149. Trey Parker: South Park: Bigger, Longer & Uncut (Blu-ray / 21.10.) *****
No niin, nyt ollaan perimmäisten kysymysten ja vastausten äärellä. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista ylipäänsä, ja varmaankin paras komedia, sai blu-ray-julkaisunsa Amerikassa ja saapui sen jälkeen ensi tilassa myös Hyvinkäälle. Kuten hyvin tiedetään, 81 minuuttiin on ahdettu noin 400 fuck-sanaa, mutta niiden lisäksi sinne on mahdutettu myös loputon määrä loistavia ideoita, jotka tulevat kiivaaseen tahtiin etenevän leikkauksen takia niin tiiviissä paketissa, etten ihmettele ollenkaan tarvetta katsoa tätä pariin, kolmeen kertaan ennen kuin kaikki on täydellisesti sisäistetty. Populäärikulttuurin (elokuvat ja musiikki erityisesti) laaja tuntemus on myös välttämätöntä jotta tästä voi saada kaiken irti. Täydellistä! Tämä on yksi niistä elokuvista, jotka pitäisi ampua avaruuteen siltä varalta, että joku alien-rotu joskus vuosimiljoonien kuluttua voisi löytää sen ja saada käsityksen siitä mihin meidän aurinkokunnassamme parhaimmillaan yllettiin.
150. John McNaughton: Henry: Portrait of a Serial Killer (Blu-ray / 22.10.) ****
En ollut katsonut yhtä oman aikansa (valmistunut 1986, julkaistu 1989) keskeisimmistä kauhuelokuvista ainakaan kymmeneen vuoteen. Nyt kun sen tein, se ei enää tuntunut aivan niin loistokkaalta kuin mitä muistelin, hyvältä toki edelleen. Amerikkalaisen blu-rayn kuvanlaatu ei huonoimmillaan erottunut ollenkaan dvd-laadusta, mutta etenkin kirkkaasti valaistuissa kohtauksissa huomasi helposti katsovansa HD-kuvaa. Alkuperäisen elokuvan tapaan kuvasuhde oli tässä 4:3. Ei herkästi ahdistuville katsojille.
151. Oliver Stone: Natural Born Killers (Director's Cut / Blu-ray / 23.10.) ****½
Kun Warner on vihdoinkin suostunut julkaisemaan Natural Born Killersin leikkaamattomana versiona, on siihen saman tien saatu ympättyä myös suomenkieliset tekstit! Eli vaikka julkaisu on amerikkalainen, se lienee odotettavissa jossakin vaiheessa myös meikäläisiin kauppoihin. NBK päätti vuonna 1994 Oliver Stonen loistokauden, joka oli käynnistynyt kymmenisen vuotta aiemmin. Tavallaan voi ymmärtää, ettei näin raivokkaan ylikuumentunutta, ja samanaikaisesti täydellisen hallittua elokuvaa voi enää mitenkään ylittää. Quentin Tarantinon käsikirjoitus on muuttunut Stonen käsissä äärimmäisen aggressiiviseksi, visuaalisesti hyökkääväksi mediakritiikiksi, jonka tärkein osuus on sen viimeinen 45 minuuttia. Aiemmassa teatterileikkauksessa on poistettu todella tärkeitä kuvia nimenomaan elokuvan loppuvaiheista, joissa sivilisaatio romahtaa kaoottisena vankilakapina-allegoriana. Hengästyttävä, mutta tärkeä katselukokemus.
152. Guy Hamilton: Live and Let Die (Blu-ray / 25.10.) ***
Vuonna 1973 valmistunut Roger Mooren ensimmäinen Bond-elokuva tuntui tänään katsottuna todella vanhentuneelta. Pilkin jonkin aikaa puolen välin tienoilla, vaikka oli ihan varhainen iltapäivä. Paljon hyvää ja paljon huonoa: yksittäiset jaksot olivat siellä täällä hyviä, seikkailuhenki tempaisi ajoittain mukaansa, maisemat olivat komeita ja jotkut one-linerit toimiviakin. Mutta ei tässä kokonaisuutena ollut silti oikein mitään järkeä. Isompia kokonaisuuksia vastaan yleensä taisteleva Bond kamppailemassa surkuhupaisan voodoo-kultin jäseniä vastaan oli pelkästään hassua, eikä Moore vielä tässä vaiheessa vaikuttanut muutenkaan olevan täysin sinut uuden roolinsa kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti