Täydellistä elokuvaa

Viime kerralla kirjoittaessa unohdin mainita, että katsoin joskus aivan kellariteatterin alkuaikoina noin vartin verran myös Zack Snyderin Watchmenin alkua. Odotin koko ajan, että jotakin oikeasti mielenkiintoista tapahtuisi, mutta kävikin juuri toisin päin. Tämä sinisenä hohtava kaveri sai niin monta repliikkiä peräjälkeen, että koko jutun vähäinenkin uskottavuus väheni hetkessä olemattomiin, jolloin jäljelle jäi vain kaksi vaihtoehtoa: purskahtaa nauruun tai lopettaa katselu siihen. Lopetin siihen.

Elokuvien tekeminen supersankarisarjakuvista pitäisi viimeistään nyt kieltää. Tosin Watchmenin ansioksi on kyllä sanottava se, että se vaikutti ilman muuta poikkeuksellisen järkevältä teokselta tuossa genressä. Mutta kyllä elokuvan tilasta alkaa olla huolissaan jo muutenkin: kun vielä muutamia vuosia sitten loistavia elokuvia näki vuosittain kourallisen, on viimeisimmästä täyden kympin suorituksesta kulunut nyt jo kolme vuotta. Christopher Nolanin The Prestige (2006) on aikajärjestyksessä edelleen viimeinen elokuva, jolle antaisin täydet viisi tähteä, tai kymmenen pistettä kymmenestä. Niinpä katseluissakin on ollut pakko kurkottaa menneisyyteen.

138. Ridley Scott: Hannibal (Blu-ray / 1.10.) *****
Yksi maailman väärinymmärretyimmistä jatko-osista ei häviä edeltäjälleen lainkaan, olkoonkin että se etsii vahvuutensa kokonaan eri alueilta. Mikä jo sinänsä todistaa, että vielä muutama vuosi sitten Sir Ridley Scott oli rohkea elokuvantekijä ja elämänsä vedossa. Gladiatorin, Hannibalin ja Black Hawk Downin muodostama kolmikko oli sellainen veto, että Scott taisi olla hetkellisesti maailman kovin ohjaaja aivan vuosikymmenen alussa. Nyttemmin ote on kyllä herpaantunut. Muutama Anthony Hopkinsin repliikki luistelee vaarallisen lähelle korniuden rajaa, mutta toisaalta mustaa komediaahan tässä tehdään. Toki surumielisin sävyin: tarinan avainhenkilö on Giancarlo Gianninin näyttelemä italialaispoliisi, jonka kautta elokuvan teemat epäonnistumisesta ja menneiden sukupolvien painolastista lähtevät hiljalleen kiertymään auki. Oopperakohtaus kuuluu edelleen 00-luvun kauneimpiin. Kirjan loppu on luonnollisesti muutettu tyystin toiseksi, ja tämä toimii paljon paremmin.

139. Robert Zemeckis: Contact (Blu-ray / 4.10.) *****
Ennen sekoamistaan motion capture -animaatioiden maailmaan - vieläpä kuvitellen harhaisesti olevansa tekemässä niiden parissa taidetta - Robert Zemeckis ehti tehdä kaksi modernin elokuvan klassikkoa. Tämä on niistä ensimmäinen, ja verraton Cast Away (2000) tietenkin se toinen. Jo loistava aloitusjakso, jossa suoritetaan kamera-ajo maapallolta universumin toiseen äärilaitaan, loksauttaa leuan auki ja se saa kyllä tilaisuutensa loksahdella vielä moneen kertaan myöhemminkin. Contact on todellinen kouluesimerkki siitä, miten loistavat erikoistehosteet saadaan palvelemaan tarinan tarkoitusperiä ilman, että käy toisin päin. Jodie Foster tekee jälleen yhden hienon roolin, kuten myös yksi suosikkisivuosanäyttelijöistäni, William Fichtner.

140. Jeff Beesley: Dolan's Cadillac (DVD / 4.10.) **½
Aikoinaan lukemaani Stephen Kingin novelliin perustuva elokuva oli ensimmäinen dvd:ltä kokonaan katsomani elokuva sitten kesäkuun 12. päivän ja Synecdoche, New Yorkin... Ei ollut kovin kummoinen, joskin kieltämättä varsin uskollinen novellin tarinalle, jossa jokamies kostaa mafiosolle vaimonsa kuoleman.

141. Alexandre Aja: Haute tension (Blu-ray / 8.10.) ****
Tämä elokuva lienee ollut ranskalaisen extreme-kauhun 2000-luvun voittokulun lähtölaukaus. Vaikka tarina satunnaisesta ihmisjoukosta oikein todella raa'an psykopaattimurhaajan armoilla tuntui valmistuessaan aivan nerokkaalta, on se sittemmin tullut selvästi ylitetyksi. Itse asiassa pudotin elokuvalta puolikkaan tähden sitten viime näkemän. Ja vaikka tässä on paljon hyvää, niin onhan minunkin pakko myöntää, että lopputwisti on aika älytön.

142. Marcus Nispel: The Texas Chainsaw Massacre (Blu-ray / 9.10.) ****½
Tarkoitukseni oli oikeastaan katsoa Brokeback Mountain, mutta sen pyörittyä viitisen minuuttia totesin, että fiilis oli nyt vääränlainen ja vaihdoinkin tähän. Yksi kaikkien aikojen hienoimmista kauhuelokuvien uusintaversioista todistaa tavallaan vääräksi yhden vakiorutinani aiheen: haluaisin nimittäin kieltää myös kauhuklassikkojen uusintaversioinnit. Mutta jos kielto astuisi voimaan, niin tällaisia uskomattomia suorituksia ei enää nähtäisi! Marcus Nispelin Texas Chainsaw on juuri sitä mitä hyvän uusintaversion tulee olla: se varioi alkuperäistä siten, että juonenkuljetus tuottaa jatkuvia yllätyksiä, ja siitä huolimatta se on täydellisen uskollinen alkuperäisen teoksen hengelle. Ehkä jopa pistää paremmaksi sillä saralla keksien paljon muitakin keinoja tuottaa katsojalle huonoa oloa, kuin pelkästään laittamalla naispäähenkilö kirkumaan yli puoli tuntia yhteen menoon.

143. Ang Lee: Brokeback Mountain (Blu-ray / 11.10.) *****
Paria iltaa myöhemmin fiilis oli viimein kohdallaan tälle modernille klassikolle, josta en juurikaan virheitä löydä. Aivan tuoreeltaan pidin The New Worldiä vielä hieman vaikuttavampana ja siis vuoden 2005 parhaana elokuvana, mutta uusintakatselut ovat kääntäneet elokuvien keskinäisen järjestyksen toisin päin. Suomalaisjulkaisun kuva on vähän himmeä, mutta sen kirkkaampia versioita tästä elokuvasta ei taida olla julkaistukaan.