Quentin Tarantinon ja vähän muidenkin suosikkeja

Tämänkertaisen blogimerkinnän kaikki elokuvat ovat viime vuodelta. Normaalin seitsemän kappaleen sijaan niitä on nyt vain viisi, koska käsittelemme lopussa vaihteeksi jälleen yhden loppuun saakka katsotun tv-sarjan. Vastatkoon se tällä kertaa kahta elokuva-arviota. Uutuuselokuvat on tällä kertaa katsottu poikkeuksellisen tiiviiseen tahtiin: viiden viimeksi kuluneen päivän aikana.

11.6.2014
Aharon Keshales ja Navot Papushado: Big Bad Wolves (2013)
Viime vuonna valmistuneesta israelilaisesta rikostrilleristä tuli kuuluisa, kun Quentin Tarantino osallistui sen festivaalinäytökseen ja lipsautti esityksen jälkeen pitävänsä sitä vuoden parhaana elokuvana. Sitä Big Bad Wolves ei ole, mutta on se kuitenkin kelpo jännäri joka on huomionsa ansainnut. Tuntematon pedofiili raiskaa ja tappaa varhaisteini-ikäisiä tyttöjä. Vaikka pitäviä todisteita ole, kaikki tuntuvat "tietävän" että syyllinen on ujon oloinen opettaja. Mies on poliisien seurannassa ja hänen omat oppilaansakin pitävät syyllisyyttä selviönä. Elokuva ei kerro miksi. Tilanne kärjistyy, kun yhden uhreista sotilastaustainen isä kaappaa epäillyn kiduttaakseen tätä talonsa kellarissa siihen asti kunnes tästä saadaan puristettua tunnustus. Sattuman kautta väkivaltainen poliisi päätyy hänen apurikseen. Juonen perusteella elokuva kuulostaa väkivaltaorgialta, mutta osoittautuu paljon ovelammaksi kuin ensin voisi luulla. [8]

11.6.2014
Guillermo del Toro: Pacific Rim (2013)
Jättimäiset hirviöt tunkeutuvat yksi kerrallaan meidän maailmaamme syvällä Tyynen meren alla olevasta joko toiseen ulottuvuuteen tai ainakin kauas toisaalle universumiin johtavasta aukosta. Ne aiheuttavat toistuvasti täydellistä hävitystä valtameren rannikkokaupungeissa. Hyökkäävien olioiden kasvaessa kerta kerralta suuremmiksi ihmiskunta keksii puolustuskeinon: rakennetaan pilvenpiirtäjän korkuisia robotteja tuhoamaan niitä! Yksi viime vuoden suurista kesäelokuvista on kiinnostava lähinnä erikoistehosteteknologiaa esittelevänä spektaakkelina. Sellaisena se onnistuu jonkin verran viihdyttämäänkin, mutta jopa tuhonäkyjen tenho alkaa hiipua kun tarina siirtyy kolmannelle tunnilleen. Ihmisten välinen draama on juuri niin puisevaa kuin voi kuvitella, mutta eipä tällaisia teoksia sen takia muutenkaan katsella. [5]

11.6.2014
Rob Kuhns: Year of the Living Dead (2013)
Vuorossa on jälleen vaihteeksi jenkki-Netflixistä löytynyt dokumenttielokuva. Aihe on mitä kiinnostavin: nimellä Birth of the Living Dead palveluun tallennettu dokumentti kertoo George A. Romeron (kuvassa yllä) vuoden 1968 kauhuklassikon Night of the Living Dead syntyvaiheista. Tuntuu kuitenkin edelleen siltä, että kirja The Zombies That Ate Pittsburgh kertoi tästä jo kaiken oleellisen; tällä teoksella ei ole siihen juurikaan lisättävää. Romero on sentään kameran eteen saatu, mutta muut haastateltavat liittyvät aiheeseen enimmäkseen hyvin löyhästi. Äänessä on tv-sarjan The Walking Dead tuottaja Gale Anne Hurd sekä sikermä satunnaisia "asiantuntijoita". Heistä eniten aikaa tuntuu saavan yksi tämän dokumentin tuottajista. Selostuksen kuvituksena käytetään useissa kohdin häiritsevän paljon parodialta tuntuvia piirroksia. [4]

14.6.2014
Stephen Frears: Philomena (2013)
Neljän Oscarin ja kolmen Golden Globen ehdokkaana alkuvuodesta ollut brittidraama ei voittanut noissa kisoissa ainoatakaan palkintoa, mistä onkin jo helppo arvata että kyseessä on laadukas mutta ei  millään tavoin poikkeuksellisen mieleenjäävä elokuva. Judi Dench näyttelee ikänsä tuomalla arvokkuudella irlantilaisnaista, jonka luostarissa synnyttämän pojan katoliset nunnat ovat myyneet Amerikkaan. Vanhalla iällä nainen haluaa tietää miten pojalle siellä kävi. Hän saa avukseen Steve Cooganin näyttelemän vastikään työttömäksi jääneen journalistin, joka on pakon edessä joutunut ottamaan vastaan tehtävän kirjoittaa pojan etsinnästä aikakauslehtiartikkeli. Kyyninen mies muodostaa dramaattisen vastavoiman uskonnolliselle, hyvään uskovalle ikäneidolle. Etsintä vie epäsuhtaisen kaksikon paikan päälle Amerikkaan. [7]

15.6.2014
Ben Stiller: The Secret Life of Walter Mitty (2013)
Koomikko Ben Stiller on itse ohjaamassaan, vain hetkittäin komediallisessa fantasiadraamassa Walter Mitty: legendaarisen Life-lehden kuva-arkiston negatiivivastaava. Huomaamaton, virkamiesmäinen Walter pakenee rutiineihin kangistunutta elämäänsä seikkailufantasioihin, joihin sisältyy myös hänen romanttisten haaveidensa kohde, sievä kollega Cheryl (Kristen Wiig). Kun lehden tähtivalokuvaajan lähettämän, kansikuvaksi tarkoitetun valokuvan negatiivi joutuu kateisiin, Walter päätyy sitä jäljittäessään elämänsä arvatenkin ensimmäiseen oikeaan seikkailuun. Tarinan mielikuvituksellisuus ja komeat maisemat takaavat viihtyisän kaksituntisen, mutta toisaalta tuntuu kuin tekijät olisivat asettaneet itselleen tavoitteita joihin eivät täysin yllä. Päähenkilöt ovat kuitenkin sympaattisia ja hetkittäin tarina kääntyilee aidosti nokkeliin suuntiin. Grönlantilaisen karaokebaarin tapahtumat painuvat mieleen erityisesti. [7]

Breaking Bad (5 tuotantokautta, 2008 - 2013)
Yhtä viime vuosien arvostetuimmista draamasarjoista, amerikkalaista Breaking Badiä tehtiin vuosina 2008 - 2013 yhteensä viisi tuotantokautta. Noin kolmen vartin mittaisia yksittäisiä jaksoja valmistui tuona aikana yhteensä 62 kappaletta. Uuden Meksikon Albuquerqueen sijoittuvan sarjan keskushenkilö on Walter White (Bryan Cranston), paikallisen high schoolin kemian opettaja joka saa eräänä päivänä kuulla sairastuneensa parantumattomaan syöpään. Mies ryhtyy tienaamaan rahaa kokkaamalla metamfetamiinia voidakseen huumetuloilla sekä maksaa kalliit hoitonsa että turvata perheensä tulevaisuuden kuolemansa jälkeen. Sarja käynnistyy ykköskaudella varsin hitaasti, mutta sitä ei kannata jättää kesken: sitkeys palkitaan myöhemmissä vaiheissa runsain mitoin. Walterin edetessä laittomalla urallaan sarja tutkii kiinnostavasti huumekaupan mekanismeja ja väkivaltaisia puolia. Näistä saadaan aikaan erittäin dramaattisia, hyvin kirjoitettuja jaksoja jotka huipentuvat ikimuistoisesti viime vuonna valmistuneeseen viidennen kauden jälkimmäiseen puoliskoon. Tuolloin kaikki tarinassa kyteneet konfliktit avataan yhdellä kertaa ja tuloksena on muutama television historian parhaisiin kuuluva yksittäinen episodi. Jotkut Breaking Badin jaksot ovat ylettömän väkivaltaisia, mutta tarinan kannalta perustellusti. Osuvasti sarjassa vierailee parikin lajityypin klassikkoelokuva Scarfacen (1983) näyttelijää. [9]

ARVIOT: JUKKA HALTTUNEN

Arvioinnissa käytetty asteikko sanallisesti selitettynä:

[10] = täydellinen
[9] = lähes täydellinen
[8] = erittäin hyvä
[7] = melko hyvä
[6] = tyydyttävä
[5] = siedettävä
[4] = melko huono
[3] = erittäin huono
[2] = sietämättömän huono
[1] = katsomiskelvoton