Alexander Payne: Nebraska (2013)
Tämänkertaisista elokuvista paras on vuorossa heti ensimmäisenä. Olen ollut Alexander Paynen fani siitä alkaen, kun näin Electionin (1999) teatterissa (Montréalissa Kanadassa; Suomessa se ei tainnut saada teatterilevitystä). Sen jälkeen Payne onkin tehnyt toinen toistaan hienompia elokuvia. Nebraska ei lähtöasetelmiltaan houkutellut aiempien töiden tavoin, mutta paljastui upeaksi draamaksi vain melko satunnaisine komediallisine elementteineen. Loistavasti näytelty elokuva kertoo Bruce Dernin henkilöimän teräsvaarin matkasta halki mustavalkoisena kuvatun Keskilännen noutamaan kuviteltua miljoonan dollarin arpajaisvoittoa. Tarinan varsinainen keskushenkilö on Will Forten näyttelemä poika, joka lähtee matkaseuraksi ja oppii uusia asioita isästään, perheestään ja suvustaan. [9]
Spike Jonze: Her (2013)
Nebraska oli alkuvuodesta ehdolla kuuden Oscarin voittajaksi, saamatta kuitenkaan mitään. Her sen sijaan voitti pystin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta. Ohjaaja Spike Jonzelle sellaiset voitot ovat jo ennestään tuttua kauraa, tosin tällä kertaa palkinto ojennettiin Charlie Kaufmanin sijasta hänelle itselleen. Jonze on kirjoittajana läheistä sukua Kaufmanille. Modernien kaupunkilaista toisistaan vieraantumista osuvasti kuvaavassa tarinassa Joaquin Phoenixin kirjoittajana itsensä elättävä mies päivittää käyttöjärjestelmänsä maailman ensimmäiseen itse oppivaan tekoälykäyttöjärjestelmään, jota ääninäyttelee Scarlett Johansson, ja rakastuu tähän. Evoluutiomme seuraava vaihe? Kiehtovan idean esittelyn jälkeen uusien ideoiden virta tyrehtyy ja loppuratkaisua kohden mennään ehkä hieman väkisin keksittyjen käänteiden kautta, mutta hyvä elokuva kyseessä on joka tapauksessa. [8]
1.8.2014
Jaume Collet-Serra: Non-Stop (2014)
Katalonialainen Jaume Collet-Serra on ohjannut viimeisten kymmenen vuoden aikana muutamia keskitasoisia kauhu- ja toimintaelokuvia. Non-Stop on tähän mennessä näkemistäni hänen parhaansa, mikä ei silti ole kovin paljon sanottu. Arvosana voisi olla kuutonenkin, mutta annetaan hyvästä yrityksestä kuitenkin nyt seiska. Liam Neeson näyttelee sekä itsensä että ulkoisen uskottavuutensa kanssa kamppailevaa poliisia, jonka valvomalla lennolla käynnistyy murhasarja. Murhaaja kiusaa poliisimiestä tekstailemalla tämän numeroon ja vaatimalla muhkeaa lunnassummaa lentoyhtiöltä. Tarinan uskottavuus on alusta saakka nollassa ja valuu sen edetessä jopa miinukselle, mutta Collet-Serra onnistuu ylläpitämään hyvän draivin eikä lopputulos voi olla viihdyttämättä. [7]
Jaume Collet-Serra: Non-Stop (2014)
Katalonialainen Jaume Collet-Serra on ohjannut viimeisten kymmenen vuoden aikana muutamia keskitasoisia kauhu- ja toimintaelokuvia. Non-Stop on tähän mennessä näkemistäni hänen parhaansa, mikä ei silti ole kovin paljon sanottu. Arvosana voisi olla kuutonenkin, mutta annetaan hyvästä yrityksestä kuitenkin nyt seiska. Liam Neeson näyttelee sekä itsensä että ulkoisen uskottavuutensa kanssa kamppailevaa poliisia, jonka valvomalla lennolla käynnistyy murhasarja. Murhaaja kiusaa poliisimiestä tekstailemalla tämän numeroon ja vaatimalla muhkeaa lunnassummaa lentoyhtiöltä. Tarinan uskottavuus on alusta saakka nollassa ja valuu sen edetessä jopa miinukselle, mutta Collet-Serra onnistuu ylläpitämään hyvän draivin eikä lopputulos voi olla viihdyttämättä. [7]
12.8.2014
Peter Jackson: The Hobbit: An Unexpected Journey (2012)
Olin alun perin ajatellut jättää koko Hobitti -saagan väliin, koska sen venyttäminen Tarun sormusten herrasta mittoihin tuntui ajatuksena aivan urpolta eikä aihe muutenkaan paljoa kiinnostanut. Ykkösosan äkillinen ilmaantuminen Netflixiin muutti kuitenkin tilanteen; uteliaisuus voitti, ja niin sitten meni tämäkin kolmetuntinen elämästä melko hukkaan. Positiivisin yllätys oli pääosan Martin Freeman, jonka luulin etukäteen ärsyttävän mutta joka suoriutui Bilbon roolista oikein mallikkaasti. Kääpiöjoukon matkan aikana ei paljoa tapahdu - seurue näyttää hauskasti siltä kuin noin kolme 1970-luvun alun progeyhtyettä olisi lähtenyt yhdessä metsäretkelle - mutta onneksi aivan loppuun saadaan hiukan dramatiikkaa ja onhan elokuva toki huikean kaunista katsottavaa. [4]
Peter Jackson: The Hobbit: An Unexpected Journey (2012)
Olin alun perin ajatellut jättää koko Hobitti -saagan väliin, koska sen venyttäminen Tarun sormusten herrasta mittoihin tuntui ajatuksena aivan urpolta eikä aihe muutenkaan paljoa kiinnostanut. Ykkösosan äkillinen ilmaantuminen Netflixiin muutti kuitenkin tilanteen; uteliaisuus voitti, ja niin sitten meni tämäkin kolmetuntinen elämästä melko hukkaan. Positiivisin yllätys oli pääosan Martin Freeman, jonka luulin etukäteen ärsyttävän mutta joka suoriutui Bilbon roolista oikein mallikkaasti. Kääpiöjoukon matkan aikana ei paljoa tapahdu - seurue näyttää hauskasti siltä kuin noin kolme 1970-luvun alun progeyhtyettä olisi lähtenyt yhdessä metsäretkelle - mutta onneksi aivan loppuun saadaan hiukan dramatiikkaa ja onhan elokuva toki huikean kaunista katsottavaa. [4]
David Twohy: Riddick (2013)
Kahdesta aiemmasta Riddick-elokuvasta ehti kulua jo niin pitkä aika, että luulin sarjan jo tukehtuneen omaan mahdottomuuteensa. Näin ei kuitenkaan ollut ja mikä hienointa, uusin elokuva on rinnan mitalla ehkä sarjan paras. David Twohy heittää Vin Dieselin patsasmaisen antisankarin tällä kertaa ihmisistä autiolle, mutta silti erittäin vaaralliselle planeetalle. Selvittyään paikallisten, varsin hurjan näköisten petoeläinten kynsistä Riddick ilmoittautuu löytämillään kommunikaatiovälineillä lähiympäristölleen, minkä jälkeen paikalle saapuu kaksi erillistä seuruetta metsästämään hänen päänahkaansa, tosin hieman eri syistä. Western-henkisessä jännärissä sankarimme ideana on eliminoida riittävän moni vastustaja voidakseen paeta toisella tulijoiden avaruusaluksista. Paikalliset hirviöt ja hurja myrskysää lisäävät tehtävän vaikeusastetta. Ei tylsiä hetkiä. [7]
12.8.2014
Courtney Solomon: Getaway (2013)
Kuuluisaa nimeä lainaavalla autokaahauselokuvalla ei ole mitään tekoa Sam Peckinpahin kulttiklassikon tai sen uusintaversion kanssa. Ethan Hawke on tällä kertaa epätoivoinen entinen kilpa-autoilija, jonka kaunis vaimo on kidnapattu Bulgarian Sofiassa. Saadakseen tämän takaisin mies joutuu noudattamaan puhelimitse häntä käskyttävän tuntemattoman miehen määräyksiä, jotka sisältävät lähinnä kaahausta ja törmäilyä muskeliautolla. Määränpäänä on suuri ryöstö, jonka ääni puhelimessa haluaa teettää. Selena Gomezin näyttelemä nuori nainen lisää sankarimme jännitteitä auton toisella etuistuimella. Hawke tuntuu törmäävän miltei jokaiseen esteeseen, jonka kohdalle osuu. Getaway on rehellisen tyhmää ja täysin epäuskottavaa viihdettä, mutta ei sen kanssa onneksi pahemmin pitkästy. 90-minuuttisena se on vielä sopivan lyhytkin. [5]
Courtney Solomon: Getaway (2013)
Kuuluisaa nimeä lainaavalla autokaahauselokuvalla ei ole mitään tekoa Sam Peckinpahin kulttiklassikon tai sen uusintaversion kanssa. Ethan Hawke on tällä kertaa epätoivoinen entinen kilpa-autoilija, jonka kaunis vaimo on kidnapattu Bulgarian Sofiassa. Saadakseen tämän takaisin mies joutuu noudattamaan puhelimitse häntä käskyttävän tuntemattoman miehen määräyksiä, jotka sisältävät lähinnä kaahausta ja törmäilyä muskeliautolla. Määränpäänä on suuri ryöstö, jonka ääni puhelimessa haluaa teettää. Selena Gomezin näyttelemä nuori nainen lisää sankarimme jännitteitä auton toisella etuistuimella. Hawke tuntuu törmäävän miltei jokaiseen esteeseen, jonka kohdalle osuu. Getaway on rehellisen tyhmää ja täysin epäuskottavaa viihdettä, mutta ei sen kanssa onneksi pahemmin pitkästy. 90-minuuttisena se on vielä sopivan lyhytkin. [5]
15.8.2014
Peter Jackson: The Hobbit: The Desolation of Smaug (2013)
Hobitti -sarjan kakkososan arvostelukappale oli odotellut minua jo pitemmän aikaa, mutta en ollut koskenut siihen ykkösosan ollessa vielä näkemättä. Kun se sitten tuli nähtyä, ei mikään tietenkään enää pitänyt minua poissa kakkososan ääreltä. Näin siitäkin huolimatta, että ykkönen oli tylsä; tämänhän luvattiin olevan parempi. Sitä se oli kuitenkin hyvin mitättömällä marginaalilla. Yksi ainoa lohikäärme kuulostaa Sauroniin verrattuna aivan liian mitättömältä vastustajalta, jotta siitä saisi tarpeeksi jännitettä noin kahdeksantuntiseen elokuvatrilogiaan. Erikoistehosteena se tosin on kyllä melkoinen. Mutta mikä takaa, ettei jostakin ilmaannu tilalle toista samanlaista maanvaivaa, jos seurueemme vaikka saisikin sen tuhottua? Kääpiöjoukon johtohahmo muuttuu toisen elokuvan aikana koko ajan rasittavammaksi. Miksi tästä on tehty viiksekäs, komea mies kun muut kääpiöt näyttävät joulutontuilta? Tähänkin sarjaan ilmeisesti tarvittiin Aragorn, jota tästä kaverista ei kuitenkaan saa tekemälläkään. [4]
Peter Jackson: The Hobbit: The Desolation of Smaug (2013)
Hobitti -sarjan kakkososan arvostelukappale oli odotellut minua jo pitemmän aikaa, mutta en ollut koskenut siihen ykkösosan ollessa vielä näkemättä. Kun se sitten tuli nähtyä, ei mikään tietenkään enää pitänyt minua poissa kakkososan ääreltä. Näin siitäkin huolimatta, että ykkönen oli tylsä; tämänhän luvattiin olevan parempi. Sitä se oli kuitenkin hyvin mitättömällä marginaalilla. Yksi ainoa lohikäärme kuulostaa Sauroniin verrattuna aivan liian mitättömältä vastustajalta, jotta siitä saisi tarpeeksi jännitettä noin kahdeksantuntiseen elokuvatrilogiaan. Erikoistehosteena se tosin on kyllä melkoinen. Mutta mikä takaa, ettei jostakin ilmaannu tilalle toista samanlaista maanvaivaa, jos seurueemme vaikka saisikin sen tuhottua? Kääpiöjoukon johtohahmo muuttuu toisen elokuvan aikana koko ajan rasittavammaksi. Miksi tästä on tehty viiksekäs, komea mies kun muut kääpiöt näyttävät joulutontuilta? Tähänkin sarjaan ilmeisesti tarvittiin Aragorn, jota tästä kaverista ei kuitenkaan saa tekemälläkään. [4]
ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN
Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:
[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti