Ensikatselut 25.10. - 5.11.2014

Tämänkertaisten seitsemän elokuvan pistekeskiarvo taitaa olla hieman alempi kuin yleensä, mutta parempaa on tiedossa. Seuraavalla kerralla on jälleen vuorossa yksi täyden kympin elokuva, kuten myöskin ykkösohjaajasuosikkini Christopher Nolanin uusin ohjaustyö. Ovatko nämä kaksi peräti sama elokuva? Se jää nähtäväksi, käydään ensin läpi tämänkertainen seitsikko.

25.10.2014
Rod Lurie: The Contender (2000)
Muistan kiinnittäneeni huomiota amerikkalaisen politiikan huipulle sijoittuvaan draaman The Contender jo heti tuoreeltaan, mutta jotenkin se jäi silti aikanaan väliin eikä sen pariin tullut palattua ennen kuin nyt. Joan Allen on urallaan lupaavasti edennyt naispoliitikko, josta Jeff Bridgesin (kuvassa) näyttelemä presidentti haluaa varapresidenttinsä. Tämä ei kuitenkaan sovi eräille Washingtonin muista pelureista. Käynnistyy silmitön loanheitto, joka kulminoituu naisen opiskeluaikaisen seksiseikkailun ympärille. Hyvin näytelty laatudraama säilyy pitkään erinomaisena, mutta kompuroi pahasti viimeisten parinkymmenen minuutin aikana, jolloin tyylilaji vaihtuu monessa kohdin tahattomaksi komediaksi. On kuin tekijät olisivat olleet epävarmoja siitä, mitä useista lopetusvaihtoehdoista käyttää, ja valinneet sitten todella huonosti. Presidentin täytyy pitää lopussa mahtipontinen puhe, kuulostipa se kuinka hölmöltä hyvänsä. Huono loppu verottaa erinomaisesti alkaneelta elokuvalta kokonaiset kaksi pistettä. [6]

26.10.2014
Roman Polanski: Venus in Fur (2013)
Puolalaissyntyisen ohjaajalegenda Roman Polanskin uusimman työn pitäisi periaatteessa olla tapaus, ja siksi itsekin hakeuduin mielihyvin tämän elokuvan äärelle. Odotukset olivat korkealla etenkin erinomaisen Carnagen (2011) jälkeen. Venus in Fur osoittautui kuitenkin hermojarepiväksi puheen pulputukseksi enimmäkseen epämielenkiintoisista aiheista. Elokuva perustuu palkittuun ja kehuttuun Broadway-näytelmään, mutta ne ihmiset jotka tällaisia teoksia palkitsevat ja kehuvat taitavat katsoa niitä jostakin aivan kumallisesta kulmasta. Sacher-Masochin romaaniklassikkoon perustuvaa näytelmää valmisteleva teatteriohjaaja saa vieraakseen uuden hakijan dominoivaan naispäärooliin. Vaikka rooli on kirjoitettu hädin tuskin täysi-ikäiselle naiselle, tätä tulkitsee tietenkin ohjaajan 47-vuotias vaimo. Yön pimentyessä ohjaaja ja hempukka jäävät kaksin tyhjään teatteriin ja jälkimmäinen saa henkisen yliotteen edellisestä tavalla, joka ei vakuuta elokuvassa, mutta on ilmeisesti kohahduttanut Broadwayllä. [4]

1.11.2014
Jason Reitman: Labor Day (2013)
Ivan Reitmanin selvästi lahjakkaampi poika Jason on ohjannut useita erinomaisia elokuvia kuten Thank You for Smoking (2005), Juno (2007) ja Up in the Air (2009). Edellisiä selvästi vähemmälle yleiselle huomiolle on jäänyt miehen tuorein ohjaustyö, viimevuotinen Labor Day. Kun elokuvan on nähnyt, on helppo ymmärtää miksi. Kiusallisen huono tarina perustuu naiskirjailijan päiväuniromaaniin, jossa vankikarkuri (Josh Brolin) hakee tilapäistä suojaa yksinhuoltajaäidin (Kate Winslet) ja tämän pojan talosta vuoden 1987 amerikkalaisessa pikkukaupungissa. Visiitti vierähtää tarkoitettua pitemmäksi, kun nainen ihastuu pahikseen. Tämä ei ainoastaan osaa laittaa ruokaa ja tehdä kaikki kotityöt, kuten kaikki tylsät keskivertomiehet, vaan on lisäksi jännittävä: oikea murhamies! Kaikki mahdolliset naisten arvostamat hyvät puolet siis yhdessä persoonassa! Rakkaustarina sisältää monta vaivaannuttavaa hetkeä. [4]

1.11.2014
Frank Pavich: Jodorowsky's Dune (2013)
Chileläissyntyinen Alejandro Jodorowsky on sarjakuvapiirtäjän ja elokuvaohjaajan urallaan luonut muutamia kulttiklassikoita jälkimmäisessä taiteenlajissa. El Topo (1970), The Holy Mountain (1973) ja Santa Sangre (1989) nauttivat arvostusta fanipiireissä. 1970-luvun puolivälissä Jodorowsky yritti saada lentoon kunnianhimoista filmatisointia Frank Herbertin arvostetusta tieteisromaanista Dyyni, siinä kuitenkaan onnistumatta. Viihdyttävä dokumentti viime vuodelta kartoittaa epäonnisen hankkeen vaiheet. Kaikki tapahtuu sattumalta: The Holy Mountainin tuottajan kysyessä mitä ohjaajaguru haluaisi tehdä seuraavaksi, tämä vastaa umpimähkään Dyyni. Tuotantotiimin jäsenet ohjaaja palkkaa pääosin satunnaisten tapaamisten pohjalta. Houreiset visiot, joita kankaalle yritetään saada, ovat niin kajahtaneita etteivät ne ole millään tapaa synkronissa valtavaksi paisuneen budjetin kanssa. Ei siis ihme, etteivät rahahanat auenneet, mutta Jodorowskyn itsensä lisäksi muutama muukin elokuva-alan hahmo tietysti syyttää pukumiehiä näköalattomuudesta. Olisi varmaan kannattanut hankkia rahat itse... [7]

2.11.2014
Phil Lord ja Christopher Miller: 21 Jump Street (2012)
Vasta tänä vuonna valmistunut jatko-osa 22 Jump Street kiinnitti huomioni kahden vuoden takaiseen toimintakomediaan, joka puolestaan perustuu 1980-luvun lopun televisiosarjaan. Jos elokuvalle on näin nopeasti tehty jatkoa, kuinka hyvä alkuperäinen mahtaa ollakaan? Vastaus kuuluu: kyllä oikeastaan itse asiassa erittäinkin hyvä. Channing Tatum ja Jonah Hill näyttelevät hiljattain poliisiopistosta valmistunutta eriparista lainvalvojakaksikkoa, jolle osoitetaan erikoistehtävä. Nuorekkaan näköisinä heidän pitää soluttautua takaisin omaan high schooliinsa selvittämään siellä tapahtuvaa, laajuudeltaan merkittävää huumekauppaa. Etenkin kun kaksikon peiteroolit vaihtuvat keskenään, seuraa runsain määrin nokkelaa komediaa ja hauskoja toimintakohtauksia. Eipä siis ihme, että jatkoa on sittemmin seurannut. Pikkuroolissa nähdään alkuperäisessä sarjassa ennen isompaa läpimurtoaan esiintynyt Johnny Depp. [8]

3.11.2014
Jonathan Liebesman: The Killing Room (2009)
Suljetun huoneen mysteerit ovat monesti kiinnostavia, mutta eivät ehkä ihan näin epäuskottavista lähtökohdista toteutettuina. Huononpuoleisia kauhuelokuvia aiemmin ohjanneen Jonathan Liebesmanin ihmiskokeessa neljä satunnaista vapaaehtoista elämän laitapuolelta saa tilaisuuden tienata 250 dollaria per nenä ottamalla osaa pahaenteisen metallisessa tilassa tapahtuvaan ihmiskokeeseen. Kuten jo elokuvan nimi kertoo, päätös on heidän elämiensä huonoin. Jännitysdraama onnistuu toimimaan jonkin aikaa, joskin kokeen järjestänyt Peter Stormare ei tunnu viitsivän paneutua rooliinsa: hän näyttäytyy kameran edessä kuin laiskasti puhuva tosielämän Stormare mutta on ehkä hieman pulleampi. Chloë Sevigny on koetta lasin takaa kauhunsekaisin ilmein seuraava, moraalinsa kanssa kamppaileva noviisiapulainen. Tapahtumille lopussa keksitty selitys vie kokonaisuuden lopullisesti kaiken uskottavuuden tuolle puolen. [5]

5.11.2014
Bong Joon-ho: Snowpiercer (2013)
Viime vuoden puolella valmistunut mutta käytännössä vasta tämän vuoden puolella nähtäville saatu Snowpiercer on kansainvälinen tuotanto, jonka ohjaaja on korealainen ja näyttelijät useista eri maanosista. Sarjakuvaan perustuvassa fantasiatarinassa koko maapallo on jäätynyt ilmastonmuutoksen överiksi menneen torjunnan seurauksena. Harvat henkiinjääneet matkaavat vuodesta toiseen jäätynyttä palloa kiertävässä junassa, jossa vallitsee luokkayhteiskunta: etuosan vaunuissa matkaavat hyväosaiset ja takaosassa köyhä rahvas. Jälkimmäiset päättävät nousta kapinaan. Vaikka lähtökohdat ovat edellistäkin elokuvaa epäuskottavammat, Snowpiercerissä on upea, vastaansanomaton draivi etenkin ensimmäisten puolentoista tunnin ajan. Viimeisen runsaan puolen tunnin hidastuminen ja selittely latistavat hiukan tunnelmaa ja vievät yhden pisteen, mutta erittäin suositeltava elokuva kyseessä on joka tapauksessa. [8]

ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN

Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:

[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton