THE SLAYER ****
J. S. Cardonen ohjaama The Slayer on hieno, tunnelmallinen kauhuelokuva, jossa ryhmä lomailijoita viettää aikaa eristyksissä olevalla saarella. Ennen pitkää pitkään piilossa pysyttelevä pahaenteinen hiippailija alkaa harventaa heidän rivejään. Graafisella väkivallalla mitattuna elokuva kuuluu nasty-listan kevyempään laitaan, mutta brittejä on aikanaan saattanut yllyttää kieltopäätökseen hienosti toimiva ja vähän painostavakin kauhutunnelma. IMDb-keskiarvo 3.7 on hämmästyttävän alhainen näinkin laadukkaalle teokselle, joka liikkuu onnistuneesti toden ja unen rajavyöhykkeellä ja jossa katsoja ei hetkittäin edes tiedä katsooko elokuvan todellisuutta vaiko keskushenkilön näkemää unta.
SNUFF *
Jo vuonna 1976 valmistuneen Snuffin tarina on legendaarinen, ja IMDb-keskiarvo 2.6 ehkä jopa vähän yläkanttiin. Kun eksploitaatiopariskunta Michael ja Roberta Findlay saivat aikaan jopa omalla mittapuullaan aivan poikkeuksellisen kökön elokuvan nimeltä Slaughter, oli jotakin pakko tehdä että edes osa käytetyistä rahoista saataisiin takaisin. Tolkuttoman huonoon elokuvaan lisättiin jälkeenpäin jakso, jossa yksi sen kuvausryhmän jäsenistä tapettiin "oikeasti" ja sen perään laskettiin liikkeelle huhu että tämä oli tosiaan kuollut. Viittauksena tähän elokuvan nimi vielä vaihdettiin Snuffiksi. Sensaatio oli varma. Elokuva on silti täyttä paskaa. Kieltämättä lopun snuffaustehoste on kyllä melko hyvin tehty.
S.S. EXPERIMENT CAMP ***
Hypätessään mukaan keskitysleirieksploitaation muotivirtaukseen italialainen Sergio Garrone pyrki olemaan taloudellinen: hän kuvasi kaksi elokuvaa samalla kertaa, samoissa lavasteissa ja näyttelijöillä! Jostakin syystä niistä vain tämä ensimmäinen (1976) joutui nasty-listalle ja S.S. Camp 5: Women's Hell (1977) ei. Garronella ei ollut läheskään yhtä hienoa näkemystä aiheesta kuin esimerkiksi Cesare Canevarilla, mutta hänen molemmista elokuvistaan on toisaalta vaikea olla pitämättäkään. Ne ovat ihastuttavan sympaattisesti kömpelöitä ja motiiveiltaan läpinäkyviä. Näyttelijät joutuvat lausumaan latteuksia, joille ei voi olla nauramatta, ja sitä kautta myös teoksen äärellä viihtymättä.
TENEBRE ****
Vuonna 1982 valmistunut Tenebre oli Dario Argenton filmografiassa hieman koherentimpi teos kuin sen edeltäjä, myöskin nasty-listalle päätynyt Inferno. Toki myös siinä on juonellisia ongelmakohtia, ja henkilövetoiset kohtaukset ovat yhtä jäykän oloisia kuin Argentolla aina. Muuten Roomaan sijoittuva äärimmäisen brutaali murhamysteeri imaisee helposti mukaansa. Nimellä Pelkoa ei voi paeta torsoksi leikattuna Suomenkin kankailla käväissyt teos sisältää kunnianhimoisia kamera-ajoja, hienoa musiikkia sekä ennen kaikkea ohjaajan uran ehkä kaikkein pidäkkeettömimmät verenroiskutukset. Ei siis ihme, että Roomaan kirjaansa markkinoimaan tulleen, keskelle murhasarjaa samalla osuneen kirjailijan tarina on nykyään rakastettu kulttiklassikko.
TERROR EYES ***
Myös nimellä Night School tunnetun elokuvan tarina on erikoinen. Brittiohjaaja Ken Hughes (Chitty Chitty Bang Bang) oli jopa hänkin päässyt tekemään kauhubuumin harjalla oman psykopaattimurhaajaelokuvansa, mutta ymmärtänyt genren säännöt jotenkin täysin väärin. Hänen moottoripyöräilijän asuun kypärineen pukeutuva murhaajansa kyllä tappaa sarjassa etupäässä naispuolisia uhrejaan, mutta tekee sen täysin verettömästi, kankaan ulkopuolella. Ööö, hetkinen... Ja sitten epäloogisuuden huipuksi Britannian viranomaiset julistavat tämän verettömän trillerin vielä video nastyksi. Jännityselokuvana täysin OK, mutta mitään erityisen nastyä ei ole tiedossa, ellei häiriinny murhaajan toimien pelkästä ajattelemisesta.
THE TOOLBOX MURDERS *
Vähän samantapainen naamiomurhaaja riehuu myös The Toolbox Murdersin alkuperäisessä versiossa vuodelta 1978, mutta tätä uskomattoman huonoa ja pitkästyttävää tekelettä ei edes graafinen murhaaminen pelasta. Elokuvan ensimmäiset viisitoista minuuttia ovat kieltämättä aika näyttävää nähtävää, kun työkalupakkimurhaaja näyttää taitonsa ja elokuvasta näyttäisi olevan tulossa hyvinkin kiintoisa splatterjuhla. Loput tunti ja viisitoista minuuttia kuitenkin pystyisivät vaivuttamaan jopa ADHD-potilaan koomaan. Alun perusteella on helppo ymmärtää Britannian viranomaisten nasty-listauspäätös, The Toolbox Murders kuuluu kyllä kieltolistan kovempaan laitaan.
UNHINGED ?
Valitettavasti en edelleenkään ole onnistunut saamaan katsottavakseni minkäänlaista versiota elokuvasta Unhinged. Tuota dvd-versiota, jonka kansi nähdään yllä, saa joistakin pikkuliikkeistä Amerikassa mutta eivät mokomat suostu postittamaan sitä Suomeen. Itse elokuvahan vaikuttaa jo kansitaiteen perusteella oikein kiinnostavalta ja varmastikin ihan sopivan nastyltä. Vuonna 1982 valmistuneessa elokuvassa kolme nuorta naista on matkalla festareille, kun rajuilma yllättää heidät ja he ajavat autonsa rankkasateessa ulos tieltä. Kolmikko pelastautuu tien lähistöllä sijaitsevaan kauhujen kartanoon, jossa piilee synkkä salaisuus.
VISITING HOURS ***
Sairaalaympäristöön sijoittuva kanadalainen kauhujännäri kuuluu myös niihin sinänsä harvalukuisiin nasty-nimikkeisiin, joista epäilen nähneeni aikanaan leikatun version. Kohtuullisen hyvässä jännärissä kun ei kovinkaan paljoa veri roiskunut, eivätkä kauhutunnelmatkaan olleet aivan niin painostavia että ne riittäisivät yksin kieltoperusteeksi. Elokuvassa nähdään mm. Star Trekistä tuttu William Shatner ja murhaajaa henkilöi Scannersista ja Starship Troopersistakin tuttu yrmyilijä Michael Ironside. Tämä epäonnistuu lehtinaisen tappamisessa ja seuraa tätä sairaalaan viimeistelläkseen työn siellä. Myös sivullisia osuu kuitenkin tappajan tielle, kuinkas muuten.
THE WEREWOLF AND THE YETI **
Espanjalaisen kauhumaakari Paul Naschyn hupaisan kömpelön vanhan kauhufilmin päätyminen nasty-listalle on yksi brittien sensuurihistorian komediallisimpia lukuja. Jo pelkästään etukannessa näkyvää naamataulua katsoessa on selvää, että tämän elokuvan hirviö saa aikaan pikemminkin hirnumista kuin kauhunkirkunaa, mutta kieltämättä espanjalaiseen tyyliin elokuva sisältää myös jonkin verran halvalla toteutettuja veritehosteita. Ne sitten lienevät vaikuttaneet osaltaan tämän hölmön ihmissusitarinan kieltopäätökseen. Ai niin, ihan lopussa kuvissa vilahtaa myös itse lumimies eli jeti, ja siitä elokuvan nimi.
THE WITCH WHO CAME FROM THE SEA ?
Nasty-listan käsittely alkaa lähetä loppuaan, ja se lähestyy sitä varsin noloissa merkeissä. Ensimmäistä kertaa aakkosellisella listalla on peräti kaksi peräkkäistä elokuvaa, joista kumpaakaan en ole nähnyt. Niistä ensimmäinen, The Witch Who Came from the Sea on valmistunut jo vuonna 1976 eikä kuulopuheiden mukaan juurikaan muistuta verisiä slasher-elokuvia joita listalla on muuten runsaasti. Sen sijaan se on psykologisesti perusteltu kuvaus erään naisen mielen vähittäisestä hajoamisesta, joka sitten johtaa jonkinlaiseen murhasarjaan. Näkemättä on kuitenkin vaikea sanoa enempää.
WOMEN BEHIND BARS ?
Vaikka olen nähnyt aika vinon pinon Jesús Francon (Bloody Moon, The Devil Hunter) elokuvia, tältä vuonna 1975 valmistuneelta naisvankilafilmiltä olen kuitenkin jotenkin onnistunut välttymään. On siis vaikea sanoa mikä on tehnyt juuri siitä erityisen haitallisen brittikatsojille. Ylläolevan dvd-julkaisun etukannessa mainittu 99 Women (1969) minulla on kyllä hyllyssä, vieläpä nimenomaan Blue Undergroundin julkaisuna, joten kyseessä lienee samantapainen sekoitus seksploitaatiota ja suhteellisen veretöntä väkivaltaa, jonka runsas alastomuus vain saa tuntumaan paheellisemmalta. Brittien seksikielteisyyden muistaen tämä tuntuisi loogiselta.
ZOMBIE FLESH EATERS ****
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Virallinen nasty-lista huipentuu Lucio Fulcin (The Beyond, The House by the Cemetery) kolmanteen ja viimeiseen nastyyn, joka onkin niistä paras. Dawn of the Deadin inspiroimana jo vuonna 1979 valmistunut Zombie Flesh Eaters, muualla maailmassa lyhyemmin pelkkä Zombie, on viihdyttävä ja paikoin äärimmäisen brutaali zombietarina, joka pitäisi näyttää kaikille The Walking Deadin ja Warm Bodiesin faneille että muistaisivat mistä tässäkin genressä alun alkaen oli kyse. Graafista ihmissyöntiä, iso puutikku lähikuvassa silmään ja litrakaupalla verta - erittäin nastyä ja erittäin maistuvaa!
Jukka Halttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti