että pystyt sietämään äärimmäisen törkeää kuvastoa ja teemoista kaikkein iljettävimpiä? Jos olet, tiedossa on unohtumaton elämys. Jos olet epävarma, älä edes yritä.
David Fincher: The Social Network
Valmistumisvuotensa lopussa kaikki mahdolliset kriitikkopalkinnot voittanut, mutta silti parhaan elokuvan ja ohjaajan Oscarit sysipaskalle suuren yleisön elokuvalle Kuninkaan puhe hävinnyt The Social Network on loistavasti kirjoitettu ja mukaansatempaava kertomus siitä, mitä oikeasti tai ehkä mahdollisesti tapahtui, tai olisi ainakin pitänyt tapahtua verkkoyhteisö Facebookin perustamisen ja kehittämisen alkuvaiheessa. Aiemminkin huippusuorituksiin yltänyt ohjaajanero David Fincher ohjaa vertaansa vailla olevalla sujuvuudella Aaron Sorkinin tekstiä, joka onneksi kilpaili eri sarjassa kuin Kuninkaan puhe ja sai siksi ansaitun palkintonsa.
David Schwimmer: Trust
Televisiosarjassa Frendit näyttelijänä läpimurtonsa tehnyt David Schwimmer ohjaa todella ravistelevan tarinan siitä, miten aikamme teini-ikäiset ovat verkossa liikkuessaan alati vaarassa joutua siellä saalistavien seksuaalisten hyväksikäyttäjien uhreiksi. Yhtä näistä ihmiskunnan hirveimmistä yksilöistä näyttelevä Chris Henry Coffey tekee etovan roolinsa rohkeasti, pervorooleihin leimautumista pelkäämättä. Nuori Liana Liberato on uskomaton uhriksi joutuvana teinityttönä, ja komeasti suoriutuu myös tämän isää näyttelevä Clive Owen. Vaikka mitään ei varsinaisesti näytetä, elokuva kysyy silti vahvaa sietokykyä.
Kaiken kaikkiaan kahdeksan viiden tähden elokuvan jatkeeksi vielä kaksi kunniamainintaa. Niistä aakkosissa ensimmäinen on nuoren lahjakkuuden David Michôdin kirjoittama ja ohjaama australialainen rikosdraama Animal Kingdom. Se kuului valmistumisvuonnaan brutaaleista rikosfilmeistä tunnetun Quentin Tarantinon suosikkeihin, ja vertautuukin oikein mainiosti tämän tuotantoon.
Vuoden toinen positiivinen yllättäjä on ilman muuta Steven R. Monroen ohjaama eksploitaatioklassikko I Spit on Your Graven häikäilemätön uusintaversio, joka vastoin kaikkia ennakko-odotuksia onnistui jopa ylittämään edeltäjänsä. Vuoden 1978 versio on ehkä niljakkuudessaan alittamaton, mutta uusinta ei edes yrittänyt päihittää alkuperäistä sen omilla aseilla vaan panosti hyviin tuotantoarvoihin ja näyttelijöihin, joiden takaa paljastuu ennennäkemättömän häijy asenne. Ei ole aivan kaikkien yleisöjen elokuva tämäkään.
Vuoden 2010 top 3:
1. Inception
2. Black Swan
3. Barney's Version
Jukka Halttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti